Sitä ihtiänsä

Muistatte varmaan vielä tilkkutakin, jota kuvailin vähän rumemmalla ulostetta tarkoittavalla sanalla? (voit tarvittaessa virkistää muistiasi tämän linkin takaa)

Sen takin lanka tuntui epämiellyttävältä neuloa, ja intarsian ansiosta langat olivat jatkuvasti keskenään auttamattomasti solmussa. Oliko siis aivan pakko tehdä samasta langasta intarsialla sukat, jossa on tuplasti tai triplasti lankoja sotkeutumassa? - Oli pakko, sillä Säännöissä sanotaan, että villasukkien ja neulepuseron täytyy aina sointua toinen toisiinsa. Ja mitäpä ei masokisti tekisi itseään kiduttaakseen...

Koska se rumempi sana on jo tässä blogissa kertaalleen käytetty, löysin sille googlettamalla kivemman synonyymin (joka olikin näin keskipohojalaislähtöselle nykyselle pohojospohojalaiselle ihan uus sana). Niinpä sukista tuli Ihan Skeidat Sukat. ;)

Tilkkusukat

Tehty ajalla: 9.-16.4.2013

Malli: Tekniikka katsottu Ullan 02/11 Tilkkusukista  (suunnittelija Heli Suhonen), mutta sovellettu omanlaiseksi

Lanka: Novita Rose persikka (250), turkoosi (304) ja vihreä (319)

Langankulutus: 91 g

Puikot: 3 mm

Koko: Oma jalka

Muuta: Ällöydestään huolimatta ihan hauskat!  

 

Ullasta 02/11 löytyneestä Tilkkusukkien ohjeesta katsoin lähinnä tekniikan, kuinka sitoa värialueet toisiinsa kerroksen vaihtumiskohdassa (eli takasaumassa). Tilkkusukathan neulotaan pyörönä, mutta silti edestakaisin, ja värialueet tehdään intarsiana. Katso tarkemmin tuosta Ullan ohjeesta! Muuten tein sukat ihan oman pääni mukaan. Mallineuleet - joka toinen ruutu ainaoikeaa ja joka toinen helmineuletta - ovat samat kuin siinä taannoin tekemässäni tilkkutakissa. Silmukkamäärän valitsin ihan oman arvioni mukaan, ja huomasinkin niitä olevan hieman liikaa. Tätä lankaa on kuitenkin niin vaikeaa purkaa, joten päätin antaa silmukkamäärän olla ja tein sukista sen vuoksi näinkin pitkät. Kaventelin kyllä sitten silmukoita tuossa varressa niin, että muotoutuivat sopiviksi.

No, tulihan näistä sukista silti turhan löysät. Sopivat siis oikein hyvin tilkkutakin pariksi, sillä takistakin tuli liian suuri, eikä sitä kehtaa käyttää julkisella paikalla. Eikä kehtaa käyttää näitä sukkiakaan. :D Unisukiksi ja -takiksi siis päätyvät molemmat.

Jos Cookie-sukkien kohdalla valitin, että niiden tekeminen oli tavattoman hidasta (tein niitä kokonaiset neljä vuorokautta!), niin näiden tekeminen oli vielä hitaampaa, näissä meni melkein viikko, mikä on minusta ihan liian pitkä aika yhden sukkaparin tekemiseen... Vaikka näissä ei tarvinnut edes seurata kaaviota, ja lankakin oli paksumpaa! Teinkin päätöksen, etten enää koskaan, ikinä, milloinkaan osta tai ota vastaan yhtään ainoaa mohairia muistuttavaakaan lankakerää. En ole mohairista tykännyt ennen, enkä tykkää nytkään. Mikä lie virus minuun iski, kun menin tätä Rosea ostamaan... tai siis tämähän ei ole edes mohairia oikeasti, vaikka siltä tuntuukin. Valitettavasti tätä lankaa jäi vielä jäljelle. Hankin sitä alunperin vain sen määrän, mikä ohjeen mukaan tarvittiin tilkkutakkiin. Nyt on jämälangoista kudottu sukat, ja yhä lankaa on pitkästi toistasataa grammaa. Ajattelin, että pitäisikö osallistua Novitan huivikilpailuun ja lykätä nämä jämät kilpailuhuiviin. En taida kuitenkaan jaksaa enää vääntää yhtään neulottua silmukkaa tästä langasta, kun tämä niin vastustaa. Ehkä kokeilen nuo loput jämät virkata pikku peitoksi, sellaiseen ne mahtavat riittää. Nyt kuitenkin saa tämän sotkulangan vääntäminen intarsiaksi riittää! ;)

Tämän tuskailun jälkeen on ihanaa käydä käsiksi uuteen työhön, jonka aloittamista olen odottanut jo pitkään! :) Tosin lankojahan minulla ei siihen työhön ole ollut vasta kuin pari viikkoa, mutta silti... En taida malttaa tänään edes kotoa poistua ihanan käsityön äärestä. Kannattaa välillä tehdä näitä vastahakoisia käsitöitäkin, niin ne kivat tuntuvat sitten entistä kivemmilta! :) Vaikka siis sinänsä nämä sukat ovat hauskat, niiden tekeminen vain ei ollut ihan niin hauskaa.

Sairauskin on nyt vastustellut, on menty taas reippaasti huonompaan suuntaan. Välillä on päiviä, jolloin ei oikeassa kädessä ole niin paljoa puristusvoimaa, että pysyisi puikko kädessä. Jotenkin sen siihen olen saanut kuitenkin tuettua ja vasen käsi on saanut tehdä kaiken työn. Neuloessa tuon eron käsien välillä huomaa, kun vasen käsi pitää puikkoa normaalin napakasti ja oikea ei saa kunnolla edes otetta. Oikean jalan kanssa on tietysti ollut vastaavasti sama juttu, käveleminen on ollut viime päivinä taas melkoisen hankalaa, vaikka on keppikin apuna. Jospa tälle sairaudelle pian saataisiin nimi, jotta tiedettäisiin, voiko tätä parantaa tai edes oireita lievittää. Onneksi kaikki päivät eivät ole yhtä vaikeita, ja saattaapa tilanne vaihdella yhden vuorokauden sisälläkin melkoisesti. Mutta näillä mennään, "päivä vain ja hetki kerrallansa", kuten virressäkin lauletaan.

Kiitos paljon kaikista viime aikoina tulleista kommenteista! :) On ollut ihanaa lukea teidän ajatuksianne vastineeksi omiin kirjoituksiini. Hauskaa, että ainakin osa teistä innostui eilisestä aamujumpastani - liikuntaa ei parane unohtaa koskaan! :) Meidän koululaisella on nyt menossa kolmen viikon liikuntaseikkailu, jolloin kerätään liikuntapassiin päivittäin vähintään 12 rastia eli 2 tuntia liikuntaa. Tällä viikolla liikuntaseikkailuun haastetaan myös joku aikuinen, joka saa oman liikuntapassinsa rasteja varten. Meidän perheessä iskä saa nyt sattuneesta syystä osallistua tähän haasteeseen, mutta en minäkään ole sairaudestani huolimatta liikuntaa unohtanut, pystyn kuitenkin edes jotenkuten polkemaan kuntopyörällä, ja venyttelyliikkeitäkin voi tehdä vaikka minkälaisia. Se pitää sekä kropan että mielen virkeänä! :)

Sää on tänään vähän skeida, kuten valmistuneet sukat - pidetään silti mieli aurinkoisena! :)