Ulostusta

Lapsena haaveilin aina parvekkeesta. Yksikerroksisessa lapsuudenkodissani sellaista ei tietenkään ollut, mutta omaan tulevaisuuden kotiini sellaisen aina mielessäni kuvittelin. Ollessani teini-ikäinen meille sitten rakennettiin toinen kerros ja sinne myös parveke. Muistan käyneeni siellä parvekkeella ehkä kerran kirjoittamassa runoja. Enkä kyllä tiedä, että sitä kovin paljon olisi käytetty, vaikka äiti on laitattanut sinne jälkikäteen myös lasituksen.

Lukioajan opiskelija-asunnossa asuin välillä toisessakin kerroksessa, mutta ei sielläkään ollut kuin luhtiparveke, josta siis kuljettiin asuntoihin sisälle, ei siellä ollut tapana oleskella. Oulun opiskeluaikoinani minulla oli keskustan asunnossani ranskalainen parveke, eli sellainen oven kokoinen ikkunaluukku. Sitä käytin lähinnä asunnon tuuletukseen ja joskus puistelin sen kautta pölyt pöytäliinasta. Kaksi seuraavaa asuntoa olivatkin rivitaloja. Ensimmäisessä ei ollut edes terassia, en muista siellä olleeni koskaan pihalla. Toisessa rivitaloasunnossa oli terassi takapihalla. Sinne laitettiin tikkataulu, ja yritin kasvattaa kukkapenkissä kukkia, jotka eivät kuitenkaan koskaan jaksaneet nousta kasvamaan. Enpä muista silläkään terassilla oleilleeni.

Jyväskylän asunnon parvekkeella toukokuussa 2004, kolmisen viikkoa ennen esikoisen syntymää.

Jyväskylään muuttaessamme saimme viimein parvekkeellisen asunnon, josta olin lapsesta saakka haaveillut. Muistan kerran siivonneeni parvekkeen, ja yhtenä kesänä laitoin sinne parvekekukkia, jotka kuitenkin kuolla kupsahtivat melkein samantien. Yhdesti taisin siellä istua lukemassa, mutta pois lähtiessäni löin pääni johonkin lahjaksi saamaamme kynttilälyhtyyn. Lyhty meni rikki, pää säilyi onneksi ehjänä. ;) Sen enempää tuolla parvekkeella ei ollut käyttöä. Vuodevaatteet ja muut tekstiilit siellä kerran viikossa puisteltiin, joten oli siitä toki sen verran iloa. Esikoista emme edes nukuttaneet parvekkeella, sillä meillä oli vaunut säilytyksessä alakerran varastossa kävelylenkkejä varten, eikä hissittömässä kerrostalossa niitä vaunuja noin vain kuljeteltu ees taas parvekkeelle ja alas. Vaunut saivat olla siis alhaalla. Asuimme kyllä muuten ihan lenkkipolkujen ja metsän vieressä, joten ulkoiltua tuli, vaikka parveke jäikin lähes käyttämättä.

Tämä taitaa olla ainoita Oulun ensimmäisen asunnon parvekkeella otettuja kuvia. Lokakuu 2007, tällä kertaa mahassa on kuopus. ;)

Sitten tulikin muutto Ouluun, jälleen kerran parvekkeelliseen asuntoon neljännessä kerroksessa. Siellä oli varsin persoonallinen parveke, joka oli kahden kerrostalon välissä. Parvekkeen alapuolella ei ollut muita parvekkeita, vaan siellä meni ajotie sisäpihalle, parvekkeen lattian alla oli siis se neljä kerrosta typötyhjää. Lisäksi se oli pitkä ja kapea, ja avoin molemmilta pitkiltä sivuiltaan, eli tuuli puhalsi hyvin voimakkaasti parvekkeen läpi säällä kuin säällä. Sinne parvekkeelle ei huvittanut laittaa edes parvekekalusteita, koska tuulen vuoksi siellä ei voinut olla. Yhden kerran kävin siellä blogikuvan ottamassa tuosta turkoosista kantotakista. Kuopuksen synnyttyä häntä kyllä tuolla parvekkeella nukutettiin, mutta tuulisuuden vuoksi oli tärkeää aina ennen ulosmenoa tarkistaa tuulen suunta, jotta osasi asettaa vaunut oikeaan suuntaan, tai tarvittaessa laittaa vaunut luhtiparvekkeelle, josta oli siis sisäänkäynti asuntoomme.

Blogikuva toukokuulta 2009.

Viisi vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen asuntoon. Asuntoa katsellessamme muistan ajatelleeni, että tämän asunnon parvekkeella ei ainakaan tuule läpi! Tämäkin on avoin kahteen suuntaan, etelään ja länteen, joten parveke on todella kuuma. Kuopusta kyllä nukutettiin tälläkin parvekkeella vauvaiässä, mutta se oli mahdollista ainoastaan aamupäivisin ja pilvisinä päivinä, koska muuhun aikaan päivästä lämpötila nousee liian korkeaksi. Sen lisäksi parveketta on käytetty taas kerran vuodevaatteiden puisteluun, kuten aiempiakin parvekkeita. Blogikuvia tällä parvekkeella on otettu ahkerasti, ja teille onkin varmasti tullut kovin tutuiksi tuo valkoinen tolppa ja sen takana näkyvä voimalaitoksen savupiippu. :) Välillä parveke on ollut isännän remonttikäytössä (täynnä kaikenmaailman pyöränkorjausvehkeitä), mutta siihenpä se parvekkeen käyttö onkin jäänyt.

Kaksi vuotta sitten keväällä laitoin tälle parvekkeelle ensimmäisen kerran parvekekukkia ja löysin kierrätyskeskuksesta pari rumaa mattoa lattialle. Viime keväänä koitin parveketta taas kukittaa, yrityksenäni lisätä sen viihtyisyyttä. Mutta siitä huolimatta on pakko tunnustaa, että emme ole varsinaisesti oleskelleet tällä parvekkeella kertaakaan näiden viiden vuoden aikana. Otin tuon parvekeasian taas kerran miehen kanssa puheeksi, että voitaisiinko koittaa sitä jollakin tavalla sisustaa viihtyisämmäksi. Tai siis eihän ulkotilaa voi sisustaa - ulkotila ulostetaan! ;) Mies tuumasi ykskantaan, että ei hän ainakaan halua siellä oleskella, kun se on aina niin täynnä pölyä, että se pitäisi joka kerta siivota, ennen kuin sinne voi mennä. Tässäkö olikin se syy, miksi meillä on jäänyt kaikki parvekkeet käyttämättä? On kyllä ihan totta, etten minäkään pölyisellä parvekkeella viihdy, enkä kyllä lämmössä ja auringonpaisteessakaan. Enkä kyllä oikein tiedä, mitä siellä parvekkeella sitten tehtäisiin... ulkona on kiva olla silloin, kun liikutaan paikasta toiseen, mutta en osaa ulkotiloissa vaan olla tai tehdä sellaisia asioita, joita voi ihan hyvin tehdä sisälläkin.

Siitä huolimatta päätin jälleen kerran yrittää parvekkeen sisustamista ulostamista. Asumme viidennessä kerroksessa ja tällä kertaa meidän alapuolellamme on muitakin parvekkeita eikä pelkkää tyhjää tilaa. ;) Olemme huomanneet, että kaikissa muissa alapuolisissa parvekkeissa on sellaiset kivat ristikot joko yhdellä tai molemmilla seinustoilla, mutta meidän parvekkeelta sellainen puuttuu. Ovat siis nähtävästi asukkaiden itsensä laittamia, ja jotkut ovat vielä niiden ristikoiden lisäksi laittaneet säleverhot suojaamaan parveketta auringolta. Minä olen tuosta ristikosta jo aiemminkin miehelle puhunut, mutta ongelmaksi on tullut, miten sen ristikon kiinnittää. Muilla parvekkeilla kun on yläpuolella toinen parveke, eli ristikon saa kiinnitettyä yläreunastaan kattoon tai niihin listoihin, mutta me kun ollaan ylimmässä kerroksessa, niin meillä on sellainen harjakattosysteemi, eikä siihen saa mitään kiinni.

Optimistina kuitenkin ajattelin, että eiköhän se ristikko siihen kiinni saada, kun vaan sellaisen jostain löytäisin. Onhan niitä varmaan kaikissa puutarhajuttuja myyvissä kaupoissa, mutten oikein jaksanut lähteä etsiskelemään, ja se kuljettaminenkin pyöräntarakalla voisi hivenen olla hankalaa. Niinpä pistin tiistai-iltana tilauksen Netanttilaan, josta otin vielä kotiinkuljetuksenkin. Ristikon lisäksi tilasin myös kunnollisen parvekematon niiden kahden kierrätyskeskuksesta löydetyn maton tilalle (toinen oli kylppärin matto ja toinen joku mikä lie autotallimatto...).

Toimitus oli varsin nopea. Tilasin tiistai-iltana klo 18 jälkeen, ja torstaiaamuna Itellan kuljetuspalvelu soitti ja kysyi, voisivatko tuoda paketin iltapäivällä. Alle kaksi vuorokautta tilauksesta ristikko ja matto olivat jo paikoillaan! :)

Ristikon kiinnittämiseen käytimme ihan perinteisesti nippusiteitä ja narua. :D Taisi isäntä tuonne alalaitaan pari naulaakin napsaista, mutta eihän tuo yksistään niiden varassa olisi pysynyt.

Kaislamatto on juuri sopivan kokoinen, ensimmäistä kertaa meidän parvekkeen lattia peittyy kokonaan. :)

Kun olin tiistai-iltana tehnyt tilauksen matosta ja ristikosta, niin juuri sopivasti keskiviikkona tein lisää löytöjä - roskakatoksesta! :D Joku naapuri oli nakannut roskiin kaksi raidallista istuinpäällistä, joissa ei ollut mitään muuta vikaa kuin että kaipasivat vähän pesua. Meillä olikin entuudestaan kaksi parveketuolia, joissa ei kuitenkaan ole ollut kiva istua, mutta ehkä pehmusteet auttavat asiaa. Pitihän nuot tuolitkin talven jäljiltä jynssätä... aika monta kesää ja talvea ne ovat kestäneetkin, ne on isäntä ostanut aikoinaan poikamiesasuntoonsa, ja siitä on jo aikaa! Näihin tuoleihin kuului myös pöytä, joka näkyy tuossa neljän vuoden takaisessa vanhassa blogikuvassa ylempänä, mutta se oli jo niin huonokuntoinen, että päätyi jossain vaiheessa roskiin. Sen sijaan roskiksesta löytyi muutama vuosi sitten tuo tuolin takana oleva ruskea/metallinen pöytä, joka on kyllä ruma kuin mikä, mutta mies sen on tuonne parvekkeelle halunnut, joten olkoonpa siellä. Jonkun kukkasen tuolle pöydälle voisi vielä hankkia, se näkyisi sopivasti olohuoneen tuuletusluukusta sisälle.

Kuvassa on lisääkin roskislöytöjä keskiviikolta. Nähtävästi sama naapuri, joka oli laittanut roskiin nuo istuinpäälliset, oli hylännyt myös vihreän kukkalaatikon, koska ne löytyivät samasta paikasta roskiksesta. Laatikko on ihan ehjä, joten otinpa sen talteen.

Yleensä en ole näin aikaisin keväällä vielä laittanut parvekekukkia, vaan olen tehnyt sen tuossa touko-kesäkuun vaihteessa (niinä kahtena kesänä, jolloin meillä on kukkia ollut). Kukat kuitenkin eksyivät meille nyt vähän niin kuin vahingossa jo tässä vaiheessa. Torstaina lähdin testaamaan, jaksanko käydä ruokakaupassa 2,5 km päässä pyörällä - siinä on kyllä iso mäki välissä, mutta meninkin kiertotietä, jossa ei mäkiä juurikaan ole. Sattumoisin isäntä tuli asiointireissullaan kaupan kautta, joten lykkäsinkin kaikki ruokaostokset hänelle ja ilmoitin itse meneväni Tokmannin kautta (on siinä kiertotieni varrella). Tarkoitukseni oli ostaa vaan jotain ihan muuta, mutta puutarhamyymälään oli juuri tullut uusi kuorma kukkia, joten... ;)

Tähän roskiksesta löydettyyn laatikkoon ostin kolme koristetupakkaa. Muistelin kaupassa, että laatikko olisi ollut pienempi, joten nuo kolme yksistään näyttivät ihan orvoilta. Vaikka kokemuksesta tiedän, että kukilla on tapana kasvaa (jolleivät kuole sitä ennen). Mutta jotenkin tuo laatikko kaipasi jotain lisää, ja kun isäntä oli juuri lähtenyt taas asioille, niin pistin tekstiviestiä, että tuoppa Tokmannilta vielä neljä ulkomurattia. Katsotaan, miten tupakka ja muratti viihtyvät keskenään, vai viihtyykö kumpikaan. Päädyin laittamaan tuon kukkalaatikon seinälle (tai siis isäntä sen siihen lopulta kiinnitti, kun oli aikansa katsonut sähellystäni), koska yhdellä kaiteella on jo se ristikko ja yksi kukkalaatikko ja toinen kaide on pakko jättää tyhjäksi vuodevaatteiden puistelua varten. Sehän se kuitenkin tulee edelleen olemaan parvekkeen pääasiallinen käyttötarkoitus. ;)

Amppelit ovat jo vanhoja, isomman amppelin naruja piti jo ommellakin, että pysyvät vielä kasassa. Näissä amppeleissa olevat kukat ovat lumihiutaleita, pienemmässä yksi vaaleanlila ja isommassa kaksi tummemman lilaa.

Ristikkoseinällä on nyt sitten laatikossa kolme rautayrttiä ja ruukussa kuopukselta äitienpäivälahjaksi saamani ruusupapu, jonka pitäisi alkaa tuohon ristikkoon kiinnittämään köynnöstä. Oikeastaan tuo köynnöskasvi oli se viimeinen niitti sille, että tuo ristikko hankittiin. Tuota ruusupapua pitänee vielä ottaa yöksi sisälle jonkin aikaa, mutta päivät se saa olla ulkona (jos vain muistan sitä ees taas siirrellä). Muita kukkia en allergioiden vuoksi uskalla sisälle ottaa, vaikka tulisi millaiset pakkasyöt. Tuon parvekelaatikkotelineen löysin torstaina myös Tokmannilta, ja se on näemmä nyt vähän liian iso tuolle kukkalaatikolle, kun en taaskaan muistanut, minkä kokoinen se on. Mutta siellä ei muita telineitä ollut, niin piti tuohon tyytyä. Aiempina kesinä tuo valkoinen kukkalaatikko oli kiinnitetty kaiteeseen samoilla kiinnittimillä, joilla vihreä laatikko on nyt seinässä kiinni.

On pakko todeta, että minä en ole yhtään puutarhaihminen, niin kuin en ole kesäihminenkään, enkä nähtävästi myöskään parvekeihminen. ;) Kukkia on ihan kiva katsella, mutta multaan en tykkää käsiäni työntää, sain siitä hommasta tarpeekseni lapsuudessani ja nuoruudessani, jolloin kesät kuluivat pelkästään pellolla. Vaikka pakkohan ne kädet on multaan sotkea, jos meinaa saada kukat laatikoihin. Ja kun meillä ei voida sisälle ottaa nykyään enää minkäänlaisia kukkia, niin on mukava, että niitä voi vähän aikaa ihailla edes parvekeella, vaikkei siellä sitten välttämättä itse oleskelisikaan. Kun siitä parvekkeesta olen lapsesta asti haaveillut, niin nyt aikuisena voin todeta, että kyllä minä mieluummin asun parvekkeellisessa kerrostalossa kuin maan tasalla. Pihan möyriminen ei houkuta, tässä parvekkeessakin on jo ihan riittävästi minulle. ;) Onneksi me ihmiset saadaan olla erilaisia, kaikkien ei ole pakko olla puutarhaihmisiä, eikä edes kesästä tarvitse väkisin tykätä.

Nyt kun parveke on sisustettu ulostettu uusiksi, niin nähtäväksi jää, tuleeko siellä edelleenkään oltua. Minä ja mieheni tuskin kiinnostumme edelleenkään parveke-elämästä, mutta nämä kaksi näyttivät heti innostuvan. Ehkä tämä parveke onkin nyt sitten ihan heidän valtakuntaansa. Kunhan kastelevat kukat samalla! ;)

Mukavaa viikonloppua! :)