Valmis!

Tänään on ollut todella kiireinen, tapahtumarikas ja sekä fyysisesti että henkisesti uuvuttava päivä. Ei saisi tällaisia päiviä itselleen järjestää, mutta aina ei voi kaikkeen vaikuttaa... Saatan ehkä huomenna kirjoitella enemmän aiheesta, jos se tuntuu vielä silloin painavan mieltä. Mutta nyt esittelen tärkeimmän asian, jonka kanssa on kyllä myös sattunut kaikenlaisia kommelluksia...

Virkattu palapusero
Tehty ajalla: 10.5.-1.6.2009
Malli: Novitan Neuleen neljä vuodenaikaa -kirjasta
Suunnittelija: Marita Metsäkylä
Lanka: Novita Tennessee keltainen (213), ompeluun Novita Kotiväki keltainen (213)
Langankulutus: 707 g
Virkkuukoukku: 3 mm
Koko: S/M, mutta enemmän tuntuu XS:ltä...
Muuta: Lanka loppui kesken, joten puseroa on sovellettu pääntien ja hihojen osalta. Pienen puoleinen minulle, mutta nätti.

Noista "teknisistä tiedoista" jo vähän selviääkin, mitä kaikkia mutkia osui matkan varrelle. Tässäpä kuitenkin tiivistetysti vielä muutamia juttuja, mitkä vähän ottavat tämän puseron kohdalla pannuun:

• Seitsemän kerän joukkoon oli sattunut kaksi, jotka olivat eri värjäyserää. Jos oikein muistan, niin joskus ehkä 3 vuotta sitten näitä keltaisia sattui olemaan Tokmannin poistolaarissa tasan nuo seitsemän kerää halvalla, joten sorruin. Siis silloin joskus kauan sitten, kun mulla ei ollut vielä mitään kontrollia lanka-alelaarien suhteen. ;) Joten en silloin tietenkään edes ymmärtänyt kontrolloida, että ovatko samaa värierää. Totuus valkeni siinä vaiheessa, kun olin virkannut kaikki palaset, ja aloin yhdistää niitä. Minun onnekseni kuitenkin ne kaksi tummemmansävyistä kerää olivat sattuneet lankakorin päällimmäisiksi, joten virkkasin niistä nuo neliöpalaset, ja muu pusero on vähän vaaleampaa keltaista. Joten oikeastaan tuo sävyero ei haittaa, kun ne erisävyiset ovat noissa paloissa. Pari palaa sattui tulemaan sillä vaaleammalla keltaisella, mitä muu pusero on, mutta ne sijoitin takakappaleeseen kainalon alle, jospa ne eivät sieltä niin paistaisi...
• Lanka loppui sitten kesken. Ohjeessa menekiksi on mainittu 700 grammaa, ja näitä keriä oli 7x100 grammaa, joten olisi pitänyt riittää, muttei riittänyt. No, ei hätiä mitiä, minähän sovelsin, eli hihoista tuli ehkä pari senttiä lyhyemmät, mitä ohjeessa luki. Ja kun pääntielle olisi pitänyt virkata kaksi kerrosta ristikkäisiä pylväitä, niin sain virkattua vain yhden kerroksen, ennen kuin se lanka totaalisesti loppui. Ihan hyvin kelpaa kuitenkin näinkin. Avuksi riensi Novitan Kotiväki, jota minulla oli samaa keltaista mitä tuo Tennesseekin, joten sain Kotiväen avulla ommeltua saumat. Oli oikeastaan hyvä ratkaisu, sillä näin saumoista tuli hivenen ohuemmat mitä olisi tullut, jos olisin ommellut/virkannut ne Tennesseellä.
• Sitten se ihan pikkuisen isompi ongelma, eli tämä on minulle liian pieni... tai minä olen tälle puserolle liian suuri. No, onhan se tuossa kuvassa toki minun päälläni, mutta ei se päällä mahdu hengittämään, ja tissitkin litistyvät muodottomiksi puseron alla. ;) Mutta ehkä tälle tapahtuu vielä jokin venymisen ihme, kuten yleensä kaikille mun puuvillapuseroilleni tahtoo käydä... Kerrankin näin päin, että pusero on pieni kuin se, että siitä parin pesun jälkeen roikkuu hihat polvissa ja helma viistää maata, ja ympärysmitan puolestakin sisään mahtuisi kolme Maria. ;)
  
  

Mut on tää nätti, ja jos en olisi kertonut noita pieniä ongelmakohtia, niin täydestä olisi varmaan teihin uponnut tämäkin. ;) Toivottavasti uppoaa myös Project Spectrumiin, sillä sinne tämä nyt menee.

Uuttakin on jo koukulla, siitä sitten vaikka lisää huomenna, jos ehdin ja jaksan...