Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

torstaina, syyskuuta 05, 2013

Kosketa värttinää...

Lapsena leikittiin äidin yhden perhepäivähoitolapsen kanssa usein Prinsessa Ruususta. Yleensä toinen oli prinsessa (yleensä se mun kaveri) ja toinen hoiteli kaikki muut roolit. ;) Yksi jännittävimmistä kohtauksista oli tietenkin se, kun Ruusunen lähestyi kohtaloaan ja noita kähisi korvan juuressa: "Kosketa värttinää, kosketa värttinää..."

Mun täytyy kuitennkin tunnustaa, etten ole nähnyt värttinää livenä koskaan eläessäni ennen tätä iltaa!


Olin siis tänä iltana Oulun kansalaisopistolla värttinällä kehräämisen kurssilla, opettajana varmastikin monille tuttu Louhittaren Luolan Tuulia, joka on myös kirjoittanut Kehrääjän käsikirjan. Olenhan minä rukillani harjoitellut kierteen tekemistä hahtuvalangasta, mutta kun kuvioihin tuli kuidut ja sormenvahvuiset möykkylangat, niin siihenpä se innostus sitten lopahti - plus että rukista hajosi ratkaiseva osa, ja vaikka mies korjasi sen nippusiteellä, niin en ole moneen vuoteen enää tuntenut kehräämisen intoa ensimmäisten kokeilujen jälkeen. Nyt sitten oli pakko päästä opettelemaan kehräämisen salat ihan kädestä pitäen, kun siihen mahdollisuus tarjoutui.


Tadaa! :) Ensimmäinen värttinällä kehräämäni lanka, viisi grammaa! :D Onhan tuossa "hieman" epätasaisuutta, mutta olen ihan äärimmäisen ylpeä siitä, että ope sanoi lankani olevan tasapainossa - Luoja yksin tietää, mitä se tarkoittaakaan, tai selitettiinhän se kurssilla montakin kertaa, mutta mulla meni keskittyminen täysin siihen värttinän kanssa räpeltämiseen, niin ei kaikkea tullut sisäistettyä. Jotain sellaista se kuitenkin tarkoittaa, että jos lanka ei vyyhtinä roikottaessa lähde kiertymään itsensä ympäri, niin se on tasapainossa. Onnistuin siis edes jossain! :) Nyt tuo pikkunöttönen on uiskentelemassa vedessä ja laitan sen piakkoin kuivumaan.


Kurssin ajaksi sai lainaksi värttinän, mutta se oli mahdollisuus myös ostaa itselle. Lisäksi ope myi kympillä kuitupaketteja, jossa on erilaisia kuituja kotona kokeiltavaksi, sen sai siis halutessaan ostaa. No minähän ostin sekä värttinän että kuidut, ja on tuossa kasassa myös se kuitu, mitä en ehtinyt kurssilla kehrätä, eli kurssin hintaan kuului sen verran villaa, että pääsi kehräämistä kokeilemaan. Eihän siinä kolmessa tunnissa ihan mahdottomia ehdikään. :)

Tänä syksynä meidän perhe kyllä opiskelee kansalaisopistossa ahkerasti. Tiistaina esikoisella alkoi parkour-liikuntaharrastus, tänään sitten kuopus meni opistorakennuksen toiseen päähän ensimmäiselle ukulele&djembemuskaritunnilleen (voi että, kun hän onkin toivonut oppivansa soittamaan ihanaa pinkkiä ukuleleaan! :) ), kun taas minulla alkoi samalla kellonlyömällä tuo värttinäkurssi opistotalon toisessa päässä. Tosi kivoja kyllä tuollaiset yhden illan kurssit, joita nyt on opistolla tänä syksynä ihan mukavasti, ei ole niin tiivis rupeama kuin viikonloppukurssi, eikä toisaalta sido viikottain kuten koko vuoden jatkuvat kurssit. Tämän värttinäkurssin lisäksi ilmoittauduin syyskuun lopulla pidettävälle yhden illan rukkikurssillekin, ja oikeastaan se minua kiinnostaa enemmän, mutta kurssin edellytyksenä on se, että osaa kehrätä entuudestaan värttinällä, joten siksi kävin tämän kurssin ensin. Tuulia pitää opistolla vielä lokakuussa yhden illan kuitukurssin ja kahden illan värjäyskurssinkin. Niille en ollut ajatellut osallistua, mutta kun kyselin kurssien sisällöstä tänään lisää, niin ne alkoivatkin kiinnostaa enemmän. Kotiin tultuani pohdin ääneen miehelleni, pitäisiköhän minun ilmoittautua noillekin kursseilla, ja mies vastasi, että ilman muuta kannattaa, jos vain jaksan. Ihana mies! :) Siitä jaksamisestahan tämä onkin enemmän kiinni - sairauslomalla minulla on nyt kyllä aikaa ja mahdollisuus harrastaa enemmän kuin työssä käydessä, mutta omat voimat ovat aika heikot. Tänäänkin minulla on ollut vaihteeksi hieman kuumetta (kuuluu nähtävästi tähän sairauteeni aina pienissä periodeissa), mutta en viitsinyt perua kurssia, kun sitten olisi pitänyt perua se rukkikurssikin, kun en olisi oppinut tätä värttinäkehruuta. Hyvinhän tuota jaksoin, ja väsymyshän minulla onkin jo ihan kroonistunut, ei se lähde nukkumalla eikä levolla minnekään. Sitä paitsi lääkäri ja toimintaterapeutti eilen nimenomaan suosittelivat, että pitää tehdä ja käyttää kropan lihaksia niin paljon kuin jaksaa ja pystyy.

Ilmoittauduin siis tänä iltana vielä niille kahdelle muullekin kurssille, ovathan ne vähän niin kuin jatkoa näille kehruukursseille. Niin, ja huovutuskurssillekin lopen viimein ilmoittauduin siinä vaiheessa, kun sairausloman jatkosta sovittiin, ja sain varmuuden siitä, että pääsen kurssilla käymään. Ensin olin ajatellut viikonloppukurssia, mutta sen kurssin infoilta olisi juuri samana iltana kuin koulun vanhempainilta, ja myös päällekkäin kuopuksen muskarin kanssa, eli sen puolesta se kurssi ei sitten sopinut aikatauluihin. Toisen kansalaisopiston viikonloppuhuovutuskurssille pääsin vasta varasijalle, koska olin tietysti juuri silloin taas yhdellä lääkärikäynnillä, kun sen opiston ilmoittautumiset alkoivat, ja suosituimmat kurssit tulevat vauhdilla täyteen. Niinpä sitten päädyin tämän saman kansalaisopiston päivähuovutuskurssille, jossa on neljä kokoontumiskertaa syys-lokakuussa. Tuota huovutusta olen miettinyt jo pitkään siksikin, että märkähuovutusta olisi ihana tehdä töissä lastenkin kanssa, mutta pitäisi vähän käydä opettelemassa sitä tekniikkaa, jotta voisi sitten opastaa muita. Eri asia sitten, miten toisessa kädessä riittää voimat tehdä siellä mitään, mutta jos ainakin perusperiaatteet oppisi. Sitä paitsi hoksasin tänä iltana, että kaikki kehräyksessä "pilalle menneet" (katkenneet, sotkeutuneet...) villanpalathan voi käyttää huovutuksessa hyödyksi, niitä ei ainakaan roskiin kannata heittää! :D

Minulla oli tietysti kurssilla myös kudin mukanani siihen saakka, kun odoteltiin kurssin alkua ja käytiin vähän esittäytymiskierrosta läpi. Hassua oli hoksata, että kutimilla olevat langat värjäsin vuosi sitten juuri siinä samassa luokassa, jossa tänäänkin istuin (istuin silloin vielä ihan samalla paikallakin...). Lisää siitä kutimesta sitten aikanaan, kun se on pudonnut puikoilta. :)

Ihania syyspäiviä! :)

13 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista varmasti tuo värttinällä keträäminen, joskus lapsena sitä olen nähnyt.
    Näin se on, mei pittää harrastaa ja käyttää kehoa, paikalleen ei saa jäädä.
    Mukavia harrastus päiviä siulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Minä en varmaankaan ala tuota värttinäkehruuta ihan urakalla harrastamaan, se vain oli edellytyksenä rukilla kehräämisen kurssille, onhan se kehrääminen toki rukilla nopeampaakin. :)

      Poista
  2. Näyttää ihanalta, mutta tarkalta puuhalta :)

    Mukavahan se on harrastaa, mutta tosiaan oman kunnon mukaan. Ihania harrastuspäiviä sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Juu, oman kunnon mukaan toki - en sentään mihinkään zumbaan ilmoittautunut! :D

      Poista
  3. Ompa teillä erikoisia harrasteita. En oo kuullu täällä päin kenenkään kertoneen harrastavansa parkouria. Eikös se oo sitä "hyppimistä" esim. seinille. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mullekin tuo parkour on ihan vieras laji. Etsiskelin vain kansalaisopiston tarjonnasta meidän pojan ikäisille olevia liikuntaryhmiä järjellisen kulkumatkan päästä, ja tuo osui silmään. Poika tiesi parkourista kaiketi jotain, ja innostui heti. Enemmän tuolla harjoitellaan kaikenlaista kehon hallintaa, notkeutta jne. kuin sitä "seinille hyppimistä" - sitä nuo pojat osaavat tehdä kyllä muutenkin. :D Ensimmäisellä kerralla oli opittu jonkinlainen pukin yli hyppääminen sivuttain, ja koko loppuillan isompi opetti pienemmälle tuota taitoa, hyppelivät pianonjakkaran yli. :D

      Kuopus oppi ensimmäisellä tunnillaan soittamaan ukulelella c-duurisoinnun! :)

      Poista
  4. Minäkin polkaisin äsken hetken rukkia. Ihan on harjoitteluasteella vielä. Värttinän kanssa en oikein ole sinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rukki on kyllä siinä mielessä kivempi, että jalka hoitaa sen pyörittämisen. Mutta värttinällä on taas helpompi harjoitella villan venyttämistä, kun vauhti ei ole mikään päätähuimaava. :)

      Poista
  5. Mielenkiintoisille kursseille olet ilmoittautunut.
    Kiitos, että jaat kurssinautinnot meidän lukijoiden kanssa!
    Tuo parkour- kurssi on kiinnostava ja opettaa varmaan hallitsemaan omaa kehoa ja tasapainoa. Harmi, kun sitä ei täälläpäin harjoituteta.
    Olisi varmaan suosittu.

    Mukavaa syyskuun jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoisille kursseille olet ilmoittautunut.
    Kiitos, että jaat kurssinautinnot meidän lukijoiden kanssa!
    Tuo parkour- kurssi on kiinnostava ja opettaa varmaan hallitsemaan omaa kehoa ja tasapainoa. Harmi, kun sitä ei täälläpäin harjoituteta.
    Olisi varmaan suosittu.

    Mukavaa syyskuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää syyskuun jatkoa sinullekin! :)

      Koitan kyllä jakaa noita omien kurssieni juttuja täälläkin, missäpäs muualla minä niitä hehkuttaisin. :D

      Poista
  7. On tuo Tuulia aika noita :-)
    Kehrääminen on mukavaa puuhaa.
    Tervetuloa joukkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se mukavaa puuhaa, ja olenhan minä tosiaan ennenkin kehrännyt, mutta vasta kierrettä harjoitellut. Tuulialla on kyllä taito myös opettaa, itsekin pedagogina tiedän, että vaikka itse osaisi jonkun asian erinomaisesti, niin sen opettaminen muille on aivan eri juttu. Kurssilla oppiikin niin paljon paremmin kuin kirjasta lukemalla, kyllä minäkin olen vanhoista kehräysoppaista tietoa lukenut, mutta sen tiedon siirtäminen käytäntöön on vähän hankalaa, jos pitää samaan aikaan tavata asiaa kirjasta.

      Poista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)