Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

Purkausta

Hohhoijjakkaata, sanon minä. Mikä ihme panee ihmisen osallistumaan ristipisteltyjen kirjekuorien kilpailuun, jos ei ole eläissään ainoatakaan kirjekuorta ennen pistellyt? Ettei ois vaan mahtava palkinto houkutellut... ;) No, olen sinnillä päättänyt jatkaa loppuun asti ja tehdä siitä niin hienon kuoren, että saan edes lohdutuspalkinnon. ;) Ja lohdutusta tässä kohta kaipaakin. Olen suunnilleen kaikki pistelyt tehnyt kahteen kertaan, kun aina on saanut purkaa. Milloin ei väri olekaan ihan kohdillaan, ja nyt sitten eilen illalla pistelin kokonaisen kuvion ihan vain todetakseni, että se on ruma kuin mikä, eikä siitä saa edes selvää, mitä sen pitäisi esittää... No, käytin sitten yhtä monta tuntia sen purkamiseen. Nyt pitäisi keksiä siihen tilalle jotain muuta. Tämmöistä se vaan välillä on, kun yrittää jotain omasta päästä säveltää, tai siis malleja kyllä napsin vähän sieltä jos täältäkin, mutta sommittelu ja värien valinta yrittää olla sitten omaa, eikä aina niin hyvällä lopputuloksellakaan. ;) Mutta jos tuon nyt saan valmiiksi - eikä siitä nyt enää pitäisi puuttua kuin pari pisteltyä kuvaa ja viimeistely - niin siitä pitäisi tulla sellainen kirjekuori, jonka tyylistä en ole ainakaan missään vielä nähnyt. Saa nähdä mitä tykkää tuomaristo ja suuri yleisö. ;) (ja sitä kuvaa tulee sitten vasta joskus huhtikuun lopun jälkeen...)

Eilen sitten sattuikin vähän hassu juttu. Meillä nimittäin kävi vieraita, mikä sekin sinänsä jo on melkein hassua, kun meillä niitä niin harvoin käy, eikä mekään käydä ikinä missään (paitsi mummolassa kerran vuodessa). No, siis isännän kaveri tuli toiselta puolelta Suomea ohikulkumatkallaan piipahtamaan, ei olla nähty muutamaan vuoteen, ja hänelle oli ilmestynyt sitten naispuolinen seuralainenkin mukaan, jota emme siis olleet aiemmin tavanneet. Ja kun miehelle ystäviä tulee kylään, niin yleensä se on niin, että isännät keskustelevat siinä keskenään elektroniikasta, koneista jne., ja naiset sitten kuuntelevat hiljaa, eivätkä keksi mitään yhteistä jutun aihetta, etenkään jos ei toisella pariskunnalla ole lapsia, että voisi niistä jutella. Ja minä passitinkin meidän riiviöistä toisen tietokoneelle pois riehumasta ja toisen päiväunille, kun alkoi mennä elämä aika levottomaksi. Kun sitten vieraat olivat poislähdössä, niin tämä naispuolinen vieras yhtäkkiä eteisessä alkoikin ihastella taulujamme ja kertoi itsekin harrastavansa ristipistoja. :) No niin, jopas löytyi yhteinen puheenaihe, ja vähän kihisin itsekseni, että olisipa hän aiemmin sanonut harrastavansa käsitöitä! :) Miehenikin siinä sitten pääsi esitelmöimään, miten minä tilailen ulkomailta asti ristipistomalleja, ja miehet (!) siinä sitten lopuksi sopivat keskenään, että lähettelevät toisilleen jotain ristipistolinkkejä... ;)

Mutta nyt pitää alkaa taasen pistelemään, katsotaan, joudunko senkin vielä purkamaan... :)

Aurinkoista päivänjatkoa! :)

9 kommenttia:

  1. Kiitos, päivän eka nauru. Ristipistolinkkejä, hihi!
    Tsemppiä sen kuoren kanssa.

    VastaaPoista
  2. Olipa hauska tuo kyläilykertomus. Minäkin hihittelin täällä itsekseni noita ristipistolinkkejä ja luinpa tuon sitten miehellenikin.

    VastaaPoista
  3. Ettet sitten puhunut mitään käsitöistäsi, kun kirjoitusta sulla ainakin tulee kiitettävästi. :)

    Kyllä miehet on miehiä. :)

    VastaaPoista
  4. Yleensä ovensuussa tulee puhuttua parhaat jutut :-) Aikoinaan kun kiersin töissä ollessa tiloja, niin ensin piti puhua työasiat ja sitten kun olin pois lähdössä, niin sitten huomasin kaikki emäntien tekemät ihanat asiat! Ja kun oikein kehui, niin saattoi saada vaikka leivän matkaan. :-) Kyllä käsityöt yhdistää monesti.

    Autoista sen verran, että meillä poika käynnisti kerran diesel auton hoitopaikan pihassa ja auto sytkytteli talon rappusille! Onneksi lapsia ei jäänyt alle, mutta sen jälkeen muistin aina poistaa autosta avaimet!

    VastaaPoista
  5. Sinulla sen pistelyn kanssa sama kuin minulla nyt lapasten kanssa: olen kaksia kirjoneulelapasia kutonut ja purkanut aina uudestaan. Pöh!

    Olikohan se ujonpuoleinen immeinen, kun ei aiemmin kysellyt käsitöistäsi, kun ymmärtääkseni teillä näkyy sinun käsityöt siellä kotona. Minä ainakin heti "hyökkään" puhumaan käsitöistä, jos niitä on näkösällä.

    VastaaPoista
  6. Mun kirjekuoren teko on ihan yhtä takkuavaa. Ekaa tehdään mutta pakko yritttää loistavien palkintojen toivossa;o)

    VastaaPoista
  7. Intoa vaan siihen kuoren pistelyyn!!! Itse jätin sen tekemättä, vaikka kovasti kyllä houkutti...

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo kyläilykertomus ristipistolinkkeineen kaikkineen :D

    Tsemppiä vain kirjekuoripistelyyn, kyllä sinä sen vielä valmiiksi saat!

    Niistä neulegraffiteista vielä. Sinähän voisit tempaista vaikka paikallisen jämälankaprojektin, jolla Toripolliisi vaatetettaisiin ;)

    VastaaPoista
  9. Täällä kanssa yksi, joka hihitteli noille ristipistolinkeille :-D Kiitti kivasta tarinasta, ja tsemppiä kirjekuoren kanssa!

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)