On liljoja, apiloita, on ruusuja, ratamoita...

... niin kauniita kaikki, oi ystäväin.

Tuo laulu on soinut päässäni näiden värjäysjuttujen aikana, ja nyt tuli sopiva tilaisuus laittaa se otsikkoonkin. :)

Eilen laitoin kuvat näistä kahdesta todella epäonnistuneesta vyyhdistä. Niistä tuli osittain harmaita, osittain hailakan beigejä, ihan järkyttäviä siis kaikessa epätasaisuudessaan. Pistin siis ne uudelleen värjäykseen, eikä muuta tarkoitusta ollut kuin saada väri vähän tasoittumaan, ihan sama siis, mitä väriä tulee lopputuloksena.

Piharatamoita kasvaa joka paikassa, ja meidän lähimetsässä siellä, minne ei ruohonleikkuri ole yltänyt, ne ovat vieläpä aivan valtavan suuria. Siispä niitä keräämään, ja ämpärillinen (= kattilallinen) löytyikin vajaassa tunnissa.

Jostain luin, että piharatamosta saisi kullankeltaista. Nämä ratamot olivat kuitenkin jo "vanhoja" ja menettäneet varmasti jo suuren osan alkukesän väreistään, varsinkin kun jaksoin kerätä vain niitä isoimpia. Vastaleikatulta nurmelta jos olisi nyhtänyt niitä pieniä lehtiä, niin niissä varmasti olisi ollut vahvemmin väriä tallella. Täytyy myös muistaa, että kaksi näistä vyyhdistä oli jo kertaalleen värjäytyneet harmaa-beigeiksi.

Väri todellakin tasoittui, eikä lopputuloksesta näe, että vyyhti on ollut monivärinen! :)

Vasemmanpuoleinen saattaa jossakin valossa ja tuossa kuvassakin hieman vihertää, mutta kyllä se on enimmäkseen harmahtavan ruskea. Sen värjäsin ensimmäisenä, ja se oli niistä pilalle menneistä myös ensimmäinen. Jälkiliemeen upotin tuon keskimmäisen, joka oli pilalle menneistä jälkimmäinen. Päätin kokeilla vielä toisessa jälkiliemessä ihan tavallista valkoista, ja siitä tuli hieman punaiseen taittuva vaalea beige.

Tässä kuvassa värit ovat lähimpänä totuutta. Mahtava juttu kyllä tämä värjäys - jos jotain menee pieleen, niin sen voi aina värjätä uudestaan! :)

Näitä lankakeriä on ollut hauska kuvata amppelikukan päällä pitkin kesää. Pakko sanoa sananen myös näistä amppelikukistani, jotka ovat siis lumihiutaleita nimeltään. Siinä on aivan loistava kukka viherpeukalottomalle! Alkukesästä lumihiutale kukki kauniisti, mutta kesäkuun puolen välin jälkeen se oli hetken kukattomana. Sitten se aloitti uudelleen kukintansa, ja kukat suorastaan räjähtivät esiin yhdessä yössä! Pienemmän amppelin kukat tupsahtivat edellisenä yönä, isomman amppelin kukat seuraavana! Ja niin oli aivan täpötäynnä kukkaa, että ihan hengästytti! Sitten lähdimme viikoksi mummolaan, ja melkein arvasinkin, kuinka käy. Parvekelaatikoissa olevat kukat ovat lähellä kaidetta ja parvekkeen ulkoseinämää, joten ne saavat sateen aikana sen verran kosteutta, että arvasin niiden pysyvän hengissä. Etenkin kun toinen laatikko on varjossa, ja aurinkoisemmalla paikalla olevan laatikon kasvit eivät tykkääkään kovin kosteasta mullasta. Mutta nämä amppelit ovat alttiina auringonpaisteelle, mutta niihin taasen ei sade yllä lainkaan. Kotiin tultuamme laatikoissa olevat kukat olivat ihan hyvinvoivia, mutta amppelikukat ihan harmaina kuivuudesta, eikä kukinnasta ollut enää tietoakaan. Kastelin niitä reippaasti, ja jo samana iltana ne olivat jälleen vihreitä ja hyvinvoivia. Ja nyt, kun kotiinpaluusta on muutama päivä, ne ovat alkaneet taas työntää kukkia! :D Jatkossa taidankin ostaa vain tuota lumihiutaletta parvekekukaksi, koska se on kukkiessaan uskomattoman upea, ja nähtävästi kestää myös kovempaakin kohtelua. ;)

Värjäilyt jatkuvat jälleen... Kiitos käynnistä ja mielenkiinnostasi tätäkin postausta kohtaan! :)