Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

maanantaina, elokuuta 12, 2013

Tätä en kyllä yhtään suunnitellut...

Muutama viikko sitten kirjoitin pitäväni värjäämisestä taukoa ainakin siinä mielessä, etten enää tänä kesänä kerää värjäyskasveja, vaan värjään vain niillä aineksilla, mitä kaapeissa sattuu olemaan tai mitä joku minulle saattaa tuliaisiksi tuoda. Mutta enkös minä puhunutkin vain kesästä, ja minun ajanlaskuni mukaan nyt on syksy... ;) Sitä paitsi teknisesti ottaen sienet eivät ole kasveja. ;)

Kuvan sienet eivät liity tapaukseen

Tämä oli ihan puhdas vahinko, että päädyin värjäämään itse keräämilläni sienillä. Kävin lauantaina keräämässä muutaman desin mustikoita ja vadelmia kodin vieressä olevalta metsäpläntiltä, ja huomasin siellä muutaman komean sienenkin. Viimesyksyisestä sienikurssista huolimatta - tai sen ansiosta - tunnistan luotettavasti vain parhaat värjäyssienet, kun taas tutuimpienkin ruokasienien kohdalla tunnistaminen ilman sienikirjan apua on melkoista haparointia (vai pikemminkin haperointia? ;) ). Niinpä nytkin vain tutkailin sieniä metsässä ja päätin tarkistaa kotona sienikirjasta, mistä sienestä on kyse. Muistin asian vasta sunnuntai-iltapäivällä, jolloin sain sienikirjan avulla selville, että tattejahan siellä lähimetsikössä kasvaa kuin... öh... kuin sieniä sateella. ;)

Nämäkään kuvan sienet eivät liity tapaukseen, mutta kun ihmisellä ei ole kameraa mukana silloin kuin pitäisi, niin täytyy koittaa kaivaa kuvia jostain vanhoista arkistoista piristämään tätä ankean tylsää tekstiä. Nämä sienet taitavat olla niitä haperoita viime syksyn sienivärjäyskurssin retkeltä, jossa löytyi toki muitakin kuin värjäyssieniä.

Näin jo mielessäni, kuinka meillä olisi sunnuntain päivällisellä tarjolla kermaista sienimuhennosta, ja kroppa alkoi täristä siihen malliin, että metsään oli päästävä. Pojat lähtivät kaveriksi syömään mustikkamättäitä tyhjiksi (ja esikoisen vaatteista päätellen hän oli lähestulkoon pyörinyt mustikkamättäillä, vaikka todellisuudessa hän kaiketi oli vain pyyhkinyt mustikkaiset kätensä puseroon, sortseihin ja niskaansa). Tatiksi tunnistettavia sieniä olikin metsänpläntti täynnä, mutta siihen se tunnistaminen sitten jäikin. Periaatteessahan kaikkien tattien pitäisi olla syötäviä, paitsi sappitatti on kitkerän makunsa vuoksi syötäväksi kelpaamaton, ei kuitenkaan myrkyllinen. Koitin pyöritellä niitä tatteja ympäriinsä, ja lopulta ne kaikki alkoivat näyttää - niin, miltäpä muultakaan kuin siltä sappitatilta. En uskaltanut ajatellakaan, että laittaisin niistä ruokaa, kun en ollut sataprosenttisen varma syöntikelpoisuudesta. Siinä vaiheessa onneksi (?) muistin sienikurssilla kerrotun, että tateilla voi värjätä, eikä ole niin väliä edes, ovatko ne kaikki samaa tattilajia, ja että parhaimmat värjäystatit ovat niitä kaikkein matoisimpia, mätäisimpiä ja homeisimpia. Ja niitä kärsineitä yksilöitä sieltä kyllä löytyi, valtavan kokoisia tatteja keräsi hetkessä ämpärillisen!

Tämä kuva liittyy tapaukseen, se on tattiliemi, jossa sukellusta harjoittelee valkoinen Nalle.

Ei sitten auttanut muu kuin pistää tatit väripataan, kun niitä oli tullut kerättyä. Netistä kyllä sitten löysin tiedon, että juuri sappitatti ei kelpaisi värjäykseen. Siinä vaiheessa nauroin tuuriani, että olinkin onnistunut löytämään sellaisen sieniapajan, josta löytyi sekä syötäväksi että värjäykseen kelpaamaton sienilaji! :D Mutta koska tatit porisivat jo kattilassa, niin annoin niiden rauhassa kiehua. Lähtihän niistä jotain väriä, ja seuraavana päivänä olikin aika laittaa lanka uimaan väriliemeen.

Arvaa, mikä näistä on se värjätty lanka? ;)

Ystävämme netti oli jälleen oikeassa: sappitatti ei ole värjäyssieni, eikä siis myöskään ruokasieni. Eihän tuo lanka toki ihan alkuperäisen väriseksi jäänyt, ja ainakin se oli padasta noustessaan erittäin limainen. ;) Kuvassa vasemmalla kerällä on alkuperäinen vitivalkoinen Nalle, keskellä sappitattiliemessä "väri"kylvyn saanut ja vertailun vuoksi oikealla luonnonvalkoista Nallea. Toisin sanoen sen verran tuota sappitatista väriä lähti, että vitivalkoinen muuttui luonnonvalkoiseksi. :) Täytyykin muistaa tuo jatkossa, jos tekee mieli luonnonvalkoista lankaa, ja kaapissa on vain vitivalkoista, niin siitä vaan hakee ämpärillisen mätiä sappitatteja metsiköstä ja uittaa langan siinä. ;)

No joo, eihän tämä sappitatin lopputulos nyt varsinaista väri-ilottelua ole, joten tämä lanka pääsee uiskentelemaan uudelleen pataan. Sainkin siitä uutta potkua värjätä viimein niillä kaapissa odotteleviella aineksilla, joten hieman vahvempia värejä tullaan varmaan lähipäivinä täällä blogissakin näkemään. Tällä laillahan tämä värjäämisharrastus tulee muuten halvemmaksikin, kun voi leikkiä samalla langalla moneen kertaan, kokeilemisen ilo moninkertaistuu, mutta lankakustannukset pysyvät pieninä. ;)

Tämäkään ei liity tapaukseen, mutta muistin virkistämiseksi kuva viimesyksyisestä veriseitikistä, kaikkien värjäreiden lempisienestä. :)

Varma syksyn merkki on se täpinä ja tärinä, mitä syksyinen luonto saa minussa aikaan. Vaikka olen vielä huonommassa kunnossa kuin viime syksynä, niin syksyiseen metsään on vain pakko päästä edes pieneksi hetkeksi. Harmi vain, että niiden reissujen jälkeen olen ihan hirveän kipeä, vaikka "reissu" olisi vain 100 metriä pyöräilyä ja muutama askel metsässä, eikä aikaakaan mene varttia tai puolta tuntia enempää. Voi, kun olisinkin entisessä voinnissani, niin minua ei varmaan saisi syksyllä tuolta metsästä ollenkaan pois! :) Haaveissa on vielä löytää ihan syötäviä sieniä, mutta en pistäisi pahakseni pientä seitikkiapajaakaan... ;) (seitikit ovat siis värjäyssieniä)

Värikästä syksyn jatkoa! :)

10 kommenttia:

  1. Hih yhtä kokemusta viisaampana:)

    Tuo kasveilla ja muilla luonnonantimilla värjääminen on miulle vielätuntematonta aluetta. Vain noilla kool aideilla ja happoväreillä olen harjoitellut. Tänääm värjäilin arvontaani palkintoja ja huomenna taidan jatkaa.

    VastaaPoista
  2. Haa, tiedätkö, mietin juuri viimeksi sieniretkellä ollessani, että mitäköhän punaiset haperot antaisivat värjärille! Niitä on kai useampaa kokoa, mutta yhteistä lajikkeille on että ne värjäävät ruoan tehokkaasti punaiseksi (myös ryöppäysveden, sanoo hän, joka ei heti tiennyt ettei kaikkia sieniä tarvitse ryöpätä)

    VastaaPoista
  3. SuviL: Haluatko seuraa sieniretkille? :) Vai onko sun sienipaikat "salaisia"? ;)

    VastaaPoista
  4. Hei, mä otan oikein mielelläni seuraa sienestämään, yksin on vähän tylsä rytistää metsissä. Seuraavan kerran ajattelin lähteä ensi sunnuntaina, jos vain sataa sitä ennen. Lähdetkö mukaan?

    VastaaPoista
  5. Syksyinen metsä on kaunis. Minä en tunnista luotettavasti yhtäkään syötäväksi kelpaavaa sientä, mutta jotenkin tuo värjäyshomma kuulostaa lohdulliselta: mitä homeisempaa, sen parempaa. Siihen minäkin ehkä pystyisin:)

    VastaaPoista
  6. eipä ne haperotkaan taida antaa väriä villalankaan. juu tatit on aika limaisia värjärin kannalta, eikä liioin kaikki seitikitkään ole värjäyssieniä. mutta homma on mukavaa ja varsinkin silloin kun saa positiivisia väriyllätyksiä aikaiseksi.

    VastaaPoista
  7. PeePee: No, kuten huomaat, ei kaikki homeisetkaan sienet anna väriä. ;) Mut tatteihin sen pitäisi päteä, paitsi ei tietenkään just siihen tattiin, jota onnistuin löytämään.

    Routa: Juu, samaa mieltä minäkin olen, että haperot pistetään pannulle kerman sekaan, ei kannata värjätä. :) Ja minä en tunnista seitikeistä muut kuin ne väriä antavat seitikit, joten sen puolesta ne on mulle varmoja nakkeja. :) Paitsi että sienet ovat ylipäätään arvaamattomampia värin antajia kuin kasvit - vaikka, kuten olen tänä kesänä saanut itse kokea, ei ne kasvitkaan aina anna sitä, mitä oppikirja lupaa. ;)

    VastaaPoista
  8. Jos metsään haluat mennä nyt... tuli ihan tuo laulu mieleen sun kirjotuksesta. Ja sai hyvälle tuulelle näin aamutuimaan :)

    VastaaPoista
  9. Miulta pääs ihan nauru kun luin juttuasi:) sitä sattuu ja tapahtuu.

    Meinaan kokeilla syksyllä sieniä, jos vaan ilmat pysyy hyvänä, miulla alkaa tuo ulkona lankojen huuhtominen käydä käsiin.
    Metsäänhän mennään vaikka hampailla kiskoen, sillä sieltä saa sitä Luojan antamaa energiaa ja rauhaa:)

    VastaaPoista
  10. Voi, ehtisimpä minäkin piipahtamaan vapaapäivien aikana sienimetsään. Vähän kutkuttaisi kokeilla sienillä värjäämistä.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)