Tätäkö tämä nyt sitten on?

Heh, otsikko ei liity tällä kertaa yhtään mihinkään. Oli vain pää tyhjänä, että mitä tuohon nyt kirjoittaisi, niin pyysin isäntää keksimään kirjoitukselleni otsikon, ja tuollaisen hän sitten keksi. ;)

Lupasin tulla näyttämään, mitä olen tässä viime päivinä puuhastellut, mutta en ole millään malttanut laskea kutimia kädestäni sen vertaa, että olisin saanut kuvattua ja blogattua. Toki ne kutimet on ollut pakko laskea käsistä aika montakin kertaa, kun moni muu asia menee edelle, mutta sitten kun on valittavana, että käyttääkö oman hengähdyshetkensä bloggaamiseen vai neulomiseen, niin valinta kallistuu ehdottomasti neulomisen puolelle. :) Päivälläkin mietin, että olisi ollut riittävästi valoa kuvaamiseen, mutten vain malttanut alkaa kuvaamaan, joten nyt saatte tällaisia tosi surkeita keinovalossa ja avuttoman salaman kanssa yritettyjä tuotoksia:


Ensinnäkin neuletakin takakappale valmistui eilisaamuna. Olisi valmistunut kyllä jo torstai-iltana, mutta kun jäljellä oli enää noin 2½ kerrosta, niin taapero kutsui minua viereensä, niin päätin sitten jäädä sille tielle itsekin nukkumaan, ja tein siis takakappaleen valmiiksi sitten aamulla.


Etukappaleiden joustimia puolestaan aloittelin torstai-iltapäivällä, ja muuten pääsin etukappaleita jatkamaan sitten eilen, ja tikuttelin näitä myös ekstraneuletapaamisessakin. Tänään olen jatkanut puuhaani, mutta hommaa hiukkasen hidastaa se, että kun teen etukappaleita yhtä aikaa ja kummassakin kappaleessa on kaksi kerää, niin yhteensä noita keriä on työssä kiinni neljä, ja ne tahtovat olla vähän väliä keskenään solmussa. Menee siihen lankojen selvittelyyn aina tuota neulomisaikaa... mutta ehkä nämäkin tästä vähitellen edistyvät. :)

Eilen etsiskelin neuletapaamiseen lähtiessäni sopivaa lumimyräkän kestävää kassia, ja lopulta jouduin tyhjentämään työkassini, kun kaikista muista sopivista laukuistani on hajonneet vetoketjut (koska joku tunkee laukut aina ääriään myöten täyteen tavaraa...). Kuitenkin siinä kasseja penkoessani osui käteeni tällainen:


Tämän olen tehnyt ala-asteella 1. tai 2. luokalla. Vohvelikankaaseen siis pujoteltiin nuo koristeet, ja opettaja taisi sitten vuorittaa ja ommella kassin valmiiksi. Tämä palveli aikanaan minun kirjastokassinani, ja kun kirjastossa kävin vähintään kahdesti viikossa, niin ahkerassa käytössä oli! On tuohon tullut reikäkin, kun kirjoista painava kassi roikkui aina pyöränsarvessa, ja kassin kulma hinkkasi sitten pyörän pinnojen välissä, niin puhki on vähän kulunut. Mutta onpa kassi kuitenkin jo neljännesvuosisadan ajan säilynyt, ja välillä ollut aina käytössäkin! :) Otin sen nyt taas esille, jos sitä muistaisi käyttääkin.


Kassin sisälle tehtiin myös nimikirjaimet. Tyttönimen kirjaimet tässä siis on, en ole kirjonut sukunimen kirjaimen sakaraa väärään suuntaan. ;) Voi vitsit, nämä kouluaikoina tehdyt vohvelityöt ovatkin ihania! :) Pitäisi joskus kaivaa lapsuudenkotoa esiin se yksi vohvelikangaspyyhe, joka sekin 1-2 luokilla ommeltiin... se oli sellainen punainen, ja luulisin, että jossain tallessa se on.

Eipä muuta, jatkan tässä taas neulomista... :)