Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2014

Vuoden ensimmäinen sukkapari!

Sukkasadon myötä minäkin olen saanut aikaiseksi tämän vuoden ensimmäisen sukkaparin! Kyllä - VUODEN ensimmäisen! Edellinen sukkapari valmistui 25.12.2013, eli senpä jälkeen en ole sukkia kutonut, eikä kyllä ole hirveästi tehnyt mielikään. Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi se sukkalankakorin täyte ei tunnu koskaan vähenevän... ;)

Hitaanpuoleisesti tämäkin sukkapari eteni, mutta lopulta valmistui:

Pitsisukat
Tehty ajalla: 1.-9.9.2014
Malli: Novita Talvi 2010 malli nro 26
Suunnittelija: Marita Metsäkylä
Lanka: Novita Tico tico Kool Aid -värjätty Berry Blue + Orange, pohja luonnonvalkoinen (010)
Langankulutus: 99 g
Puikot: 2 mm
Koko: Oma jalka 38/39
Muuta: Ohjeesta poiketen varsi on 5 cm lyhyempi, tein tiimalasikantapään ja kärki tehty normaalisti (ei silmukoiden, kuten ohjeessa). Langan riittävyys oli uhattuna. Tykkään kyllä muuten! :)


Kyllä oli jännitystä ilmassa näitä kutoessa! Ohje oli samalle Novitan edesmenneelle Tico tico -langalle, ja langanmenekiksi oli ilmoitettu 100 grammaa. Mutta jo vartta tehdessäni aloin epäillä, että mahtaakohan yksi kerä riittää. Ja kun tätä itsevärjättyä lankaa oli vain se yksi kerä, niin hikikarpaloita pukkasi otsalle ajatuksesta, että lanka loppuisikin kesken. Päädyin sitten tekemään varresta noin 5 cm lyhyemmät kuin ohjeessa, mikä ei sinänsä ollut huono ajatus, koska ohjeen mukainen 38 cm varsi olisi ylettynyt minulla jo polviin saakka, enkä ihan niin pitkiä sukkia edes halunnut.


Ohjeessa oli ihan tavallinen eli hollantilainen kantapää kiilakavennuksineen, mutta vaihdoin omiin sukkiini tiimalasikantapään, koska se syö lankaa aavistuksen verran vähemmän kuin hollantilainen. Lisäksi nuo oranssit läiskät olisivat sijoittuneet hollantilaisessa kantapäässä hölmösti toispuoleiseksi, niin senkin puolesta tiimalasi oli parempi vaihtoehto. Kärkiosasta tuli melkoisen napakka, eli aloin tehdä kärkikavennuksia jo hieman ennen kuin pikkuvarvas oli piilossa. Hyvin ne kuitenkin jalkaani mahtuvat, sitä paitsi tykkään vähän napakammasta sukasta kuin sellaisesta, joka pyörii jaloissa - ja useinhan sukilla on tapana käytössä vähän löystyäkin.


Lankaa jäi lopulta jäljelle kolmisen metriä, mikä olisi riittänyt vielä pariin kerrokseen kumpaankin sukkaan, mutta pitsikuvio olisi jäänyt silloin keskeneräiseksi ennen kärkikavennuksia, joten tämä ratkaisu oli parempi. Uskomattomalta kyllä tuntuu, että jos sukkien varret söivät lankaa 73 grammaa, kuinka kantapäähän ja terään kuitenkin riitti vain 26 grammaa - 13 grammaa per sukanterä?!? (se ylijäänyt 3 metrin pätkä painoi ehkä gramman) ♪♫ Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä neulojaa... ♫♪


Langan värjäsin tammikuussa 2012 Kool Aidilla. Muistelisin tuon oranssin raidan syntyneen ihan hetken mielijohteesta: toisessa kattilassa oli oranssi liemi, ja juuri kun olin upottamassa lankaa turkoosiin liemeen, päätinkin heittää sen toista päätä pikkuriikkisen oranssiin liemeen toisen langan kaveriksi. Tosi hauskasti tuo oranssi näistä sukista aina pilkistää, vaikkakin piti vähän aluksi säätää puikkokoon kanssa, ettei tullut läiskittymiä vain yhdelle puolelle sukkaa. :)

http://sukkasato.blogspot.fi/

Sukkasatoilu jatkuu Perunalaarissa nyt, kun ensimmäinen pari sinne on saatu viedyksi. Saa nähdä, kuinka kunto kestää sukankutomista. Vaikuttaa tällä hetkellä siltä, ettei oikea käteni oikein tykkää neulomisesta (= kutomisesta). Minähän pidin kesällä yli kolme kuukautta neulomistaukoa, virkkasin ja ristipistelin ainoastaan, eikä käsi oireillut silloin juuri ollenkaan, jalka sen sijaan senkin edestä. Elokuussa käsi alkoi yllättäen taas oireilla, ja hoksasin hiljattain, että silloinhan minä tartuin uudelleen puikkoihin. Voi toki olla, ettei näillä ole mitään yhteyttä toisiinsa, eikä todellakaan kyse ole siitä, että käsityöt aiheuttaisivat tai pahentaisivat oireita, vaan nimenomaan niin päin, että neulomisen liikeradat ovat sellaisia, joita en pysty sairauteni vuoksi kunnolla tekemään. Kun olin pidemmän aikaa neulomatta, nämä vaikeudet eivät samalla tavalla tulleet esille. Virkatessahan käsi ei pahemmin oireilekaan. Mutta neulon sen verran kuin pystyn, eihän näiden kanssa onneksi mitään kiirettä tai pakkoa ole! :) Virkkaus on kuitenkin tuossa rinnalla aina menossa, voin tarttua siihen sitten, kun neulominen ei enää suju. Sitä paitsi seuraavaan sukkapariin tuleekin varsi virkaten! :)

Lopuksi pieni ylläripylläri:


Hetki sitten tätä postausta kirjoittaessani meidän kotiimme luikerteli tällainen! Esikoinen tuli samoihin aikoihin koulusta, olisikohan tämä livahtanut samassa ovenavauksessa sisään. Vaikken mikään käärmeiden ystävä olekaan, tämä sopii niin kauniisti kotimme sisustukseen, että se saa jäädä mieluusti meille lemmikiksi! :)

Suloisia syyspäiviä sinulle! :)

20 kommenttia:

  1. Tavattoman kauniit sukat ja söpönen luikero (kun ei ole oikea ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sukkien kehuista! :) Luikeron söpöydestä en ota kunniaa itselleni, mutta välitän viestiä eteenpäin. ;)

      Poista
  2. Oi miten kauniit sukat ja mainon uusi kotieläin, onneksi ei taida olla vaarallinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kyllä tuo ihan vaaraton kaveri taitaa olla.

      Poista
  3. Joskus ohjeissa pyydetään varaamaan liikaa lankaa, joskus aivan liian vähän. Jälkimmäinen harmittaa itseäni enemmän (lähinnä periaatteesta muiden neulojien puolesta), vaikka yleensä varaankin yllin kyllin (=ihan liikaa) lankaa. Onneksi (ja taitavasta ennakoinnistasi johtuen) Sinulla lanka riitti, ja sait sievät sukat aikaiseksi! Pihlaja on valtavan kaunis ja minullekin rakas puu - varsinkin näin syksyllä, kun se kantaa oranssinpunaista satoaan. Ihania ovat pihlajanoksat marjoineen kuvissasikin!
    Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieluummin tosiaan varaan vaikka vähän liikaa lankaa kuin että loppuu kesken. Ylimääräisistä langoista saa aina tehtyä jotain muuta, mutta puuttuvaa lankaa on vaikeaa löytää mistään, jos sen valmistus on lopetettu, tai ainakaan ei saa samaa värierää. Tai tässä tapauksessa sekä langan valmistus on lopetettu ja lisäksi käsinvärjäämällä ei saa koskaan kahta samanlaista kerää.

      Pihlaja on minun lempipuuni, tällä hetkellä se on kauneimmillaan. :) Nuo pari oksaa oli tippunut pihatielle, luultavimmin jäteauto oli ne käydessään katkaissut, joten nappasin mukaani ja pistin parvekkeelle koristeeksi. :)

      Poista
  4. Minusta aivan erikoisen ihanat sukat. Hellyttävä tuo käärme.

    VastaaPoista
  5. Minulla on myös ollut vähän hiljaisempaa sukkarintamalla, suunnitelmia kyllä on. Mutta hienon sukan teit. Harmi jos käsi tulee kipeäksi. Minulle tahtoo selkä tulla kipeäksi, ei tykkään istumisesta kun kudon. Mato on kiva, käsityönopettajana aina tuntuu hyvltä kun näitä näkee oppilaiden kotona kuten sinun kotonasi, meilläkin koulussa noita on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minullakin kyllä on sukkasuunnitelmia, ja varsinkin niitä sukkalankoja, kun niitä tulee niin helposti ostettua, sukkiin kun yleensä riittää se yksi kerä. Plus että noita värjäyskokeilujakin teen aina sen kerällisen/vyyhdillisen kerrallaan, ja mitäpä muuta niistä sitten tekisi kuin sukkia.

      Kädessä on ennemminkin halvausoireita eli liikkumattomuutta, tunto-oireita ja pitävän otteen saamisen vaikeutta kuin kipuja, vaikka viime aikoina on niitä kipujakin ilmennyt. Ehkä virkkuukoukkuun saan jotenkin pitävämmän otteen kuin sukkapuikkoihin, ja pyöröpuikkoja en tahdo saada enää mitenkään käteeni asettumaan mukavasti.

      Käärmeessä on kyllä saanut kivasti harjoitella käsin- ja koneompelua sekä tuiki tärkeää napin ompelua! :) Joskin äiti sai toisen napin jo tänään ommella uudelleen paikalleen... ;) Hauskasti tuossa on osa fleecen paloista mennyt nurja puoli päälle päin, osassa oikea puoli päälle päin, ja muutama saumakin on jäänyt oikealle puolelle. Mutta sehän vain tekee työstä eläväisen näköisen, ehkä ne ovatkin harkittuja yksityiskohtia! :)

      Poista
  6. Kaunis malli ja kaunis väri! Minä olen nyt jättänyt lähes kaikki tempaukset väliin, koska niistä tulee vain turhaa stressiä. Neulon sitten sukkia, kun niille on taas tarvetta.

    Ai niin, onnea uudelle perheenjäsenelle/lemmikille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minullekin tulee tempauksista stressiä, mutta Sukkasato on siitä hyvä tempaus, että ei ole pakko kutoa ainoatakaan sukkaparia jos ei halua/jaksa/ehdi/viitsi. Toisaalta ainakin itselleni tekee hyvää muistuttaa niiden sukkalankojen olemassaolosta edes näin kerran vuodessa - ja myönnän kyllä vähän säästelleenikin sukankutomista tähän syys-lokakuulle, siinä varmasti yksi syy alkuvuoden sukankutomattomuuteen. :)

      Ja kiitos onnitteluista! ;)

      Poista
  7. Sievät sukat, ja oikein söpö luikertelija :)

    VastaaPoista
  8. Samaa ihmettelin heti miäkii, että voiko tää olla sin eka sukkapari tänä vuonna. Onhan se uskottava jos niin sanot. :)
    Hieno matelija. Onko tää se korallikäärme?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä se vaan voi olla. Aika vähänpuoleisestihan täällä on muutenkin noita käsitöitä tänä vuonna valmistunut. Matelijan lajista en tiedä muuta kuin että kokoa riittää. On löytänyt asuinsijansa vahvistimen päältä. :)

      Poista
    2. Kauniit sukat olet saanut aikaan. Ja melkoinen käärmeenkesyttäjä teillä taitaa asua

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)