Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Niinhän se on, että kaikesta löytyy aina positiivista. Tai kyllä kaikesta löytyy aina toki negatiivistakin. Se vain riippuu siitä, kumpaa haluaa painottaa, sitä mikä on huonosti, vai sitä mikä on hyvin. Tällä hetkellä tuntuu, että se poppanaliinan katoaminen saattoi olla ihan hyväkin juttu. Siis tottakai se harmittaa, mutta jos se on kadonnut, niin ei sitä auta jäädä suremaan. Elämä on. ;)

Eilen alkuillasta ruokaa laittaessani katselin haikein mielin meidän liinatonta ruokapöytää. Siis meillähän on kyllä liinoja kaapit täynnä, mutta kun tähän asuntoon muuttaessamme vaihdoimme vähän värimaailmaa pirteämmäksi, niin ei oikein löydy niistä vanhoista liinoista passelin väristä. Jonkun keltaisen ripsitabletin olin siihen pöydälle ensi hätään lätkäissyt, mutta eihän se siihen passannut. Ja kyllä pöydällä nyt liina pitää olla. Jos jostain oranssista kankaasta...

... ja kesken ruuanlaiton ampaisin kangaskaapilleni (no heh, ei siellä nyt niin monta kangaspalasta ole ;) ) hakemaan Ikeasta syksyllä ostamani oranssin kankaan, josta marraskuussa ompelin pianonjakkaran päällisen. Kankaan jämäpala oli kuitenkin vähän väärän mallinen. Sitten muistin, että kun tähän asuntoon ostin verhokankaita, niin matkaani tarttui kangaskaupasta yksi valmiiksi ommeltu kappaverho, jonka olivat siellä ehkä ommelleet jostain pakan ylijäämäpalasta. Kuvittelin sitä ostaessani (maksoi noin euron), että sille löytyisi paikka tästä asunnosta, mutta sitten kun verhot oli tänne ripustettu, niin katsoin vaan, että jaahas, jäi sitten tämä yksi kappa ilman sopivaa ikkunaa. Pistin talteen, ja ajattelin, että ehkä sille on joskus käyttöä. No, sehän oli just kuin tehty kaitaliinaksi meidän pöydälle! :) Mitä siitä, jos se on ohutta läpinäkyvää viskoosia, ja siinä on ripustuslenkit. Ripustuslenkit sain napsaistua pois, tai siis piti purkaa toisen pitkän sivun ompeleet, ottaa lenkit välistä pois ja ommella sivu takaisin kiinni, mutta ei ollut mahdoton tehtävä.

Ja sitten jos muistatte, niin ihastuin suuresti uudessa Novitassa näihin verhoihin. Lähinnä ideatasolla, koska minusta huovutetut kukkaset näyttivät niin kivoilta ohuessa viskoosikankaassa.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Pöytäliina
Tehty ajalla 10.-11.1.2009
Idea: Novita Kevät 2009 -lehden verhot, oma pää
Materiaalit: Viskoosinen kappaverho, Novitan Hahtuvainen vihreä (343), keltainen (217), oranssi (278), turkoosi (376)
Työvälineet: Sakset, ompelukone, huovutusneulain, vaahtomuovialusta, pesukone

Ylläolevassa kuvassa uusi pöytäliinamme olohuoneesta katsottuna.


Sama liina ikkunasta päin katsottuna.


Vähän lähikuvaa. Oranssit kukat näkyvät kuvassa tosi huonosti, mutta livenä ihan mukavasti, kun ovat kirkkaampaa oranssia mitä tuo pohja.


Ja sitten vielä kuvaa liinasta ympäristössään, ihan vain todisteeksi, että kyllä se tuonne passaa. :) Eihän se ole ihan yhtä kirkkaan keltaoranssi, mitä se entinen liina, mutta noissa meidän verhoissa on ihan samaa tummempaa oranssia mitä liinan pohjaväri, joten sointuu. Ja on ainakin keväinen. :)

Tätä tehdessä huomasin taas tämän minun luonteeni. Että kun tulee jotain takapakkia, niin sitä ehkä vähän aikaa surraan ja raivotaan, mutta jos asialle ei voi mitään, niin äkkiä pitää saada jotain uutta tilalle. Tai ei edes äkkiä vaan heti. ;) Monet kerrat on tullut pikalähtö kauppaan hakemaan jonkun rikkoutuneen tilalle uusi, kuten silloin viime kesänä, kun isäntä rikkoi minun kutojapuput-mukini, siitä siis lähti vain korva irti, mutta minä pakotin miehen lähtemään saman tien kauppaan ostamaan uuden. Sama juttu nytkin, kun viimein ymmärsin, että se liina on kadoksissa, niin uusi pitää saada heti, eikä odoteta taatusti maanantaihin. ;) Toisaalta kun on tällainen luonne, niin sitä sitten äkkiä tulee tehneeksikin näitä tällaisia uusia liinoja, kun ei malta odottaa, että kaupasta löytyisi uusi tilalle. Ja tyytyväinen olen tähän liinaan. Tykkään. :)

Töpöttelin tuohon siis Novitan Hahtuvaista tuollaiseksi kukkaköynnökseksi. Kun kukat olivat tiiviisti kiinni, pyöräytin liinan rullalle ja käytin 40 asteen hienopesussa, jolloin huopuivat vielä paremmin. Varmuudeksi kävin pesun ja kuivumisen jälkeen villat huovutusneulaimen kanssa vielä kerran läpi. Sitten silitin liinan nurjalta (vaikka onkin kuvassa vähän ruttuisen näköinen, mutta niin saa ollakin) ja pistin pöydälle. :)

Nyt oon taas onnellinen! :) Ainakin siihen saakka, kunnes jompi kumpi tenava tai isäntä viskaa mustikkasopan tuon liinan päälle. Hmm... meillä onkin just kattilallinen mustikkasoppaa, tänä iltana keittelin. Apua! ;)

Mukavaa juuri hetki sitten alkanutta uutta viikkoa! :)