Vihdoin viimein!

Minä kun olen suoranainen siivoushullu, niin olen koko kevään katsellut meidän ikkunoita sillä silmällä, että tekisi jo mieleni päästä niitä pesemään. Mutta koska Säännöissä sanotaan, että ikkunat pestään aina toukokuun ensimmäisenä, niin ei niitä silloin pestä päivääkään ennen eikä jälkeen. ;)

Vihdoin viimein siis pääsin ikkunoiden kimppuun! :) En malttanut edes nukkua pitkään aamulla, vaan heräsin jopa tavallista aikaisemmin, että pääsisin mahdollisimman pian pesupuuhiin. Ikkunoiden pesupäivä on minulle koko tämän valoisan ajanjakson kohokohta - muutenhan kevät ja kesä ovat ihan anuksesta, mutta ikkunoiden pesun myötä näkee paremmin istua koko kesän sisällä tekemässä käsitöitä. ;) Vaikka pianhan sekin aika koittaa, kun täytyy pitää pimennysverhot yötä päivää kiinni, että pysyy lämpötilat siedettävissä rajoissa (no, on täällä siltikin kesäisin liian kuuma), eikä tule niin herkästi migreeniä liiallisen valon vuoksi. Mutta jos edes muutama viikko nyt menisi, että voisi vielä pitää välillä verhoja aukikin.

Meillähän on vain 13 ikkunaa pestävänä, mutta kun niissä kaikissa on sisä-, ulko- ja kahdet välipinnat, ja lisäksi osa ikkunoista avautuu keskeltä kahtia, siis oikeaksi ja vasemmaksi puoliskoksi, niin laskin että erillisiä pestäviä pintoja on 68 kappaletta. Tai jos lasketaan vielä poikkipuiden jakamat ruudut erillisiksi pinnoiksi, niin sitten niitä on 86. Mutta mukavahan niitä on pestä, eikä niihin tänäänkään mennyt kuin aamupäivä ja vähän iltapäivästä. Mies avusti minua vähän kaikissa "oheispuuhissa" eli rullaverhojen irroittamisessa ja takaisin laitossa, verhojen puistelussa ja ripustamisessa, pesuvesien vaihdossa ja välineiden kantamisessa huoneesta toiseen. Minä sain vain keskittyä hauskimpaan eli siihen pesuun! :D

Meillähän ei todellakaan vaihdeta eri verhoja kesäksi ja talveksi, vaan samat verhot ovat ikkunoissa 365 päivää vuodessa. Kyllä meille joskus uusiakin verhoja ilmestyy, mutta silloinkin pysyväisluonteisesti, ja ainoastaan käytännön syistä, ei koskaan "vaihtelun vuoksi". Eli jos vanha verhosysteemi on osoittautunut tavalla tai toisella toimimattomaksi, niin silloin aletaan miettiä toimivampaa ratkaisua. Keittiön verhojen kanssa olemme päättäneet kyllä tehdä sellaisen "vuodenaikavaihtelun", että näin kesäaikaan ikkunassa saa olla ainoastaan kappa, jotta luonnonvaloa tulee sisään enemmän, ja talveksi laitamme sitten kapan lisäksi myös salusiinit, koska ei silloin muutenkaan näe mitään. Keittiön ikkuna kun on pohjoiseen päin, niin sieltä ei sitä häiritsevää valoa tule samalla tavalla kuin muihin ilmansuuntiin olevista ikkunoista. Meillähän on tässä asunnossa ikkunoita neljään ilmansuuntaan, ja kun ollaan viidennessä kerroksessa, niin puutkaan eivät pääse varjostamaan. Sen vuoksi auringonpaiste tuntuu ennemminkin tuskan kuin ilon aiheelta. Onneksi verhoilla voi sentään jonkin verran helpottaa tilannetta!

Lastenhuoneen pikkuikkuna on meidän ainoa itään päin oleva ikkunamme. Isommassa pohjoiseen olevassa ikkunassa on ollut alusta alkaen pimennysverho, mutta pikkuikkuna on jäänyt vaille fiksua ratkaisua. Aluksi siinä oli ohut pitsiverho, joka oli lähinnä koriste, eikä se tahtonut edes pysyä paikallaan. Sittemmin laitoimme ikkunan eteen Ressu-aiheisen kankaisen seinäjulisteen, mutta eipä sekään pidä aamuaurinkoa loitolla. Kuopus on nyt osoittautunut samanlaiseksi kuin äitinsä, eli hänkään ei pysty nukkumaan, jos jostain raosta pilkottaa vähänkään valoa, joten pimennysverhon tarve tuohon pikkuikkunaankin alkoi olla todellinen.

Kun tänään sain ikkunat pestyä, olikin aika kaivaa ompelukone kaapista ja surauttaa vähän helpotusta kuopuksen uniongelmaan:

Pikkuikkunan verho

Tehty: 1.5.2013

Kangas: Kirpparilöytö

Koko: Ehkä n. 50x55 cm

Muuta: Lastenhuoneeseen  

Mies alkoi puhua jo useita viikkoja sitten tuon pimennysverhon tarpeesta. Minä lupasin etsiskellä sopivaa kangasta, kunhan jaksan lähteä kaupoille. Parisen viikkoa sitten kävin kirpparilta, josta löysin tuollaista sinistä paksua kaitaliina-/pöytätabletti-/sisustuskangasta. Ostin sen itse asiassa ihan muuta tarkoitusta ajatellen, mutta mies hihkaisi heti kankaan nähtyään, että onko tuo nyt sitä verhoa varten. Koska tarvitsen siihen varsinaiseen tarkoitukseeni vain pienen palasen, niin kankaasta riitti varsin hyvin myös verhoon. Vaikkei tämä olekaan varsinaista pimentävää kangasta, kuten lastenhuoneen isompi verho, niin kyllä tämä aika hyvin estää valoa. Meillähän on makkarin pikkuikkunassa myös samantyylinen paksu tummansininen verho, joka on ajanut sielläkin ihan hyvin asiansa. Makkarissa meillä on muuten ikkunoita etelään, länteen ja pohjoiseen, eli se on kesällä varsinainen sauna... Kun viisi vuotta sitten tänne muutimme, eikä pimennysverhoja vielä oltu hankittu, vetaisin ensimmäiseksi yöksi mustat jätesäkit makkarin isompiin ikkunoihin, mutta en hoksannut peittää sitä pohjoiseen päin olevaa pikkuikkunaa. Eipä ollut hauskaa herätä kolmelta aamulla siihen, kun aurinko paistaa suoraan silmiin... Siitä alkaen siellä on se verho ollut yötä päivää pikkuikkunan peittona, irroitan sen ainoastaan silloin, kun pesen ikkunan. :D

Samantapainen pysyvä ratkaisu tuli siis lastenhuoneeseenkin.

Tästä ilman salamaa otetusta kuvasta näkee, että jonkin verran tuo verho päästää valoa läpi, mutta ei kovinkaan paljon. Annoin sen vanhan Ressu-julisteen olla lisäksi vanhalla paikallaan, eli nyt ikkunassa on tavallaan kahdet verhot päällekkäin. Mutta tätäpä uutta verhoa ei edes huomaa, kun Ressu on vedetty sen eteen. Itse asiassa nyt, kun sieltä ei enää valo kajasta läpi, niin hoksaako edes, että tässä on ikkuna:
 

Toivotaan, että kuopukselle nyt unet maistuvat paremmin! Onneksi syksy korjaa tämänkin tilanteen, ja jaksaakin sitten taas paremmin, kun saa nukuttua. Näihin Ressun ja Kaustisen iloisiin tunnelmiin värikkäine lehtikasoineen ei onneksi ole enää kuin muutama hassu kuukausi aikaa! :)

Mukavaa syksyn odotusta! ;)