Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

maanantaina, kesäkuuta 01, 2009

Valmis!

Tänään on ollut todella kiireinen, tapahtumarikas ja sekä fyysisesti että henkisesti uuvuttava päivä. Ei saisi tällaisia päiviä itselleen järjestää, mutta aina ei voi kaikkeen vaikuttaa... Saatan ehkä huomenna kirjoitella enemmän aiheesta, jos se tuntuu vielä silloin painavan mieltä. Mutta nyt esittelen tärkeimmän asian, jonka kanssa on kyllä myös sattunut kaikenlaisia kommelluksia...

Virkattu palapusero
Tehty ajalla: 10.5.-1.6.2009
Malli: Novitan Neuleen neljä vuodenaikaa -kirjasta
Suunnittelija: Marita Metsäkylä
Lanka: Novita Tennessee keltainen (213), ompeluun Novita Kotiväki keltainen (213)
Langankulutus: 707 g
Virkkuukoukku: 3 mm
Koko: S/M, mutta enemmän tuntuu XS:ltä...
Muuta: Lanka loppui kesken, joten puseroa on sovellettu pääntien ja hihojen osalta. Pienen puoleinen minulle, mutta nätti.

Noista "teknisistä tiedoista" jo vähän selviääkin, mitä kaikkia mutkia osui matkan varrelle. Tässäpä kuitenkin tiivistetysti vielä muutamia juttuja, mitkä vähän ottavat tämän puseron kohdalla pannuun:

  • Seitsemän kerän joukkoon oli sattunut kaksi, jotka olivat eri värjäyserää. Jos oikein muistan, niin joskus ehkä 3 vuotta sitten näitä keltaisia sattui olemaan Tokmannin poistolaarissa tasan nuo seitsemän kerää halvalla, joten sorruin. Siis silloin joskus kauan sitten, kun mulla ei ollut vielä mitään kontrollia lanka-alelaarien suhteen. ;) Joten en silloin tietenkään edes ymmärtänyt kontrolloida, että ovatko samaa värierää. Totuus valkeni siinä vaiheessa, kun olin virkannut kaikki palaset, ja aloin yhdistää niitä. Minun onnekseni kuitenkin ne kaksi tummemmansävyistä kerää olivat sattuneet lankakorin päällimmäisiksi, joten virkkasin niistä nuo neliöpalaset, ja muu pusero on vähän vaaleampaa keltaista. Joten oikeastaan tuo sävyero ei haittaa, kun ne erisävyiset ovat noissa paloissa. Pari palaa sattui tulemaan sillä vaaleammalla keltaisella, mitä muu pusero on, mutta ne sijoitin takakappaleeseen kainalon alle, jospa ne eivät sieltä niin paistaisi...
  • Lanka loppui sitten kesken. Ohjeessa menekiksi on mainittu 700 grammaa, ja näitä keriä oli 7x100 grammaa, joten olisi pitänyt riittää, muttei riittänyt. No, ei hätiä mitiä, minähän sovelsin, eli hihoista tuli ehkä pari senttiä lyhyemmät, mitä ohjeessa luki. Ja kun pääntielle olisi pitänyt virkata kaksi kerrosta ristikkäisiä pylväitä, niin sain virkattua vain yhden kerroksen, ennen kuin se lanka totaalisesti loppui. Ihan hyvin kelpaa kuitenkin näinkin. Avuksi riensi Novitan Kotiväki, jota minulla oli samaa keltaista mitä tuo Tennesseekin, joten sain Kotiväen avulla ommeltua saumat. Oli oikeastaan hyvä ratkaisu, sillä näin saumoista tuli hivenen ohuemmat mitä olisi tullut, jos olisin ommellut/virkannut ne Tennesseellä.
  • Sitten se ihan pikkuisen isompi ongelma, eli tämä on minulle liian pieni... tai minä olen tälle puserolle liian suuri. No, onhan se tuossa kuvassa toki minun päälläni, mutta ei se päällä mahdu hengittämään, ja tissitkin litistyvät muodottomiksi puseron alla. ;) Mutta ehkä tälle tapahtuu vielä jokin venymisen ihme, kuten yleensä kaikille mun puuvillapuseroilleni tahtoo käydä... Kerrankin näin päin, että pusero on pieni kuin se, että siitä parin pesun jälkeen roikkuu hihat polvissa ja helma viistää maata, ja ympärysmitan puolestakin sisään mahtuisi kolme Maria. ;)


Mut on tää nätti, ja jos en olisi kertonut noita pieniä ongelmakohtia, niin täydestä olisi varmaan teihin uponnut tämäkin. ;) Toivottavasti uppoaa myös Project Spectrumiin, sillä sinne tämä nyt menee.

Uuttakin on jo koukulla, siitä sitten vaikka lisää huomenna, jos ehdin ja jaksan...

19 kommenttia:

  1. Kaunis pusero, toivottavasti saat itsellesi sopimaan.

    VastaaPoista
  2. Tiedän tuon tunteen, kun rintojen kohdalta puristaa=) Nätiltä näyttää päälläsi joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  3. Täydestä olis tosiaan mennyt. Toivottavasti pääset itsekin noista "epäkohdista" yli!

    VastaaPoista
  4. Ihana palapusero. Täydestä olisi mennyt ainakin minuun.

    VastaaPoista
  5. Kaunis on pusero. Ja minä en olisi muutoksia huomannut. Mukava lukea näitä syntyvaiheita, kun itselläni ei ainakaan kaikki mene aina oppikirjojen mukaaan, kuten eilen tuli taas todistettua... Toivotaan, että pusero antaa sen verran myötä, että saat pidettyä sitä.

    VastaaPoista
  6. Kaunis pusero! Eikä tuosta kuvasta ainakaan olisi hoksannut että olisi mitään vikaa. Hienolta näyttää. Jospa se vähän venähtäisi käytössä.

    VastaaPoista
  7. Kaunia pusero! Jospa se tosiaan siitä vielä löystyisi!

    VastaaPoista
  8. En kyllä olisi huomannut, jos et olisi kertonut. Kaunis pusero ja eikö puuvilla vähän anna periksi käytössä?

    VastaaPoista
  9. Ihana! Kuvasta ei ainakaan noita epäkohtia huomaa. :) Toivottavasti pusero vähän löystyisi, että olisi mukavan tuntuinen päällä, eikä kiristä ja purista.

    VastaaPoista
  10. Nätti se tosiaan on! Toivottavasti siitä tulee ajan myötä sopivamman kokoinen.

    VastaaPoista
  11. Hih, katsoin kuvaa ennen kuin luin tarinasi, ja ajattelin itsekseni, että onpa mukavan hoikistava malli... Liekö liiankin hoikistava, jos ei hengittämään mahdu??? Mutta kyllä kastelu ja pieni venytys auttaa, puuvillakin sen verran pesusta vetreytyy, kun vain muistaa muotoilla oikean kokoiseksi. Onnea uudelle puserolle, se on todella hyvin kaunis ja aurinkoinen!

    VastaaPoista
  12. Kaunis tuli puserosta! Enkä minäkään kuvassa näe mitään puutteita vaikka yritin tarkasti katsoakin, kun olin ensin lukenut tekstisi. ;) Mutta jos kiristää päällä ollessa, ei se tietenkään yhtään auta, vaikka kuvassaa näyttäisi kuinkakin hyvältä. ;D

    VastaaPoista
  13. Puserosi näyttää oikein hienolta! Olisi mennyt ihan täydestä, jos et olisi kertonut ongelmista. Ja toivotaan siis kerrankin pientä venymistä :)

    VastaaPoista
  14. Nättihän siitä tuli.
    Tuttu tunne tuo edestä ahdistaminen ja mä en osaa itse olla vapautuneesti, jos vaikkapa puseron napit on aukeamaisillaan liian tiukasta yläosasta.
    Mulla on ainakin neulepuserot väljentyneet kun ne pesee ja yleensäkin kastelee uutuuttaan. Välillä pelottaa sen mahtuvan myös norsulle pesun jälkeen, jos isäntä sattuu laittamaan sen hengariin kuivumaan. Kertasanomisella se on oppinut levittämään neuleet tasona kuivumaan telineen päälle.
    Odotan jo mielenkiinnolla mitä neulosta tulet seuraavaksi esittelemään.....

    VastaaPoista
  15. Erittäin nätti pusero ja katsoin, että istuu niin hyvin. Mutta itse en myös pysty pitämään mitään puristavaa, joten tiedän tunteen. Mutta toivottavasti saat käyttöön sen kuitenkin.

    VastaaPoista
  16. Siitähän tuli valtavan upea!! Kyllä uskoisin, että Tennessee antaa vähän periksi, on aika joustavaa lankaa.

    Oli ikävä lukea tuosta ylempää vähemmän iloisia juttuja. En voi olla kummastelematta, miten vähän hoitohenkilökunta ym. arvostaa vanhempien mielipidettä - nämähän kuitenkin lapsensa tilanteen parhaiten tuntevat!

    VastaaPoista
  17. Kaunis pusero siitä tuli! Toivottavasti tulee pidettya!

    VastaaPoista
  18. Multa tämä postaus on mennyt kokonaan ohi...Siis Aivan Mielettömän Ihana tuo pusero!! Eikä kyllä ainakaan näytä yhtään liian pieneltä sinulle,vaan istuu oikein hyvän näköisesti päälläsi, Upea, upea on!

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)