Papan verstaalta

Käsityöblogissa on kiva välillä esitellä muidenkin kädentaidon näytteitä. :)

Sunnuntaina saimme pitkästä aikaa kylään isäni ja hänen vaimonsa. He eivät päässeet tammikuussa kuopuksen synttäreillekään, joten synttärilahja tuli nyt hieman myöhässä heidän mukanaan. Ja kylläpä olikin pappa tällä kertaa tehnyt aivan mahtavan lahjan, tätä sopi kyllä vähän vaikka odottaakin! :) Vaikka täytenä yllätyksenä se tuli meille kaikille.

Tämä on Angry Birds -heittopeli, jollaista löytyy maailmassa tasan yksi kappale. :) Ei ole vielä Roviokaan tällaista peliä hoksannut kehitellä. Ja on takuuvarmasti kestävämpi ja laadukkaampi kuin Rovion omat Kiinassa tehdyt heittopelit, joista hajoaa ne pehmeät linnut vain muutaman heittämisen jälkeen, ja lintujen nestemäiset sisukset tulee ulos... Tämän jos saa hajotettua, niin on jo melkoinen saavutus! :)

Pappa on siis tehnyt pelin puusta. Lintu pysyy pystyssä tukevan jalan avulla, ja jalan voi myös taittaa lintua vasten samaan tapaan kuin valokuvakehyksissä, jolloin tämän saa litteänä pieneen tilaan säilytykseen. Jalan avulla lintu pysyy kaltevassa asennossa. Tarkoituksena on siis heittää metallisia ketjuja lintua kohden, ja papan itse laatimissa säännöissä ja pistetaulukossa kerrotaan, paljonko pisteitä saa minkäkinlaisesta heitosta. Pisteitä saa, jos ketju jää roikkumaan vaikkapa kulmakarvoista tai "niskatupsuista" (kuten pappa nimittää noita pään päällä olevia tupsukoita). Enemmän pisteitä tulee, jos saa ketjun sisään jommasta kummasta poskessa olevasta reiästä, silmien aukoista, kulmakarvojen takana olevista aukoista - ja eniten pisteitä tulee tietysti, jos ketju menee nokasta sisään. Koska lintu on tuettu kaltevaan asentoon, niin reiästä sisään mennyt ketju pääsee kätevästi laskemaan taustalevynä olevaa "liukumäkeä" alas ja tupsahtaa ulos alaosassa olevasta aukosta. Siis kerrassaan nerokasta suunnittelua! :)

Pelistä tuli heti koko perheen suosikki. :) Tässä kuopuksen taidonnäytettä heitoista.

Ja tässä esikoinen onnistuu heittämään ketjun roikkumaan nokasta, mutta ei ihan mennyt siitä sisään.

Ketjuja tuli pelin mukana viisi kappaletta, joten jokaisella pelaajalla on viisi heittoa, joiden pisteet merkitään ruutuvihkoon, joka oli myös laitettu pelin mukaan. Säännöt ja pistetaulukko olivat tietysti mukana, ne pappa oli kirjoittanut hauskasti omalla murteellaan! :D

Monenlaista isäni nikkaroimaa on meidänkin kotiimme aina silloin tällöin ilmestynyt, mutta tämä oli kyllä ihan paras! :)

Oon ihan oikeasti ylpeä siitä, että meidän suvussa on aina tehty kaikkea itse ja arvostettu käsillä tekemistä. Oma pappani oli taitava veistäjä, ja niin ovat kädentaidot ja ennen kaikkea into siirtynyt myös hänen pojilleen eli isälleni ja sedälleni. Äitinikin on ahkera ja innokas käsityön taitaja, vaikka niin on tainnut olla myös isäni suvun naisihmiset. Ja kyllä myös mieheni suvussa tehdään paljon käsillä, hänenkin pappansa puutöitä meillä on jos jonkinlaista. Mieheni ei ole myöskään koskaan ihmetellyt sitä, miten minä olen jatkuvasti kutimien tai virkkuun ääressä, koska niin ovat hänen äitinsä ja molemmat mummonsakin, hän on siihen tottunut jo ennen kuin tapasi minut. :) Jos ei näillä perintö- ja ympäristötekijöillä meidän pojista tule käsityöharrastajia, niin sitä voi jo pitää suoranaisena ihmeenä! :D

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! :)