Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

perjantaina, kesäkuuta 21, 2013

Pois on jo niityn vihreys kai...

Ihan vähän siitä vihreän värin värjäämisestä vielä...

Kommentteihin on tullut mukavasti vinkkejä, kuinka saada vihreää lankaa aikaan, kiitos vain! :) Sanon kuitenkin vielä kerran, vaikka olen sitä jo täällä monta kertaa höpöttänyt, että varsinaisesti en halua vihreää lankaa. Haluan ainoastaan kokeilla, tuleeko jostain kasvista sellaisenaan vihreää ilman väriä muuttavia puretusaineita tai värjättävän langan pohjaväriä vaihtamalla. Tykkään myös pohdiskella, miksi esimerkiksi värjäysoppaassa tai netissä sanotaan, että jostain kasvista saa vihreää, mutta minä saan kaikista niistä keltaista tai ruskeaa.

Tässä värjäyskokeilussa ei ole oleellista lopputulos, tärkeintä on prosessi. On yks hailee, tuleeko siitä langasta keltaista, ruskeaa, punaista, sinistä, violettia, vihreää tai jopa pikimustaa, vai jääkö lanka kokonaan valkoiseksi. Hauskinta on katsoa mitä ja miten siitä tulee.


Jos väen vängällä haluaa vihreää lankaa, niin sehän onnistuu kasviväreillä muun muassa niin, että värjää harmaata lankaa keltaisella. Siitä sain ajatuksen, että entä jos ottaakin kasvin, josta pitäisi saada vihertävänharmaata ja yhdistää sen kasviin, josta saa keltaista - tuleeko siitäkin silloin vihreää? Siinähän yhdistyisi se harmaa ja keltainen. Värjäysoppaan mukaan suolaheinästä (ja mielellään käytettynä vain lehdet, jotta väri olisi voimakkain) saisi rautavihtrillipuretuksella harmaanvihreää, ja kokonaan ilman puretusta (suolaheinä itsesään sisältää oksaalihappoa, joka toimii puretusaineena) tulisi oikein hailakka vihertävänharmaa. Sitten taas voikukanlehdistä tulee keltaista, eli ajattelin kokeilla näitä kahta yhdessä.

Lähdin keräämään näitä kasveja läheisille "nummille", ja huomasin siellä myös puna-apiloita, joista muistin lukeneeni, että niiden kukista saisi myös vihreää. No, koitin keräillä niitä apilankukkia, mutta sain niitä lopulta vain hieman ämpärinpohjalle, niitä ei ollutkaan kuin siinä yhdessä paikassa hiukkasen. Suolaheinänlehtiä löytyi myös vähemmän kuin olin odottanut. Voikukanlehtiä olisi ollut enemmän kuin yksi ihminen jaksaa koskaan kerätä. Vaan kun tämän kerääjän jaksaminen on sairauden vuoksi vähän heikonlaista! Noita aiempia kasveja olen jaksanut kerätä, kun niistä on käytetty yleensä koko kasvi varsineen päivineen, mutta näitä lehtiä kerätessä olisi pitänyt koko ajan kyykistellä ja kumarrella, eikä minusta yksinkertaisesti ole siihen tässä kunnossa. Niinpä lopulta sain kaikenkaikkiaan reilussa tunnissa näitä kaikkia kolmea kasvia reilut puoli ämpäriä eli noin 650 grammaa kerättyä. Siitä suurin osa oli voikukkaa, jonkin verran suolaheinää ja vain noin 50 grammaa puna-apilaa. Laitoin kaikki samaan liemeen ja päätin katsoa, mitä tapahtuu.


Liemen väri kertoo jo kaiken. Melkein teki mieleni nakata tämä liemi sellaisenaan menemään ilman, että olisin laittanut lankaa sekaan. Mutta laitoinpa kuitenkin, kun olin sen vaivan nähnyt, että olin huonokuntoisena kyykkinyt noita lehtiä keräämässä. Ja ihan valtava yllätys oli tämä lopputuloskin:


Kappas vain, rusehtavankeltaista! No, sitähän minulla ei vielä ollutkaan... ;) Olisinko oppinut jo, että vihreistä kasveista tulee keltaista? Vai värjäisinkö vielä vähän lisää keltaista vihreillä kasveilla?

Mielessäni on käynyt, että voisin kokeilla myös piharatamolla värjäämistä, siitä kun pitäisi saada kullankeltaista (kauniimpi nimitys ruskeankeltaiselle...), mutta se on myös niitä kasveja, joita pitäisi noukkia maasta ja joiden keruu kestää kauan, vaikka täällä kyllä kasvaa paikoin ihan valtavan kokoisia piharatamon lehtiä. Mutta ehkä oikeasti kerään jatkossa vain kasveja, joita saa kerättyä nopeasti (isoja kasveja, joista käytetään värjäykseen kaikki mahdollinen, mitä irti lähtee) ja helposti (ei tarvi kumartua eikä kurkottaa), ja jätetään ne lehtien keruut terveemmille ihmisille.


Hupaisaa on ollut huomata tällä viikolla, että laboranttimieheni jaksaa aina vaan vouhottaa musiikista, kun taas perheen muusikko-musiikkipedagogi mittailee ja punnitsee kemikaaleja ja keittelee jos minkälaisia liemiä... ;)

Jatkoa luvassa värjäysrintamalta, kunhan seuraava satsi kuivuu kuvauskuntoon! :) Nyt onkin tulossa oikea ylläri, joka ei ole kellanruskeaa nähnytkään, mutta on kyllä kaukana myös vihreästä... ;) Jännittäviä hetkiä kaikille sitä yllätystä odotellessa!

4 kommenttia:

  1. Nää siun kokeilut on mainioita, ei paha väri tämäkään.
    Mie aijon juhannuksen jälkeen keittää rohtoraunioyrtit, ovat vallanneet ruusupuskan, eli pataan vaan kaikki kitkemisen tulokset.

    VastaaPoista
  2. Kosotäti: Hah, sehän olisikin hauskaa hyötykäyttää kaikki rikkaruohot! :) Minunkin äitini kertoi jokin aika sitten puhelimessa, kuinka valvatit tuntuvat valtaavan kasvimaan. Minä ajattelin, että voi kun olisin siellä, niin pistäisin ne valvatit pataan... ;)

    VastaaPoista
  3. No, minä taas sain pari päivää sitten raparperin lehdillä hurjan tummaa vihreää, niistä kun pitäisi sitä keltaista saada. Kunnon keltaista en ole oikein saanut, paitsi pietaryrtillä sain suht keltaista, mutta vihertävään sekin kallistui. :D Mutta oikeassa olet, nämä on tosi hauskoja ihan kokeilun kannalta.

    VastaaPoista
  4. Tuo on varmasti kivaa hommaa. En uskalla edes kokeilla, kun jo niin moni asia on minut mukanaan vienyt.

    Nytkin vaikka on juhannusaatto, oli pakko purkaa suurin energia ja liimailla kaakeleita :)
    Vai kävi meillä värien kanssa päin vastoin, hassua !

    Muille olen toivotellut aurinkoista juhannusta, mutta sinulle sateista :)

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)