Nokkoslientä ja koiranputkisoppaa

Sunnuntaiaamuna vointini oli muutaman päivän levon jälkeen sellainen, että jaksoin lähteä ulos tuohon 100 metrin säteelle kodista, senkin matkan kuljin pyörällä voimiani säästääkseni. Myös sää oli tarkoitukseen sopiva, sopivan viileä, jottei pitkähihaisessa huppupaidassa, pitkissä housuissa ja hanskoissa tullut liian kuuma - sääskiä ja nokkosia ajatellen peittävä suojavaatetus oli tarpeen, eikä siltikään vältytty paukamilta ja poltteluilta.

Keräsin pientareilta ja metsänreunasta koiranputkia ja nokkosia! :) Tosin kun kesä on tullut tänä vuonna turhankin aikaisin, alkoi olla niiden keräämiseen jo vähän liian myöhä, molemmat kun tulisi tätä tarkoitusta varten kerätä ennen kukkimista. Yritin valita koiranputkista niitä, joihin ei vielä ollut kukka ehtinyt, ja nokkosistakin niitä pienimpiä ja kukattomia.

Kotona pilkoin nokkoset omaan ja koiranputket omaan liemeensä uimaan. En ollut ihan varma, kuinka pieniksi ne pitäisi pilkkoa, joten saattoivat jäädä vähän turhankin isoiksi paloiksi. Koiranputkista oli ohjeet, että käytetään sekä lehdet että varret, nokkosista ei sanottu muuta kuin "nuoret kasvit", joten tulkitsin sen niin, että sekä varret että lehdet kelpaavat, kunhan ei ole kukkia joukossa.

Nokkoset laitoin kiehumaan suoraan kattilaan, jossa ne porisivat tunnin verran.

Sillä aikaa koiranputket saivat liota ämpärissä kylmässä vedessä...

... mutta kun nokkosliemi oli jäähtynyt ja siivilöity toiseen astiaan, eli kattila saatiin vapaaksi...

... koiranputket liemineen saivat luvan siirtyä kattilaan, jossa ne uiskentelivat kylmässä yön yli.

Maanantaiaamupäivällä oli sitten aika antaa tunnin mittainen kuumakylpy myös koiranputkille. Kun liemi oli jäähtynyt jonkin verran, siivilöin "roskat" pois maanantai-iltapäivällä. Sen jälkeen lähdimmekin koko perhe pienelle pyöräretkelle...

... joka suuntautui muun muassa Postiin. Siellä minua odotti Riihivillasta tilattu paketti: kilo alunaa, 100 g viinikiveä ja 100 g krappijuurta. Aluna ja viinikivi ovat värjäyksen puretusaineita (eli apuaineita, joilla väri saadaan paremmin kiinnittymään lankaan). Krappijuuri puolestaan on itsessään väriainetta, josta saa vahvaa punaista väriä.

Värjättävää lankaa minulla ei ollut juurikaan kotona, joten kävin samalla pyöräretkellä hakemassa sitä Tokmannilta. Ensin mielessäni oli ostaa Novitan Pikkusiskoa, mutta päädyin kuitenkin Nalleen. Minua nimittäin odottaa äidin luona jo viisi valkoista Nalle-kerää, jotka olivat äidin kotikylän Salessa puoleen hintaan myynnissä viime viikolla. Äiti kyseli, haluanko minä jotain lankaa alennuksesta, enkä keksinyt muuta kuin että värjäystarkoitukseen voisin valkoista lankaa haluta. Ajattelin sitten, että voisin nyt tehdä kaikki lähiaikojen kasvivärjäyskokeiluni tuolla valkoisella Nallella, jotta jatkossa on helpompi hyödyntää lankoja. Kun kuitenkin yhdellä värillä värjään todennäköisesti vain yhden 100 gramman kerän, niin useita värejä yhdistelemällä voi saada sitten isompiakin neuleita/virkkuita aikaan, eikä tarvitse aina vaan niitä sukkia tehdä. :)

Alkuperäinen ajatukseni oli, että olisin laittanut langat värjäytymään heti maanantai-iltana Postista ja Tokmannilta palattuani, mutta kun pääsin kotiin, niin en ehtinyt edes kauppakasseja tyhjentää, kun silmissä alkoi välkkyä sahalaitainen valo. Maanantai-ilta meni siis migreenin kourissa. Kohtauksen lievennyttyä oli jo sen verran myöhä ilta, etten enää ehtinyt kuin...

... vyyhdittää kaikki nuo ostamani langat.

Laitoin kaikki kuusi kerää vyyhdiksi, vaikken tiennyt, värjäisinkö ne nyt vai joskus myöhemmin. Joka tapauksessa tuskin tästä valkoisesta koskaan mitään sellaisenaan teen, vaan uitan kaikki väriliemessä, joten saavat olla vyyhtinä valmiina. Toisaalta taas en vielä tiennyt, jäisikö näistä liemistä miten hyvin jälkivärjäykseen sopivaa lientä, joten vyyhtejä oli hyvä olla siltäkin varalta valmiina.

Värjäyspuuhiin pääsin viimein tiistaiaamupäivällä. Tässä on tekeillä koiranputkisoppa...

... tässä puolestaan nokkosliemi. Ajoitus meni mukavasti: Koiranputkilanka oli ehtinyt juuri sopivasti olla vaaditun tunnin ajan oikeassa lämpötilassa (80-90 astetta), kun oli aika laittaa perheelle ruoka. Ruuanlaiton ja syönnin ajan koiranputkisoppa jäähtyi sen verran, että pystyin siirtämään sen lankoineen ämpäriin jatkamaan jäähtymistä, ja kattila vapautui nokkosliemelle.

Kirjastosta lainasin jo aiemmin keväällä kirjan Riitta Aittomäki - Hans Colliander - Heikki Kotiranta: Luonnosta väriä lankoihin (Tammi). Tämän kirjan ohjeiden mukaan nämä väriliemet nyt keittelin, tai ainakin parhaani mukaan yritin ohjeita jäljitellä. Molemmissa värjäyksissä käytin puretusaineena alunaa, nokkosliemeen lisäsin vielä viimeiseksi 15 minuutiksi neljä isoa rautanaulaa. Ohjeen mukaan olisi tarvittu rautavihtrilliä, mutta ainakin sienivärjäyskurssilla se teki väreistä minun makuuni liian harmaita, niin en halunnut sitä ostaa itselleni lainkaan. Kurssilla opin, että rautavihtrillin voi korvata myös juuri rautanauloilla tai vaikkapa rautapadalla, mutta en huomannut, että noilla nauloilla olisi ollut nyt erityisemmin vaikutusta väriin.

Kun pari lientä oli keitetty (melkein) kirjan oppeja noudattaen, oli aika hieman soveltaa:

Nokkosesta jäi tosi vahva jälkiliemi, koiranputkesta vähän hailakampi. Lisäsin nokkosen jälkiliemen sekaan sen verran koiranputken jälkilientä, mitä kattilaan mahtui. Tällä värjäsin ensimmäisen jälkiliemilankani.

Tässä kylpee sitten toinen jälkiliemilanka. Vähensin kattilasta tuota edellistä jälkilientä, jotta sain loputkin koiranputken jälkiliemet mahtumaan kattilaan, ja näin sain aikaan koiranputkipainotteisemman jälkiliemen, jossa myös värjäsin yhden vyyhden.

Jälkiliemivärjäyksiä olisi saanut vielä tehtyä vaikka kuinka, mutta en oikein katsonut sitä enää tarpeelliseksi. Tarkoituksena kun ei ole värjätä ihan ylenmäärin näitä lankoja, vaan vähän harjoitella ja kokeilla, mitä syntyy! Toisekseen nämä nyt eivät olleet mitään "tajunnanräjäyttäviä" värejä, joita olisin halunnut eri vaaleusasteissa. Eri juttu sitten, jos tulee joku tosi herkullinen väri joskus keiteltyä, niin siitä voi sitten kokeilla niitä jälkiliemiäkin vaikka loputtomiin. Näissäkin värjäyksissä meni kuitenkin kokonainen päivä aamusta iltaan, kun välissä jäähdyteltiin ja taas keiteltiin. Jotenkin ajatus siitä, että olisin jatkanut jälkivärjäilyjä vielä seuraavana päivänä, tuntui jo vähän liialliselta. Lankojen huuhtelut olisin voinut hyvin jättääkin seuraavalle aamulle, mutta koska astiat alkoivat loppua kesken, niin täytyi huuhtoa ensimmäiset jo alkuillasta, ja lopulta sitten huuhdoin viimeisetkin langat ennen nukkumaanmenoa. Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä päästiin näitä jo ihastelemaan:

Yön ajan nämä saivat kuivua saunassa, jossa kuivumisen alkuvaiheessa tippuva vesi pääsi suoraan viemäriin. Aamulla nostin kuitenkin kuivaustelineen vielä muutamaksi tunniksi parvekkeelle.

Ylhäältä alas: Nokkonen-koiranputki 1. jälkiliemi, nokkonen, koiranputki, koiranputki-nokkonen 2. jälkiliemi

Opaskirjani kuvassa koiranputkesta oli saatu paljon kirkkaampi keltainen väri. Siihen verrattuna tämä jäi vähän haljuksi vihertävänkeltaiseksi. Ehkä koiranputket olivat jo liian "vanhoja" värjäystä ajatellen, eivätkä päästäneet väriä riittävästi, vaikka näitä oli kyllä jopa enemmän kuin ohjeessa käskettiin laittaa.

 

Kirjan mukaan nokkosesta olisi pitänyt saada vihreä tai harmaanvihreä väri, mutta minun langastani tuli ruskea. Tietenkin asiaan vaikuttaa se, etten käyttänyt rautavihtrilliä, joka olisi tehnyt värin ainakin harmahtavammaksi, mutta en usko, että se olisi tätä silti ihan vihreäksi muuttanut. Tässä on myös hauskasti siellä täällä punertavanruskeaa joukossa! :) Luulenpa, että nokkosetkin olivat jo vähän turhan vanhoja värjäykseen, tai sitten niistä olisi tosiaan pitänyt käyttää vain lehdet, kun minä laitoin ne varsineen päivineen. Kaunis on kyllä tämä ruskea värikin! :) Sehän tässä kasvivärjäyksessä on hauskaa, että koskaan ei voi tehdä mitään väärin, eikä tule huonoja lopputuloksia, vaan aina on lopputulos kaunis, vaikka se olisikin eri kuin jollakin toisella värjärillä. Eikä koskaan tule kahta samanlaista väriä! :)

Jälkiliemistä tuli kauniin kullankeltaisia. Ensimmäisessä jälkiliemessä oli enemmän nokkosta kuin koiranputkea, joten väri on rusehtavampi...

 ... toisessa jälkiliemessä oli selkeästi enemmän koiranputkea, joten väri on keltaisempi, mutta nokkonen joukossa teki tästä lämpimämmän keltaisen kuin pelkästä koiranputkesta.

Ylhäällä jälkiliemessä uitettuja, alhalla vasemmalla koiranputki ja oikealla nokkonen

Värit vaaleimmasta tummimpaan: koiranputki, koiranputki-nokkonen 2. jälkiliemi, nokkonen-koiranputki 1. jälkiliemi, nokkonen

Tässä järjestyksessä värjättiin: Koiranputki, nokkonen, nokkonen-koiranputki 1. jälkiliemi, koiranputki-nokkonen 2. jälkiliemi

Tässä olivat nyt oikeastaan ensimmäiset kasvivärjäyskokeiluni! :) Viime syksynä kävin sienivärjäyskurssin, jonka pohjalta jotain jo ymmärsin näistä kasvivärjäyksistä. Sipulinkuorilla värjäsin kerran ihan ilman mitään puretusaineita, ja jotain lankaa olen kokeillut värjätä myös teellä, sekin ilman puretusaineita. Nyt oli kuitenkin ensimmäinen testaus ihan itse luonnosta kerätyillä kasveilla kaikkine työvaiheineen ja puretuksineen.

Sisällä räpsittyjä, värisävyt tulevat vähän eri tavalla esiin kuin ulkokuvissa...

Yleensähän mielikuva luonnonväreillä värjäämisestä on se, että värjäys tapahtuu ulkosalla muuripadassa, mielellään vielä järven rannassa sade- tai järvivedellä. Tällainen urbaani värjäri kuitenkin kokeili rohkeasti kaupungissa kerrostaloasunnossa sähköhellalla, ja hyvin toimi tässäkin! Sähköhellalla onnistuin sopivan hitaasti (noin 20 minuutissa) nostamaan lämpötilan vaadittuun 80-90 asteeseen, ja jatkossa riitti levyn pitäminen ykkösellä, että lämpö pysyi vakaana. Viime syksyn sienivärjäyskurssillahan meillä oli ongelma, että siellä oli niin heikkotehoiset liedet, ettei siellä millään tahdottu saada lämpötiloja edes 70 asteeseen, joten siihen verrattuna täällä kotona homma sujui kuin unelma. Ja kun varmaan jatkossakin värjäilen vain tällaisia pieniä "koe-eriä", niin tilat ja välineet riittävät täällä mainiosti.

Sisällä kuvattu tämäkin vähän eri asetuksilla kuin edellinen

Kasvivärjäys on kuitenkin työlästä verrattuna aiempiin värjäyskokemuksiini Kool Aidilla tai vaikkapa reaktiiviväreillä. Kool Aideilla ehtii yhden iltapäivän aikana värjätä vaikka kymmenen vyyhtiä, kun väri tarttuu lankaan melko nopeasti. Samoin reaktiivivärjäys on nopeaa puuhaa, vaikkakin siinä pitää odottaa sitten ainakin vuorokausi värin kiinnittymistä. Sienivärjäys on periaatteessa samanlaista kuin kasvivärjäyskin, mutta viime syksyn kurssilla meitä oli monta tekijää ja yhteiset liemet, niin siinä ei ihan samalla tavalla saanut käsitystä kaikista työvaiheista kuin nyt, kun itse tein kaiken (paitsi mies auttoi raskaiden astioiden siirtelemisessä). On kasvien keräämistä, pilkkomista, liottamista, keittämistä värin irroittamiseksi, siivilöimistä, värin kiinnittämistä lankoihin (ja tarvittaessa esipuretus; nyt puretin langat samalla, kun väri kiinnitettiin), huuhtelemista, kuivatusta... Positiivisin yllätys oli, että tämä ei ole ollenkaan niin kuumaa ja hektistä hommaa, mitä olin kuvitellut! :) Sienivärjäyskurssilla oli vähän kiire, kun aika meinasi loppua kesken hellojen hidastelemisen vuoksi, ja kun oli useampi kattila ja sopankeittäjä, niin kuumahan siellä oli! Viime kesänä kävin katsomassa yhden värjäysnäytöksen, ja siinäkin tuntui olevan kauhean kuuma ja hässäkkä. Mutta minusta tämä oli oikein leppoisaa puuhaa, ja lämpötilakin pysyi siedettävänä. Kun kuitenkin vain yksi kattila kerrallaan oli porisemassa, niin ei tässä touhussa itseään väsyksiin saanut. Tietysti kattilaa on pitänyt valvoa koko ajan, mutta samalla on voinut ihan hyvin virkata tai surffata netissä. Myös eri työvaiheiden jakaminen eri päiville on ollut ihan hyvä juttu, ovatpahan liemetkin saaneet jäähtyä ihan rauhassa, kun mikään kiire tässä ei ole niiden kanssa suinkaan ollut! Ja kun minulla on vain yksi värjäykseen tarkoitettu kattilakin (en käytä värjäyksessä käytettyjä astioita yms. ruuanlaitossa), niin tällaisessa leppoisassa tahdissa tämä täytyykin tehdä.

Salaman kanssa räpsäisty

Kasvivärjäyksen hitaudesta kertoo sekin, että kasvit keräsin sunnuntaiaamuna, vyyhdit olivat kuivat keskiviikkoiltapäivänä ja kerälle sain ne keskiviikkoiltana. Ei siis mitään hätäisen hommaa ollenkaan. :)

Ilman salamaa kuvattu

Mitä sitten jatkossa kasvivärjäyskokeilujen suhteen? Mummolassa (eli äidin tykönä) odottaa minua viisi Nalle-kerää värjäämistä, ja näistä maanantain ostoksistakin jäi vielä vyyhtejä jäljelle. Kun tämä kesä tuli tänä vuonna näin etuajassa, niin nyt on tosiaan jo aika myöhäistä monien kasvien suhteen alkaa niitä keräillä. Täytyy myös tätä omaa jaksamista ajatella, eli jos jotain vielä kerään, niin niitä pitäisi löytyä suhteellisen nopeasti ja helposti ihan oman kodin nurkilta vähintään kilon verran, ja ne pitäisi myös jaksaa samantien keittää väriliemiksi tai laittaa likoamaan, koska meillä ei ole tilaa esimerkiksi kuivata kasveja myöhempää säilytystä varten. Suositushan on, että kasvit käytettäisiin värjäykseen heti tuoreeltaan keräämisen jälkeen. Toisaalta taas vaikkapa pietaryrtin kukilla saa hyvää keltaista väriä, ja sitä on tarkoitus kokeilla loppukesästä, kun pietaryrtti kukkii. Kotona minulla on vielä isältäni saatuja sipulinkuoria yhtä 100 gramman vyyhtiä varten, ja tuota krappijuurta minulla on nyt tilattuna, siitä saa väriä vielä jälkiliemestäkin, ja sitä voi kokeilla myös yhdistää pietaryrtin tai sipulinkuorten kanssa. Äitini laittoi minulle raparperin lehtiä ja varsia pakasteeseen, koska hänellä tulee raparperia niin paljon, ettei sitä ehdi yksi ihminen syödä, ja minä ja mieheni taas emme voi raparperia nykyään syödä ollenkaan sen aiheuttamien vatsavaivojen vuoksi. Pyysin sitten äitiä laittamaan raparperit pakasteeseen värjäystä varten, ja alustavasti puhuimme, että voisin värjätä hänen luonaan ne raparperivärjäykset, niihin kun ei tarvitse laittaa puretusaineita, niin ei tarvitse minun niitä sinne kuljettaa ja toisaalta taas ei tarvitse niitä raparperejä kuljettaa tänne. Niitä varmasti uskaltaa värjätä ruuanlaittoastioissakin, jos ei käytä puretusaineita ollenkaan. Porkkanan naattejakin äiti lupasi syksymmällä ottaa talteen minua varten. Isältä puolestaan saan jatkossakin jo tutuksi tulleita keltasipulin kuoria, mutta myös punasipulin kuoria pistin "tilaukseen" sieltä suunnalta. :) Käpyjä voi värjäystarkoitusta varten kerätä melkeinpä pitkin vuotta, joten sitä voisin myös jossain vaiheessa kokeilla, ja veikkaanpa perheestä löytyvän innokkaita apulaisia ainakin värjäysmateriaalin keräämiseen... ;)  Sitten esimerkiksi netistä voi tilata kuivattuja väriaineita, kuten nyt tilasin tuota krapinjuurta Riihivillasta. Löysin myös pari muuta paikkaa, josta saa sekä puretusaineita että kuivattuja värjäyskasveja tilata ympäri vuoden: Pieni Ekopuoti ja Tetri Design. Toki värjääminen on varmasti hauskempaa, kun väriaineet on itse kerättyjä, mutta jos ei alkukesästä ehdi tai pysty itse keräämään, niin ei se välttämättä tarkoita sitä, että homma lykkääntyy vuodella eteenpäin.

Vinkatkaahan muut värjärit, että mitä kasveja voisi vielä tämän kesän aikana kerätä, sellaisia joiden kohdalla ei ole vielä liian myöhäistä? Mielelläni kerään tällä hetkellä vain sellaisia kasveja, joita kasvaa "joka paikassa", eli en lähde niitä mistään kauempaa haeskelemaan, pyörällä pitää päästä viereen asti. :) Ensi vuonna täytyy olla sitten vähän aikaisemmin keväällä liikkeellä, jos meinaa kunnon värejä löytää. Minä vaan olen niin onneton noiden kasvien kanssa, että tunnistan ne yleensä vasta sitten, kun niissä on kukka, jos silloinkaan... ;)

Viime viikolla kankaidenvärjäyskurssin jälkeen moni kommentoi, että mitä aion niistä värjäyksistäni tehdä. Varmaan siellä taas joku miettii, että mitähän näistä nyt värjäämistäni langoista tulee valmiina. Vaikka minulla on tapana aina ennen langan tai muun käsityömateriaalin ostamista suunnitella niistä valmistettava työ tarkasti valmiiksi, niin nämä värjäykset on ihan eri asia. Minusta se "valmis työ" on jo se värjätty kangas tai lankavyyhti ilman, että sitä enää "jatkotyöstää" joksikin neuleeksi tms. Toki olen yrittänyt miettiä värjättävien erien suuruudet niin, että niistä nyt jotain saa aikaan, ja tosiaan nyt yritän värjätä pelkästään Nallea, jotta niistä sitten aikanaan voi eri värejä yhdistämällä tehdä jotain isompaa. Mutta kun kyse on ainoastaan kokeilusta ja halusta oppia uutta, niin sillä ei ole niin merkitystä, mitä niistä joskus aikanaan teen. Sen ainakin tiedän, että näistä kasvivärjätyistä en tee mitään itselleni tai omaan kotiin! :D

On täällä muutakin käsityötä tehty kuin vaan värjätty, tuntuu etten ole ehtinyt koko kesäkuussa mitään muuta tehdäkään kuin aina vaan jotain käsityötä tai käsityöhön liittyvää! :) Mieskin kommentoi tänään, että hän on jo ehtinyt unohtaa kodin olevan meidän kaikkien neljän asuinpaikka, eikä vaan yhden rouvan käsityöpaja... ;)