Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

torstaina, syyskuuta 19, 2013

Koulusta tuotua

Tänä syksynä kolmannen luokan myötä alkoivat esikoisella myös teknisen työn tunnit. Aiemmin hän on saanut iltsikassa tehdä jonkin verran puutöitäkin, mutta nyt ne kuuluvat varsinaisesti hänen kouluopintoihinsa. Tänään saapui kotiin ensimmäinen valmistunut teknisten töiden käsityö:


Puu-ukolla on selässään reppu, jonka saa myös pois, sekä allaan irrallinen skeittilauta. Hän varmaan osaa tehdä täydellisen frontside ollien... ;)

Ukkeli herätti keskustelua perheessämme, sillä minun pappani oli todella taitava veistämään puu-ukkoja ja muita veistoksia, mm. puisia tauluja. Myös mieheni pappa on aikanaan veistänyt monenlaista. Samoin isäni on kätevä käsistään, kuten miehenikin isä oli. Nahistelimme miehen kanssa hetken leikillämme, kummalta puolelta poikamme oikein periikään veistotaidot. Sitten totesimme nahistelun ihan turhaksi, sillä eihän näitä taitoja voi periä, vaan kyllä ne jokaisen ihan itse on opeteltava! :) Jokaisella ihmisellähän on syntyessään ihan yhtäläiset valmiudet oppia mitä tahansa: kädentaitoja, piirustustaitoja, soittotaito, laulutaito, liikunnalliset taidot jne. Eivätkä ne valmiudet mihinkään häviä, vaan mikä tahansa taito on täysin opeteltavissa vielä aikuisiälläkin. Puheet "lahjakkuudesta" on ihan höpöhöpöä - mitä tahansa oppii, kun vain siihen on halua ja jaksaa tehdä töitä sen eteen! :) Tämä puu-ukkokin osoittaa sen, että meidän poikamme on malttanut kuunnella hyvin opettajan ohjeita ja keskittyä puu-ukon veistämiseen. Hienoa! :)

Seuraavaa veistosta odotellessa... :)

25 kommenttia:

  1. Todella hieno! Minäkin olen sitä mieltä, että harjottelemalla sitä oppii vaikka mitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojan puolesta kiitos! :) Sananlaskukin sanoo, että harjoitus tekee mestarin. :)

      Poista
  2. Hieno puu-ukko. Mutta poika on kuitenkin varmasti perinyt kiinnostuksen kädentaitoihin äidiltään ja sitä kautta lopputuloskin on onnistunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pojan puolesta! En usko, että kiinnostus on millään tavalla geeneissä, sen sijaan ympäristötekijät ruokkivat mielenkiintoa enemmänkin. Ja jos on innostava opettaja koulussa, sekin vaikuttaa usein jopa enemmän kuin vanhempien harrastuneisuus! :)

      Poista
  3. Hieno ukko todella! Kyllä minä luulen, että kiinnostus on myös osittain geeneissä. Omista lapsistani sen ainakin huomaan. Ja lahjakkuudella on merkitystä, mutta kovalla harjoittelulla pääsee pitkälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän jälleen pojan puolesta! :) Minusta tuo "lahjakkuus"-sanan käyttö pitäisi lopettaa kokonaan, se antaa vain sellaisen viestin, että jonkun taidon osaaminen on ihan itsestä riippumaton tekijä. Vaikka oikeasti meistä jokainen syntyy samanlaisena avuttomana rääpäleenä, kaikki taidot joudumme itse opettelemaan. Mutta paljon vaikuttaa se, mihin vanhemmat kannustavat ja näyttävät mallia. Toki lapsetkin ovat sitten eri luonteisia, toinen jaksaa keskittyä enemmän tarkkuutta vaativiin tehtäviin, toinen taas kaipaa vaikkapa liikuntaa. Mutta sellainen väite, että "olet hyvä veistämään koska isopappasikin oli" on minusta vähän hassu, varsinkin jos isopappa ei ole koskaan ollut lapsen elämässä edes sitä esimerkkiä näyttämässä. Toisaalta, eipä tuo ensimmäinen puu-ukko vielä kerro mitään siitä, millainen kädentaitaja pojasta aikuisena tulee - mutta hyvä ja huolellisesti tehty alku tämä on, ja kenties ensimmäinen onnistumisen kokemus toimii innoittajana jatkossakin. Tai sitten puuhastelut jäävät vain koulun oppitunneille, mistäpäs sen tietää. :)

      Poista
  4. Taitaapa olla uusi taiteilijan alku siellä. Kerrassaan mainio ja idearikas työ. Mukavaa viikonloppua sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti kiittää taiteilijan alkunsa puolesta! :)

      Poista
  5. Onpa hauska puu-ukko! Yritin juuri miettiä, mitä J aikoinaan teki. Muistan ainakin puisen rasian ja kaksi jakkaraa, toinen puinen ja toinen metallinen (hitsausta harjoiteltu). Ja kaikki ovat meillä edelleen käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo rasiat ja jakkarat taitavat olla yläkoulun käsitöitä, muistaakseni oma veljenikin teki rasioita yläasteella.

      Poista
  6. Maino puu-ukko, oikea ilon tuoja, väkisin vetää suupieliä ylyöspäin:))
    Taitava poika siulla.

    Olen aika pitkälti kanssasi samaa mieltä näistä lahjakkuuksista, mutta pakko on todeta etten yhtä asiaa ole elämässäni oppinut, ja harjoitellu olen, siis laulamista. Vaikka kuinka yritän ja opettelen, niin mei miesväki (molemmat huippu musikaalisia) karkoittavat miut kartanolle laulamaan:))
    Appenikin aina tuumaa että korvia riipii kun miniä laulaa, mutta sydämestäänhän tuo laulaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mutta kyllähän sinä osaat laulaa, jos kerran ääni tulee suusta! Ja appesikin on tunnistanut sen kuitenkin laulamiseksi. :) Monilla paikkakunnillahan toimii "laulutaidottomien kuoroja", ja käsittääkseni siellä nämä laulutaidottomat oppivat hyvin nopeastikin laulamaan hyvän opettajan johdolla. Itsekin olen opettanut yhden entisen sävelkorvattoman laulamaan niin hyvin, että hän pian lauloi jo julkisesti. Itse asiassa hänen opettamisekseen riitti, että äänitin hänelle kasetille ne pätkät, jotka hänen tuli oppia laulamaan, ja hän sitten itse kasetin avulla opetteli. :) Ei muuta kuin jatka harjoittelua - kun se laulu tulee sydämestä, niin ei ole yhtään väliä, osuuko sävel ja sanatkaan niin kohdalleen! :)

      Poista
  7. Kivan näköinen, taitoa näkyy olevan hyppysissä ja siitä pitää olla ylpeä äiti:)

    VastaaPoista
  8. Terveisiä puu-ukon tekijälle, että hieno on tullut!

    VastaaPoista
  9. Valtavan hieno ukkeli! Näyttää siistiltä ja tarkkaan suunnitellulta. Kyllä minusta joillain on enemmän taiteellista ja luovaa silmää ja halua toteuttaa juttuja, kuin taas toisilla jotain järkiperäisempää taitoa. Lisäksi siihen vielä se taitojen oppiminen ahkeruuren kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, siis toki ihmiset on erilaisia ja on erilaiset kiinnostuksen kohteet. Mutta onko ne sitten "geeneissä" vai ympäristön vaikuttamia, se onkin sitten eri juttu. Taiteellisuutta ja luovuuttakin kun voi harjoitella, ja jos ympäristö (esim. vanhempien tai ystävien harrastuneisuus asiaan) siihen kannustaa, niin omakin kiinnostus alkaa suuntautua siihen päin, tai sitten jonnekin muualle. Omalta kohdaltani ajattelen, että kun meidän perheessä on aina tehty käsillä kaikenlaista ja oltu kiinnostuneita musiikista, niin samalla tavalla olen itse kiinnostunut musiikista ja kädentaidoista. Kun taas vaikkapa liikuntaan tai kuvataiteisiin ei ole ollut vanhemmilla koskaan kiinnostusta, niin ei sitä ole tullut minullekaan. Lukemiseen ja kirjallisuuteen ja kirjoittamiseenkin olen oikeastaan saanut kipinän ennemminkin opettajien ja ystävien kautta.

      Poista
  10. Olen osittain samaa mieltä kanssasi, että mitä vain voi oppia, jos harjoittelee. Mutta tuo sävelkorva on asia, joka saadaan syntymässä. Isälläni ei ole minkäänlaista sävelkorvaa, hän laulaa kaikki laulut yhdellä nuotilla (siis samaa ääntä koko ajan), eikä ole oppinut koko elämänsä aikana laulamaan yhtään paremmin, vaikka on kuinka laulanut. Hän ei vain pysty kuulemaan eri korkuisten nuottien eroa. Sama juttu oli ex-miehellä, hän jopa kävi laulutunnilla pari kertaa ja totesi, ettei hänestä tule nuotista laulajaa. Vaikka halua oli kuinka, niin ei pystynyt kuulemaan musiikista sitä oikeaa korkeutta, vaan lauloi vähän sinnepäin. Laulaahan sitä voi miten vaan, mutta sävelkorvaa on todella vaikea (vai jopa mahdoton) saada edes kovalla harjoittelulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sen "sävelkorvankin" saa harjoittelemalla. Mulla oli aikoinaan työkaveri, joka lauloi kaiken just tuolleen yhtä ääntä mölisemällä. Sitten hän päätti opetella laulamaan, ja oppi ihan parissa viikossa niin, että messusi kohta kirkossa seurakunnan edessä.

      Ei sitä "sävelkorvaa" ole periaatteessa kenelläkään syntyessään, jos ei ole kuullut koskaan musiikkia. Toisaalta valmiudet siihen on puolestaan kaikilla. Nekin, joilla ei ole "sävelkorvaa", erottavat varmasti kuitenkin vaikkapa musiikkikappaleita, eli osaavat sanoa, onko kyseessä Ukko Nooa vai Tuiki tuiki tähtönen (ilman, että kuulevat sanoja). Eli heillä on nimenomaan sävelKORVA, jos pystyvät kuulemaan ja tunnistamaan musiikkia. Samaa sävelkorvaa tarvitaan erottamaan, onko kuultu ääni korkea vai matala, soittaako sen piano vai viulu, tai onko laulaja mies vain nainen. Jos on täysin "sävelkorvaton", ei kykene myöskään erottamaan äänenvärejä, eli ei osaa sanoa, puhuuko viereisessä huoneessa äiti vai isä. Jos sinun isäsi erottaa tällaiset asiat, hänellä on "sävelkorva".

      Ja tätä korvaa voi harjoitella, opetella tunnistamaan vaikkapa erilaisia soittimia tai melodianpätkiä; opittuja asioita nekin ovat, kukaan ei syntyessään vielä tiedä eroa Ukko Nooan ja Tuiki tuiki tähtösen välillä, mutta aika moni ne oppii ensimmäisinä ikävuosinaan. Sen sijaan syntyessään jokainen kyllä jo tunnistaa oman äitinsä ja muiden kohtuun kuuluneiden ihmisen äänet, eli siinä mielessä omistaa jo sen "sävelkorvan".

      Aivan eri asia on sitten se, pystyykö omalla äänellään tuottamaan tuttuja melodioita, sillä ei ole sen "korvan" kanssa mitään tekemistä, vaan se on yksinkertaisesti vain äänentuottolihasten harjoittelemisen tulosta, tai harjoituksen puutetta. Periaatteessa jokainen, joka osaa puhua, osaa myös laulaa, koska samat lihakset tuottavat ääntä molemmissa tapauksissa. Ainoastaan jokin äänentuottolihasten sairaus saattaa tehdä laulamisen mahdottomaksi, mutta tässä tapauksessa yleensä ihmisen puheäänikin on jollain tavalla "vioittunut". Jos ihminen pystyy ihan normaalisti käyttämään ääntä elävästi, puhumaan matalalta tai korkealta, hiljaa ja voimakkaasti, ei yleensä pitäisi olla mitään estettä laulamiselle.

      Poista
    2. Jatkuu... (ei mahtunut edelliseen kommenttiin kaikki, mitä halusin vastata)

      Se, että oppii tuottamaan äänen toivotulta sävelkorkeudelta, vaatii harjoittelua. Yleensä ihmiset, joille on vauvana laulettu paljon ja joita on pienestä pitäen kannustettu laulamiseen, harjaantuvat nopeasti myös itse laulamaan. Valitettavasti moni ihminen kertoo vanhoista kansakoulunopettajista, jotka ovat sanoneet että "ole sinä hiljaa, kun et osaa laulaa", ja tällä tavoin iskeneet viimeisetkin lukot ihmisen lauluhaluihin. Ja vielä minun kouluaikanakin oli laulukokeita, joista annettiin numerot, ja monelle on jäänyt sellainen mielikuva, että jos koulunumero on 5, niin silloin ei "osaa" laulaa ikinä elämässään, vaikka totuus on päinvastainen. Monilla paikkakunnilla - Oulussakin - on nykyisin laulutaidottomien kuoroja, jonne nämä "sävelkorvattomat" voivat mennä laulamaan yhdessä toisten samanlaisten kanssa - ja yleensä ihan jo muutaman kerran jälkeen huomaavat, että laulaminen onnistuu, ja kohta ollaan jo julkisesti kuoron kanssa esiintymässä.

      Toivottavasti Henna sinä et koskaan sano yhdellekään oppilaallesi, ettei hänellä ole sävelkorvaa, vaan pikemminkin kannustat näitä "yhdellä äänellä mölisijöitä" entistä kovempaan harjoitteluun, eikös? Jos yksi oppilaasi ei osaa kunnolla lukea tai laskea, niin etkö silloin annakin hänelle tukiopetusta? Vai sanotko, että sinulla nyt vaan ei ole lukutaitoa tai laskutaitoa, etkä voi sitä koskaan oppiakaan? Samoin näille "sävelkorvattomille" oppilaille pitäisi ehdottomasti antaa tukiopetusta musiikissa ja laulamisessa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettei sitten jää aikuisiälle sen opetteleminen. Koska toki näissäkin pätee se, että mitä varhaisemmin aloittaa harjoittelun, sen paremmin ne lihakset oppivat. Aikuisenakin oppii, mutta jos on 50 vuotta ollut käyttämättä tiettyjä lihasryhmiä, niin vaikeampi niitä on sitten enää totuttaa treenaamiseen.

      Minä ainakin toivon, ettei tulevaisuudessa enää ole yhtään aikuista, jotka väittävät, etteivät osaa laulaa, koska opettaja koulussa sanoi niin. Minä ainakin tulen ihan vihaiseksi tällaisista väitteistä, koska se ei pidä paikkansa. Kaikki oppivat laulamaan, kun vain harjoittelevat. Oikeasti!

      Poista
  11. Enhän tietenkään kenellekään lapselle sano, että et osaa laulaa! Enhän kenellekään lapselle muutenkaan kerro mitä hän ei osaa, vaan mitä hän osaa.
    Mutta jos ihmisellä ei ole synnynnäistä taipumusta musiikkiin, niin miten on mahdollista, että samanlaisessa musiikkiympäristössä (samassa kodissa, muskareissa, jne) käyneistä sisaruksista yksi ei osaa laulaa nuottiin, vaikka neljä muuta laulavat tarkasti nuotista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ymmärrä, miksi just musiikki on monen mielestä sellainen asia, johon joko on tai ei ole taipumusta? Millä tavalla se eroaa liikunnallisuudesta, kuvataiteista, kädentaidoista jne.? Ei mitenkään - musikaalisuutta voi harjoitella samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta taitoa. Vastaus tuohon sinun kysymykseesi on, että se yksi ei vain ole treenannut samalla tavalla kuin ne neljä muuta. Hänellä on kenties ollut kiinnostuksen kohteet muualla lapsuudessaan, jolloin muut ovat olleet enemmän kiinnostuneet musiikista. Tällöin se musiikin treenaaminen on jäänyt hänellä vähemmälle, jolloin oppiminen aikuisiällä on hieman vaikeampaa, mutta ei mahdotonta. Varmaan nämä sinunkin esimerkkitapauksesi kuitenkin nauttivat musiikin kuuntelusta eli ovat sillä tavalla musikaalisia? Harvoin nimittäin sellaista ihmistä löytyy, joka olisi täysin immuuni musiikille, eli suomeksi sanottuna: kaikki ihmiset ovat musikaalisia, ja kyllä, se on synnynnäistä, eli JOKAISELLA ihmisellä on synnynnäinen taipumus musiikkiin. Se, että saa oman kehon tuottamaan musiikkia laulamalla ja soittamalla, on sitten sitä hikistä työtä. Minä en anna tässä asiassa periksi, koska olen nähnyt niin monta tapausta, joissa niin sanottu "mahdoton tapaus" on oppinut laulamaan. :)

      Poista
  12. Uskon kyllä, että nämä sävelkorvattomat oppivat laulamaan, mutta edelleenkään tämä ei selitä sitä, miksi toiset oppivat jonkin asian helpommin kuin toiset. Lapset opettelevat vaikkapa koulussa jotakin aivan uutta asiaa, joka on aivan erilaista, kuin mitään mitä he ovat aiemmin tehneet. Miksi toiset oppivat nopeammin kuin toiset? Pelkästä älykkyydestä ei ole kyse (älykkyydessä on eroja, se on tutkittu juttu). Uskallan edelleen olla eri mieltä siitä, että toisilla on synnynnäisiä lahjoja/taipumuksia joihinkin tiettyihin asioihin. Toki kaikki voivat oppia mitä haluavat, mutta toiset joutuvat tekemään sen eteen huomattavasti enemmän töitä kuin toiset -> tämä mielestäni tukee sitä teoriaa, että ihmisellä on lahjoja johonkin tiettyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on tietysti selvää, että ihmiset oppivat asioita eri tahtia ja erilaisilla menetelmillä, siinä varmasti jonkinlainen "geeniperimä" tulee kysymykseen. Mutta sitä en pysty uskomaan, että pelkät geenit vaikuttaisivat kaikkeen, koska se tekisi jotenkin sen työn turhaksi - tai päinvastaiselta kannalta katsottuna joku voisi ajatella, että "ei mun kannata yrittää, koska mulla ei ole siihen lahjoja luonnostaan". Ja kuinka paljon sitten esimerkiksi syntymää edeltävät ympäristötekijät vaikuttavat, sikiöhän kuulee ja tuntee kohtuunkin vaikkapa sitä musiikkia tai äidin liikettä, joka voi vaikuttaa jo ratkaisevasti "sävelkorvan" tai "rytmitajun" kehittymiseen.

      Mulle tullaan monesti sanomaan, että "on se niin hienoa kun sinulle on Luoja antanut lahjaksi lauluäänen, minulla kun ei semmoista ole ollenkaan..." Koska mun omalla kohdalla on ollut helkkarin hikistä työtä se, että oon saanut ääneni toimimaan niin, että pystyn laulamaan julkisesti ja käyttämään ääntä työkseni. Mulla itse asiassa on äänentuottolihaksissa jonkinlainen erilainen "mekanismi" kuin naisilla yleensäkin, sitä on laulunopettajien kanssa monesti ihmetelty, että miksi ääneni toimii niin kuin toimii, mutta rankalla treenillä sitä on vaan saatu muokattua sellaiseksi, että pystyn laulamaan esimerkiksi korkeita ja matalia ääniä samassa biisissä - puhumattakaan siitä, etten tiennyt edes kykeneväni laulamaan korkeita ääniä vielä joskus 10 v sitten. :) Eli ei todellakaan ole "Luojan lahjana" saatu laulutaitoa, kuten ei myöskään soittotaitoakaan, sekin on pitänyt ihan opetella. :D

      Mun ystäväni kun pääsi Sibelius Akatemiaan, niin hänelle joku tokaisi, että "mitä ne sulle siellä enää voi opettaa, kun sää osaat jo kaikki nuotit?" :D

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)