Purkausta

Hohhoijjakkaata, sanon minä. Mikä ihme panee ihmisen osallistumaan ristipisteltyjen kirjekuorien kilpailuun, jos ei ole eläissään ainoatakaan kirjekuorta ennen pistellyt? Ettei ois vaan mahtava palkinto houkutellut... ;) No, olen sinnillä päättänyt jatkaa loppuun asti ja tehdä siitä niin hienon kuoren, että saan edes lohdutuspalkinnon. ;) Ja lohdutusta tässä kohta kaipaakin. Olen suunnilleen kaikki pistelyt tehnyt kahteen kertaan, kun aina on saanut purkaa. Milloin ei väri olekaan ihan kohdillaan, ja nyt sitten eilen illalla pistelin kokonaisen kuvion ihan vain todetakseni, että se on ruma kuin mikä, eikä siitä saa edes selvää, mitä sen pitäisi esittää... No, käytin sitten yhtä monta tuntia sen purkamiseen. Nyt pitäisi keksiä siihen tilalle jotain muuta. Tämmöistä se vaan välillä on, kun yrittää jotain omasta päästä säveltää, tai siis malleja kyllä napsin vähän sieltä jos täältäkin, mutta sommittelu ja värien valinta yrittää olla sitten omaa, eikä aina niin hyvällä lopputuloksellakaan. ;) Mutta jos tuon nyt saan valmiiksi - eikä siitä nyt enää pitäisi puuttua kuin pari pisteltyä kuvaa ja viimeistely - niin siitä pitäisi tulla sellainen kirjekuori, jonka tyylistä en ole ainakaan missään vielä nähnyt. Saa nähdä mitä tykkää tuomaristo ja suuri yleisö. ;) (ja sitä kuvaa tulee sitten vasta joskus huhtikuun lopun jälkeen...)

Eilen sitten sattuikin vähän hassu juttu. Meillä nimittäin kävi vieraita, mikä sekin sinänsä jo on melkein hassua, kun meillä niitä niin harvoin käy, eikä mekään käydä ikinä missään (paitsi mummolassa kerran vuodessa). No, siis isännän kaveri tuli toiselta puolelta Suomea ohikulkumatkallaan piipahtamaan, ei olla nähty muutamaan vuoteen, ja hänelle oli ilmestynyt sitten naispuolinen seuralainenkin mukaan, jota emme siis olleet aiemmin tavanneet. Ja kun miehelle ystäviä tulee kylään, niin yleensä se on niin, että isännät keskustelevat siinä keskenään elektroniikasta, koneista jne., ja naiset sitten kuuntelevat hiljaa, eivätkä keksi mitään yhteistä jutun aihetta, etenkään jos ei toisella pariskunnalla ole lapsia, että voisi niistä jutella. Ja minä passitinkin meidän riiviöistä toisen tietokoneelle pois riehumasta ja toisen päiväunille, kun alkoi mennä elämä aika levottomaksi. Kun sitten vieraat olivat poislähdössä, niin tämä naispuolinen vieras yhtäkkiä eteisessä alkoikin ihastella taulujamme ja kertoi itsekin harrastavansa ristipistoja. :) No niin, jopas löytyi yhteinen puheenaihe, ja vähän kihisin itsekseni, että olisipa hän aiemmin sanonut harrastavansa käsitöitä! :) Miehenikin siinä sitten pääsi esitelmöimään, miten minä tilailen ulkomailta asti ristipistomalleja, ja miehet (!) siinä sitten lopuksi sopivat keskenään, että lähettelevät toisilleen jotain ristipistolinkkejä... ;)

Mutta nyt pitää alkaa taasen pistelemään, katsotaan, joudunko senkin vielä purkamaan... :)

Aurinkoista päivänjatkoa! :)