Nyt ei tule otsikkoa

Mitäpä noita otsikkoja turhaan keksimään, jos ei ne tule itseksensä. ;)

Vaikka tuossa pari päivää sitten kirjoitin, että yritän täällä blogissa luoda hyvää mieltä, koska purnausta ja valitusta mahtuu muutenkin maailmaan, niin pakko täällä on kait päästää höyryjäänkin. ;) Tai no, enköhän minä enimmät höyryt päästellyt jo iltapäivällä...

Positiivista: Sain eilen illalla pisteltyä siitä työn alla olevasta kirjekuoresta kaiken, mitä aion siihen ristipistoilla tehdä. Hyvä! :)

Ja sitten sitä purnausta: Tähän voisi ensin luetella kaikki mahdolliset kirosanat, mitä omasta ja muiden sanavarastosta löytyy. Kun minä olen saanut päähäni tehdä tuosta kirjekuoresta jotain muuta kuin tavallisen suorakaiteen muotoisen, eli vähän tai itseasiassa paljon monimutkaisempaa. Olisin voinut tietysti ajatella ensin, ennen kuin menin kankaan leikkaamaan ja näin ollen lyömään suunnitelman lopullisesti lukkoon, mutta kun se kangas on leikattu jo ennen pistelyvaihetta, niin vaihtoehtoina on joko tehdä siitä sellainen kuin ajattelin, tai nakata koko tekele roskiin. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto kävi jo aika monta kertaa mielessä tänään... Helkkari, kun sen tuhannen rakkineen elikkäs ompelukoneen nostaa pöydälle, niin siitä alkaa aina suoranainen painajainen! Eihän siitä kirjekuoresta tullut saumojen ompelun jälkeen ollenkaan sen muotoinen, mitä piti, vaan ihan epämääräinen mökkelö! Ja eikun purkuun se koneompelukin... Kun tietysti olin tikin alussa ja lopussa ommellut vähän matkaa ees taas, ja vielä kolmannessakin kohdassa kone oli vähän jumitellut, niin se purkaminen ei näissä kohdissa käynytkään ihan sutjakasti, vaan lopputuloksena on nyt, että siinä kirjekuoressa on kolmessa kohtaa ihan näkyvät reiät pellavassa. Että se siitä 150 euron lahjakortista... :( (mikä on siis pääpalkintona kirjekuorikilvassa) Nyt varmaan ymmärrätte, miksi tänä päivänä täällä lensi aika raikuvia ärräpäitä ja paljon. Plus vielä raivoni vallassa latelin tappouhkauksia suunnilleen kaikille jotka uskaltavat hengittääkään noin ziljoonan kilometrin säteellä. En enää tiedä, miten voin tuon kuorentekeleen pelastaa, voiko sitä pelastaa mitenkään? Yritin kyllä, mutta kun fiilikset meni sellaisiksi kuin meni, niin ei siitä ainakaan hyvää voi tulla. Mulla on vielä sellainen paha ongelma, että stressi laukaisee usein minulla kohtauksen, joka on luokiteltu migreeniksi, ja pahimmillaan minulla menee silloin puhe- ja liikuntakyky joksikin aikaa kokonaan. Niin kävi tänäänkin. :( Se raivo ja pettymys ja stressi vain kasvoivat sietämättömiksi, ja sitten vaan toimintakyky lakkasi. Ja olin vielä lasten kanssa kolmestaan kotona... No, nuo kohtaukset yleensä menevät ajan kanssa ohi, ja jonkin ajan päästä olin taas ihan ok, eikä tullut edes päänsärkyä, kuten migreenissä, sellaista heikkoa oloa vaan. Mutta migreeniksi nuo lääkärit tuota väittävät, että kait se sitten sitä on...

Juu, ei pitäisi alkaa mihinkään tuollaiseen, jossa pitää yrittää saada jotain oikeasti hienoa aikaiseksi. Ei kait sen kirjekuorikilpailun tarkoituksena kuitenkaan ole kilpailla niin, että terveys vaarantuu... En tiedä enää, kannattaako edes yrittää jatkaa tuota loppuun, kun on kankaassa reiät ja kaikki. Vaikka vielä elää joku toivonkipinä, että saisin tuosta edes sinne päin sellaisen kuin halusin, mutta jos on ihan onneton tumpelo ettei saa toteutettua ideoitaan, niin aika toivotonta se välillä on. Isäntä oli kyllä sitä mieltä, että koko työ roskiin vaan, eli kannustusta riittää kotijoukoilta. ;) (mies ei vissiin jaksa enää kuunnella vaimoa, jolta ei tule enää suusta muuta kuin kirosanoja tai sitten lakkaa puhekyky kokonaan... ;) )

No, onneksi kävin vähän tuulettamassa päätäni. Kun sain voimani takaisin, niin lähdin kaupungille ja neuletapaamiseen, ja onneksi lähdinkin. Sai vähän etäisyyttä tuohon pistelytyöhön, ja pääsin tekemään välillä jotain, mitä ei tarvitse niin kauheasti ajatella. 2o 2n -joustinneuleessa kun harvemmin voi ainakaan kovin paljon virheitä tehdä! :)


Tällaista nuttua aloin tekemään Etiopiaan (en jaksa linkittää, mutta muutamaa päivää aiemmin kirjoitin tästä postauksen, sieltä voi etsiä linkkejä). Vihreä on Woolia ja kirjava Nalle Coloria; saanpahan tähän upotettua viimeiset Colorin jämät. :) Tästä tulee ainakin pirteän värinen, ja on tällainen hermojenlepuutusneule. :)

Ja huomatkaa, mitä tuosta neuleesta törröttää: silmukkamerkit! :) Niitä minulla ei ollut neuletapaamisessa mukana, mutta pistin sitten kotona. Ensimmäistä kertaa ovat käytössä, enkä kyllä muista mistä tai keneltä olen nuo saanut, varmaan joltain SNY:ltä joskus. Olen pari kertaa käyttänyt "silmukkamerkkiä", joka on kylläkin ollut iso hakaneula, kun silloin on ollut 8 mm puikot, joihin ei ole silmukkamerkit mahtuneet (ainakaan ne mitä minulla on). Mutta oikeasti en ole niitä paria kertaa lukuunottamatta koskaan tarvinnut silmukkamerkkejä. Nyt sitten tuossa käskettiin sellaisia käyttää, vaikka en kyllä edelleenkään hirveästi näe niille tarvetta, mutta kokeilenpa nyt kuitenkin, että voin sitten vanhana mummona muistella, että joo silloin -09 maaliskuussa minä kerran käytin etiopialaisnuttua neuloessani silmukkamerkkiä... ;)

Eipä tässä muuta tällä kertaa. Olihan sitä jo tässäkin... ;)