Raitapäivää odotellessa

Esikoisen opettajalta tuli eilen viesti, että ensi maanantaina koulussa vietetään "raitapäivää", jolloin kaikkien toivotaan pukeutuvan mahdollisimman moneen raidalliseen vaatteeseen. Heti viestin saatuani heitin sylissäni olleen neuleen käsityökoppaan ja riensin tarkistamaan poikien vaatekaapista, mitä raidallisia vaatteita esikoiselta oikein löytyykään. Mutta eihän sieltä löytynyt raidallisia vaatteita - kaikki ovat käyneet pieniksi ja komeilivat nyt pikkuveljen hyllyllä! Ei voi olla totta. Ja minulla kun niin oli sellainen mielikuva, että jotenkin sana "raitapaita" liittyy meidän esikoiseen.

Sitten huokaisin omaa typeryyttäni: minkä käsityön olinkaan juuri hetkeä aiemmin heittänyt käsistäni? Ettei olisi ollut raitapaita esikoiselle? ;) On siis maanantaiksi ainakin yksi raidallinen vaate puettavaksi! :)

Raitapaita

Tehty ajalla: 21.-23.4.2013

Malli: Novita Kevät 2012  nro 39

Suunnittelija: Jonna Kivilahti

Lanka: Novita Hanko beige (631) ja farkunsininen (013)

Langankulutus: 476 g

Puikot: 5 mm ja 6 mm

Koko: 134 cm

Muuta: Esikoiselle     

Jos kuopus rakastaa kameralle poseeraamista, niin esikoinen ei ole siitä ikinä tykännyt. Siksipä hänestä on ollut blogissakin vähän vähemmän kuvia. Mutta siitä huolimatta kysäisen, huomaatteko pojassa mitään muuta uutta kuin uuden paidan? :)

Esikoisen suhtautuminen tähän neuleeseen ja ylipäätään vaatteisiin on ihan erilainen kuin pikkuveljensä. Pikkuveli on kiinnostunut vaatteista, ihastuu aina uusiin vaatteisiin (oli ne sitten uutena ostettuja, kirpparilöytöjä, itse tehtyjä tai veljeltä perittyjä) ja myös kiinnostuneena seuraa minun kutomisiani - niin myös tämän vaatteen valmistumista. Esikoinen ehkä juuri ja juuri tiedosti, että olen tekemässä hänelle paitaa. Mittaamiseen hän kyllä suostui, mutta ajatukset olivat hänellä selvästi sillä hetkellä jossain kokonaan toisessa maailmankaikkeudessa. Paidan valmistuttua hän velvollisuudentuntoisesti suostui pukemaan puseron päälle ja poseeraamaan kuvassa (tälle pojalle ei tarvitse enää armeijassa opettaa, mikä on "asento" ;) ), sitten hän viskasi paidan takaisin lattialle ja kiiruhti kirjansa ääreen. On nämä pojat niin erilaisia, ei veljeksiksi uskoisi, jollen itse tietäisi puskeneeni molemmat tähän maailmaan. ;)

Tässäkin paidassa on aika tavalla kasvunvaraa. Malli olikin aika leveä, ainakin meidän hoikalle pojalle. Mutta mahtuupahan sitten vähän pidempään.

Tein tarkoituksella pojille erilaiset raitapaidat ja ihan eri malleillakin. Ainoa yhdistävä tekijä on Hanko-lanka, mutta kuopuksen puserossa on kuusi väriä, eikä yksikään niistä väreistä ole tuo beige, jonka varasin ihan vain esikoisen paitaa varten. Farkunsinistä on tosin molemmissa paidoissa. Kuopuksen paidassa on leveitä tasaraitoja, tässä vähän eri tavalla rytmitetty kahta väriä. Ja malliltaan tosiaan erityyliset. En tykkää tehdä kahta samanlaista käsityötä, enkä varsinkaan pukea lapsiani samanlaisiin vaatteisiin. Alunperinhän ajattelin tehdä esikoiselle palmikkoneuleen, mutta en löytänyt sopivaa mallia (tai löysin, mutta siinä ei ollut sopivia kokoja), joten päädyin hänellekin raitaneuleeseen. Minusta olisi vähän hassua, jos lapset kulkisivat samanlaisissa vaatteissa. Varsinkin pienemmän pojan kannalta, sillä hänhän perii kuitenkin isoveljensä vanhat vaatteet, joten hän joutuisi pitämään aina vaan samanlaista paitaa, vain koko vaihtuisi välillä.

Äitini taasen tykkää pukea sisarukset ja joskus jopa koko suvun samanlaisiin vaatteisiin. Hän onkin joskus ostanut meidän pojille samanlaiset paidat ja tuulipuvut, ja sekös minua on harmittanut. Eikä äitiä selvästikään haittaa tehdä useita samanlaisia neuleitakaan. Hauskin esimerkki on minun kolmen veljeni villapaidat jostain 70-luvun alkupuolelta, jolloin minua ei vielä ollut olemassakaan. Äitini neuloi kaikille pojille samanlaiset vihreä-oranssi-valkeat villapuserot, mutta erotuksena vain vanhimman veljen paidahihoissa oli A-kirjaimet, keskimmäisen veljen hihoissa V-kirjaimet ja nuorimman veljen hihoissa O-kirjaimet, kullakin oman etunimen alkukirjaimet siis. Ihan kiva idea muuten, mutta nuoremmat veljet perivät tietysti sitten aina vanhemmalta pieneksi käyneet puserot. Niinpä sitten nuorimman O-veljen luokkakuvissa hänellä on vuodesta toiseen samanlainen paita, ensin omalla O-kirjaimella varustettuna, sitten V-kirjaimella ja lopulta A-kirjaimella. ;)

No, me emme ole siis äidin kanssa samasta puusta veistettyjä, kuten eivät ole meidän pojatkaan identtisiä veljeksiä. Ja kun luonteetkin on heillä niin erilaiset, niin saahan paidatkin olla, eikö vaan? :) Vilkkaalle vipeltäjälle reippaita värejä ja pohdiskelevalle lukutoukalle vähän rauhallisempia.

Hauskaa viikon jatkoa! :)