Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, joulukuuta 25, 2013

Sukat

Jokin aika sitten sain valmiiksi monivärisen mekon, joka selvästi kaipasi kaverikseen sukkia. Nyt se on kaverinsa saanut.

Sukat
Tehty ajalla: 18.-25.12.2013
Malli: Syntyi tehdessä nostetuilla silmukoilla
Lanka: Novita Nalle tumma turkoosi (350), Novita Wool minttu (305), limenvihreä (315), vadelma (534) ja vaalea lila (727)
Langankulutus: 130 g
Puikot: 3 mm
Koko: 38/39
Muuta: Mekon kaveriksi, itselle. 


Aluksi ajattelin kutovani sukan varteen tuota samaa kuviota kuin mekossakin. Vaaleaa lilaa lankaa jäi kuitenkin sen verran vähän jäljelle, ettei se olisi kuviointiin riittänyt. Päätin sitten tehdä tuollaista vähän yksinkertaisempaa kuviointia niin pitkälti kuin lilaa lankaa riitti. Yhteistä mekon kuvioiden kanssa on paitsi yhteiset langat myös se, että kuviot on tehty sukissakin nostetuilla silmukoilla, ei siis sekään ole kirjoneuletta. Joka kerroksella nostetaan joka neljäs silmukka neulomatta, ja näin se kuvio syntyy. :)


Sukat edistyivät taas melkoisen verkkaista vauhtia. Onhan tämä minun elämiseni muutenkin tässä hidastunut näiden puolentoista vuoden aikana, minkä olen nyt sairastanut. Viime viikkoina vointi on taas mennyt ison harppauksen huonompaan: paitsi että olen ollut entistä väsyneempi ja kipeämpi, myös halvausoireet ovat lisääntyneet. Huomaan, etten voi tehdä enää samoja asioita joita saatoin tehdä vielä vaikkapa kuukausi sitten. En välttämättä jaksa ottaa astioita kaapista tai nostaa maitopurkkia jääkaapista ruokapöytään. Alkusyksystä sain vielä raapaistua tulitikun, nyt sekään ei onnistu (paitsi niillä tosi pitkillä ja paksuilla tikuilla). Noin kerran viikossa poltan oikean käteni johonkin paistinpannun tai hellan reunaan, siinä kädessä kun on kylmän ja kuuman tuntoaisti poikkeava. Käsitöitä tehdessä täytyy yhä enemmän pitää taukoja. Kotiaskareitahan en ole voinut tehdä enää pitkään aikaan, mutta onneksi mies tekee kaiken välttämättömän, ja loput jääköön tekemättä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että pystyn vielä huolehtimaan itsestäni ilman apuja: pukeutumisesta, peseytymisestä, syömisestä jne. Vaikka on isäntä saanut minut joskus hakea pois saunan lauteilta, kun en ole enää yksin sieltä selvinnyt. ;)

Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaa, tunnen silti olevani juuri nyt onnellisempi kuin koskaan elämässäni. Arki on pitänyt tehdä mahdollimman yksinkertaiseksi, mutta se tuntuu vain hyvältä. Kunhan vain pysymme jotenkuten hengissä, mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana, niin se riittää. Onhan sekin vaatinut opettelua. Esimerkiksi tänä syksynä jouduin ihan ruokapäiväkirjaa pitämällä opettelemaan syömään riittävästi, koska huomasin saavani ihan liian vähän energiaa päivässä. Ei ole tahtonut oikein olla ruokahalua viime aikoina, tänäänkin jouduin melkein pakottamaan itseni syömään edes jotain. Pähkinät ovat olleet pelastukseni tänä syksynä, ne vievät pois huonoa oloa, ja samalla niistä saa hyvälaatuista energiaa ja kuituja ihan pienestäkin määrästä, minä kun en tahdo jaksaa kerralla paljoa syödä. Milloin lie viimeksi olen syönyt niin, että olisi ollut vatsa ihan täynnä. Ruokapäiväkirjan pitäminen kuitenkin auttoi siihen, että olo on ollut nyt parin viime kuukauden aikana sen puolesta ihan hyvä, kun vain pitää tutuista rutiineistaan kiinni, oli sitä ruokahalua tai ei.

Tuleehan tämä elämä tällaisenaan tietysti halvaksi: ei tarvitse mennä tivolilaitteisiin, kun jo pelkästään sängyssä kylkeä kääntämällä alkaa huimata, ja pahoinvoinnin saa aikaan katselemalla ruokien kuvia lehdissä tai blogeissa... ;) Jälkimmäiseen voi tosin vaikuttaa hyppäämällä sellaiset kuvat ohi, mutta huimaus on jo ihan jatkuva seuralainen. Ihan kuin pääsisi monta kertaa päivässä karusellin kyytiin. :)

Välillä tietysti mietin, onkohan koko loppuelämäni tällaista. Meneekö vointini vielä huonommaksi vai mahdanko parantua. Onko loppuelämäni pituus viisi vai viisikymmentä vuotta. Mutta onko sillä niin merkitystä - eikö tärkeintä ole juuri tämä päivä! Tänä päivänä voin nauttia elämästäni parhaaksi katsomallani tavalla. Ja jos vielä herään huomisaamuun, otan senkin vastaan suurella kiitollisuudella. Kaikki sen päälle on pelkkää bonusta. :)


Käsityöt ovat tietysti iso osa hyvinvointia. :) On tärkeää tehdä asioita, joista nauttii, vaikka niiden tekeminen onkin nykyään paljon hitaampaa ja vaatii enemmän ponnistelua. Aikaahan näiden tekemiseen on vaikka kuinka, kun ei enää oikein muutakaan voi tehdä. Ehkä juuri siitä syystä saan näistä vieläkin enemmän iloa elämääni kuin silloin terveenä ollessani. :)

Tänään saan iloita näiden valmistuneiden sukkien lisäksi ehkä vielä toisestakin valmistuvasta käsityöstä. :) Juuri tällaiset pienet asiat antavat iloa arkeen ja voimia väsymykseen - niiden ansiosta voin täydestä sydämestäni sanoa olevani onnellinen. :)

Onnellisia hetkiä sinullekin tämän viikon keskelle - ja iloa loppuviikkoosi! :)

26 kommenttia:

  1. VVVAUUUU ihanaa väriterapiaa ja upeat kauniit sukat.

    Mukavaa Joulun Jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sukan kehuista! :)

      En voi jatkaa sellaista, mitä en ole aloittanutkaan. ;)

      Poista
  2. Nyt vasta huomasin kommenttisi aiemmassa postissasi. Kaikkihan me elämme omien periaatteidemme mukaan. Ja tietenkään en halua loukata ketään. Ihanaa loppuvuotta siis toivottelen koko sydämestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinulle myös toivotan hyvää loppuvuotta! :) Eihän kukaan mitään pahaa tarkoita toivotuksillaan, ja monilla on tapana toivotella sitä sun tätä ihan automaattisesti sen kummemmin sitä ajattelematta. Kyllä itsekin välillä mietin, voinko oman blogitekstini lopussa toivottaa vaikkapa "käsityön iloa", jos täällä käykin lukemassa joku sellainen, joka ei tee käsitöitä. :D Mutta omassa blogissaan kai saa toivotella ihan mitä lystää, toisten blogeissa vieraillessani koitan olla neutraalimpi. :) Tapansa kullakin, sinullakin on kiva tapa toivottaa usein vaikkapa hyvää viikonloppua. :)

      Poista
  3. Ihanan värikkäät sukat ja se mekko siinä takana näyttää värikylläiseltä, tykkään tuollaisesta värikkäästä, se on ilon tuoja ja voimien antaja, kuten minulla on ollut oranssi voimavärinä tämän syksyn aikana, kun on saanut niin kauniita oranssin sävyjä värjätessä.
    Oikein hyvää loppuvuotta sinulle ja perheellesi ja toivotaan parempaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minullekin varmaan oranssi on jonkinlainen voimaväri, kun olen halunnut kotini aika oranssipainotteisesti sisustaa. Toisaalta monet muutkin kirkkaat värit antavat voimaa. Turkoosiin tykkään pukeutua, nytkin on turkoosi paita päällä ja noita turkooseja mekkoja - ja sukkia! - on kaappi pullollaan. Yksi sukkakori on varattu pelkästään turkooseille villasukille... ;)

      Poista
  4. Taas olet saanut kauniit sukat valmiiksi. Näinhän se on että iloitkaamme tästä hetkestä, hyvää vointia sinulle.
    Minä ihailen sinun käsitöitäsi suurella kunnioituksella, en itse saa noin paljon aikaan vaikka vaivoitta voisin tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Sitähän sitä täytyy tehdä, mistä itse nauttii, sinulla on varmasti sitten paljon muita iloa tuottavia asioita elämässäsi käsitöiden lisäksi. :)

      Poista
  5. Kauniit sukat olet kutonut,kun vielä usealla värillä.Toivotan hyvää loppuvuotta. Ja Kipujan hellittävää Uutta Vuotta. Satuin sivulle sattumalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Toivottavasti tulet uudestaankin, laitathan silloin myös nimesi kommenttiin. :)

      Poista
  6. Kauniisti ja periaatteellisesti kirjoitat elämästä ja sen arvostamisesta. Pitääkö aina sattua jotain että kirkastuu olennainen, olet edelleen hrveän ehdoton ja vakava. Tiedän itse että kivut vetävät totiseksi mutta...
    Toivon kivutonta ensi vuotta ja perheelle hellää ja iloista äitiä!
    T. Emppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä minun filosofisempi ja syvällisempi puoleni korostuu blogiteksteissä, koska kirjoittamalla näitä ajatuksia on helpointa ilmaista. Jo ennen sairastumistani olen ollut yksinkertaisuuden ja arkisuuden kannattaja, mutta ehkä sitä tulee vielä nyt enemmän arvostettua ja pohdittua.

      En kyllä tunnista itsessäni mainitsemaasi ehdottomuutta ja vakavuutta. Kotona höpsöttelen koko ajan, puoliso ja lapset saattavat välillä toivoa, että äiti olisi edes hetken hassuttelematta. ;) Blogissa en taida tohtia tätä puolta näyttää, jotten ihan menettäisi mainettani - bloggaanhan kuitenkin täällä omalla nimelläni ja kasvoillani. :) Oikeassa elämässäkin välillä hävettää, kun minä olen aina se, joka möläyttää sen kaksimielisen lausahduksen väärässä paikassa... ;) Tai jos saan pidettyä suuni kiinni, niin naamasta näkyy, mitä mielessä liikkuu. ;)

      En minä ole huumorintajuani ja iloisuuttani menettänyt sairauden myötä, päinvastoin! :) Lapsetkin saavat hellyyttä entistä enemmän, kun äiti ei ole töissä, vaan on vastaanottamassa halauksin ja suukoin kotona. Sohvallakin on vieressäni aina tilaa. :)

      Poista
  7. Kauniit sukat olet tehnyt! Ikävä että sairautesi tekee elämän välillä noin monimutkaiseksi. Osaat kuitenkin nauttia elämän pienistä asioista ja hetkistä - sitä taitoa tarvitsee itse kukin aika ajoin. Toivota Sinulle paljon voimia ja upeitä nautintoja käsitöistä!

    VastaaPoista
  8. Huikean hauskat ja värikkäät sukat! Hyvää vointia sinulle toivottelen, voimia!

    VastaaPoista
  9. Onpa pirteät ja hienot mekkoon sopivat sukat :)
    Sulla on kyllä uskomattoman positiivinen asenne, mutta sitä varmasti tarvitaan. Toivottavasti uusi vuosi tuo helpotusta vointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Olen aina ollut perusluonteeltani optimisti, vaikka oli välillä vuosia, jolloin ei jaksanut olla niin kauhean positiivinen. Optimismi löytyi kuitenkin uudelleen muutama vuosi sitten, ja silloin sanoinkin, että vaikka mitä tulisi elämässä eteeni - ja niitä vaikeuksia ja surujahan tulee vastaan meille kaikille - niin tiedän niistä selviytyväni, koska asioilla nyt vaan on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Tuleva vuosi tuo varmasti mukanaan monia hyviä asioita. :)

      Poista
  10. Jokainen uusi päivä on suurta armoa ja rikkautta. Iloitaan juuri tästä hetkestä.
    Ihan varmasti siun positiivisuus ja usko kantavat sinua kipujen keskellä.

    Upeat sukat ja mekon olet jaksanut neuloa.
    Siunausta elämääsi:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka aamu on armo uus. :) Kiitos sanoistasi, siunausta myös sinulle!

      Poista
  11. Löysin "mekko-lehden" ensin kirjastosta ja sitten omasta hyllystäni.
    http://heivatutkudelmat.blogspot.fi/2013/12/sininen-hetki.html
    Nyt on helppo alkaa neuloa, kunhan "listani" lyhenee...

    Oikein hyviä päiviä sinulle loppu vuoteen ja sitten uuteen vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että lehti löytyi! :) Mulla on tällä hetkellä hyvin lyhyt to do -lista, kun teen sen aina puoleksi vuodeksi kerrallaan, mutta viikon päästä pitäisi taas uusi lista kirjoittaa... :) Mukavaa loppuvuotta sinullekin!

      Poista
  12. Upeat sukat!

    Juttelin pari päivää sitten tuttuni kanssa ja hänellä on yhtä positiivinen asenne elämään kuin sinulla. Siinä jutellessa ja nyt tekstiäsi lukiessani löydän itsestäni
    samoja ajatuksia. Päivä kerrallaan.

    Mukavia käsityöhetkiä vuoden viime päiville!
    Blogisi antaa mukavaa väriterapiaa käsitöiden muodossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Asioihin voi suhtautua niin eri tavalla - kaikesta löytyy valittamisen aihetta, jos niitä haluaa hakemalla hakea, mutta samoin löytyy niitä hyviäkin puolia. Itse voi päättää, kummalta kannalta elämää haluaa tarkastella. :)

      Mukavaa loppuvuotta sinullekin! :)

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)