Ensimmäiset Cookiet

Cookie A:n sukat ovat olleet jo pitkään neulebloggaajien suosiossa. Itse olen onnistunut tähän mennessä välttämään noiden ehkä vähän jo liiankin kauniiden sukkamallien kokeilemista. Aluksi kokeilunhaluani rajoitti se, että tutustuin näihin sukkiin kirjastosta löytämäni englanninkielisen kirjan (Sock Innovation) kautta. Sittemminhän näistä kirjoista on tullut suomennokset eli Suloisimmat sukat ja Sukkia.Rakkaudella, ja kun joskus vuosi sitten näin eräällä kanssamatkustajalla bussissa tuon jälkimmäisen kirjan, niin lainasinpas sen ja tuon toisenkin jälleen kirjastosta tutustuakseni niihin paremmin, kun ei ollut kielimuuri esteenä. Vaikka toki englantiakin olen koulussa lukenut, niin kyllä täytyy varsinkin näin Mikael Agricolan päivänä olla kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus lukea ja kirjoittaa myös omalla äidinkielellämme. Kiitos siis suomen kirjakielen isälle sekä kaikille heille, jotka jaksavat ulkomaisiakin teoksia kääntää suomeksi! :)

Aikomukseni on ollut siis jonain päivänä kokeilla jotain näistä Cookie A:n sukista, kun niitä aika usein kuitenkin blogeissa vilahtaa. Vaikka olenkin itse enemmän yksinkertaisen ja koruttomamman tyylin ystävä, niin voihan sitä ihmisellä toki yhdet pitsisukatkin olla. Mutta runsaan koristeellisuuden lisäksi minulla on ollut muutamia muitakin syitä lykätä Cookien malleihin tarttumista (siis sen jälkeen kun englanti-ongelma oli selätetty).

Ohuet sukkalangat. Eivät ole olleet oikein koskaan minun juttuni. Käsiini sopivat parhaiten 3,5-4 mm puikoilla neulottavat langat; 3 mm vahvuisella kudottavat (esim. Nalle) alkavat olla minun makuuni jo "ohutta". Toisekseen tykkään pitää mieluummin 7 veljeksen vahvuisia sukkia. Vaikka olen aika monetkin ohuet sukat itselleni kutonut (mm. Drops Fabelista, Austermann Stepistä jne.), niin niitä ei vain niin usein tule pidettyä. Varsinkin nyt tämän sairauteni aikana tuntuu, että jalan oireet eivät ole niin voimakkaat, kun niiden päällä on paksu sukka tai mielellään vaikka useampikin sukka päällekkäin.

Lyhyet varret. Huomasin Cookien kirjoja selaillessani, että aika monissa sukissa on vähän lyhyet varret omaan makuuni. Minulle 20 cm mittainen varsi on "lyhyt", yleensä teen siitä pidempiä.

Kaaviot ja ohjeet. Tuntuu hassulta, että pienen sukan ohje vie tilaa useita sivuja ja sitä varten on monia kaavioita. Se saa kuvittelemaan, että malli olisi tavanomaista vaikeampi. Pelottavaa. ;)

Nämä olivat kuitenkin ennakkoluulojani, eikä minun mielestäni mitään voi tuomita tai toisaalta myöskään hyväksyä ennen kuin on itse kokeillut. Ennakkoluulojen murtamiseksi päätinkin rohkaista mieleni ja tarttua puikkoihin. Eikä näissä ennakkokäsityksissäni edes ollut mitään sellaista, mistä en voisi selvitä. Ohuita sukkalankoja minulla on kertynyt kaappeihin vaikka millä mitalla, kun en ole innostunut niitä pois neulomaan, ja jos aion ne sieltä sukiksi kutoa, niin Cookie A:llahan on tarjota hyviä sukkamalleja sitä varten. Lyhyiden varsien ongelman ratkaisin niin, että kun napsin itselleni muutaman ohjeen talteen noista kirjaston kirjoista, niin yritin katsoa sellaisia ohjeita, joiden varren pituus olisi sieltä pidemmästä päästä, tai jonka pituutta olisi helppo muuttaa. Kaavioita olen lukenut ennenkin, joten niissä ei pitäisi olla mitään ongelmaa, täytyy vaan suhtautua niihin kärsivällisesti eikä olettaa oppivansa niitä ulkoa, kuten yleensä opin kaaviot suunnilleen ensisilmäyksellä. Ja jos ei yritä samaan aikaan lukea romaania kun seuraa toisella silmällä kaaviota, niin voi sujua helpommin - äänikirja voi olla näiden ohjeiden kaveriksi parempi seuralainen. :)

Ja näin lähdettiin ensimmäiselle tutustumismatkalle pelottavan mutta samalla ihastuttavan Cookie A:n maailmaan. Mallin valitsin ihan vain nimen perusteella: Marilinda. :)

Marilinda-sukat

Tehty ajalla: 5.-9.4.2013

Malli: Cookie A: Sukkia.Rakkaudella - Marilinda

Lanka: Knitlob's Lair Väinämöinen krookus (120611)

Langankulutus: 86 g

Puikot: 2 mm

Koko: 38/39

Muuta: Nätit tuli, onnistuneet. Varsi oli yllätyksekseni reilusti pidempi kuin ohjeen mitoissa ja hyvä niin!

Pahoittelen hieman kuvien laatua. Violetti on maailman vaikein väri kuvata, ja sekä kamerassani että omalla koneellani kuvat näyttivät likaisen sinisiltä. Yritin korjata kuvien värejä hieman lähemmäksi oikeaa. Kuvat olen ottanut ilman salamaa, osan parvekkeella luonnonvalossa, osan sisätiloissa, koska salaman kanssa kuvioista ei saisi mitään selvää. Toivottavasti nämä eivät näy kenenkään koneella kovin huonolaatuisena!

Lankana on Knitlob's Lairin käsinvärjätty Väinämöinen, värinä siis krookus eli oikein puhdas ja voimakas violetti, ei taitu oikeastaan siniseen eikä punaiseen eikä varsinkaan murrettuun, vaan on ihan "violetin violetti", krookuksen värinen. Langassa on myös vaaleampia kohtia paikoittain, mikä tekee siitä varsin elävän näköisen.

Ainakin tämä ohut sukkalanka oli ihan miellyttävää neuloa noin niin kuin lankana ylipäätään. Ohuus ei tuntunut hyvältä, itse asiassa se tuntui vielä pahemmalta kuin koskaan aiemmin, johtuen varmaan tästä toispuoleisesta sairaudestani. Teinkin päätöksen, etten enää osta ohuita lankoja (Nallea ohuempia) ainakaan niin kauan kun tämä ongelma minua vaivaa. Nuo kaapissa jo olevat ohuet langat toki kudon tai virkkaan tuolta aikanaan pois, mutta ei näitä ohuita neuleita voi kovin usein tehdä. Sain kuitenkin nämä sukat tehdyksi ja olen siitä todella onnellinen! :)

Näistä sukista ei tullut ollenkaan lyhytvartiset, vaikka sitä pelkäsin! Ohjeen piirroksessa oli varren mitaksi ilmoitettu 17,5 cm, mutta kyllä nämä ovat reilusti yli 20 cm pitkät, muistaakseni jossain vaiheessa mittasin, että olisivat olleet 22,5 cm, mutta nämä vielä jotenkin hassusti venähtävät jalkaan laitettaessa. Olen tästä ominaisuudesta enemmän kuin tyytyväinen, nämä ovat nyt juuri sellaiset "sopivan keskimittaiset". :)

Kaavioiden lukemisesta selvittiin. Ensimmäisen sukanvarren aikana taisin kuunnella vain radiojumalanpalveluksen, varren loppupuolella uskaltauduin jo vähän lueskelemaan blogeja samalla kun kudoin vaativaa pitsikuviota. Kantalappu oli sen verran haastava, että sen tekemisen seuraksi en ottanut mitään häiriötekijöitä kummankaan sukan kohdalla. Mutta jo ensimmäisen sukan terää kutoessani uskalsin kaivaa kaveriksi kirjan, ja hyvin sujui lukeminen samalla. Toisen sukan varsi taisi mennä jo melkein kokonaan kirjan lukemisen ohella. Ei siis ollut liian vaikea kaavio, vaikka siltä aluksi näyttikin!

Olihan niissä kaavioissa vähän oudon näköisiä merkkejä, kun niihin ei ole tottunut. Mutta merkeille löytyi selitys vierestä. Ainoa kummajainen minulle oli yhden merkin vieressä ollut selitys "ssk", mutta en jaksanut alkaa sitä mistään tarkistamaan, koska minusta se merkki viittasi ihan selvästi ylivetokavennukseen, ja sellaisen siis tein aina sen merkin kohdalla. Ei tuo sukka ainakaan näytä siltä, että olisin väärin tulkinnut. :)

Tällaisissa ohjeissa on toisaalta hyvää se, että kaikki on selitetty juurta jaksain, eikä itse tarvitse ajatella yhtään mitään, kunhan vain noudattaa ohjeita tarkkaan. Toisaalta taas tykkään, että saan vähän itsekin soveltaa ja käyttää luovuuttani. Välillä myös ihmetytti, kun moni asia oli selitetty niin kovin monimutkaisesti, kun olen tottunut kotimaisissa neuleohjeissa yksinkertaisempiin ohjeisiin. Esimerkiksi silmukkamerkit koin ihan turhiksi, kokeilin laittaa ne ensimmäistä sukkaa tehdessäni siihen, mihin ohje käski, mutta heitin ne kohta jo menemään, sillä niistä oli minulle enemmän haittaa kuin hyötyä. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt, mitä virkaa silmukkamerkeillä on, vaikka olen sellaisia joskus saanutkin kanssaneulojilta. Mutta se taisi ollakin sitten ainoa oma "luova sovellukseni" näissä sukissa, että tein nämä ilman silmukkamerkkejä. ;)

Ymmärrän kyllä hyvin, että näihin malleihin ja kaavioihin voi jäädä koukkuun. Minulla ainakin tuli sellainen "vielä tämä kerros" ja "no teen sittenkin vielä yhden" -tunne; en malttanut laskea työtä käsistäni, mutta se saattoi osittain johtua myös siitä, etten olisi enää työn ääreen palatessani muistanut, mihin olen jäänyt... ;) Onneksi tällaista koukuttumista oli havaittavissa, niin sukat valmistuivatkin ohuudestaan huolimatta nopeasti - tai no, melkein neljä vuorokautta sukkien kutomiseen ei ole minun mittapuullani mitenkään "nopeaa", vaikka teinhän toki siinä välissä yhdet vauvantossut ja pari korttiakin... ;)

Mitäs näistä nyt sanoisi? Kauniit näistä tuli, mutta ei onneksi liian koristeelliset (paitsi ehkä tuo kantapää), joten voinen näitä pitää. Näiden perusteella voisin hyvin tehdä vielä toisetkin Cookie A:n sukat, mutta en nyt ihan pelkästään pitsisukkiin ole siirtymässä. Minusta on hyvä, että on olemassa erilaisia sukkamalleja, sillä sekä meitä sukankutojia että sukankäyttäjiä on niin erilaisia, ja samakin sukkailija saattaa tykätä kutoa ja käyttää vaihdellen erilaisia sukkia: yksivärisiä perussukkia, raitasukkia, kirjoneulesukkia, palmikkosukkia, pitsisukkia... Sukkiahan ne kaikki ovat! :) Ja oli ihan mukavaa nyt itse todeta näistä Cookie A:n sukista, että eivät nekään lopulta sukkaa kummempia ole. ;)

Minulla on ollut nyt sukkaputki päällä, ja vielä pitäisi tehdä yhdet sukat, sen jälkeen minulla on sukat pariksi kaikille tänä talvena tekemilleni neule- tai virkkuupuseroille, -liiveille ja -jakuille. Olisi pitänyt tehdä kyllä sukat heti perään, kun saa puseron valmiiksi, mutta jos on valtava halu tehdä puseroita, niin ei siinä ehdi mitään sukkia ajatella. Onneksi tätä talvea on vielä jäljellä, niin ehdin vielä käyttää sitä tammikuussa virkkaamaani violettia Wool-puseroa, jonka kaveriksi nämä sukat tein. :)

Vielä yksi hauska sukkajuttu... :)

Käväisin tänään esikoisen koululla, ja hämmästyksekseni huomasin koulun eteisessä minun kutomani sukat! Tarkalleen ottaen ensimmäiset sukat, jotka kudoin miehelleni ollessani ihan tuore rouva yli 13 vuotta sitten. Kirjoin sukkien jalkaterään mieheni nimen ja sydämen - ja ihan ne samat sukat siellä koululla nyt oli. Minä tietysti soitin miehelle kotiin, että onko hän jättänyt sukkansa koululle (öö... miksi olisi?), mutta mieheni muistutti, että hänhän lahjoitti kaikki villasukkansa tuohon viereiselle helluntaiseurakunnan kirpparille (mies ei pidä ikinä villasukkia), joten joku on ne minun kutomani ja nimellä varustetut sukat sieltä nähtävästi itselleen ostanut. Koululaiseni tiesi kertoa, että koulussa on itse asiassa joku poika, jolla on sama nimi kuin miehelläni, joten ehkä ne sukat ovat sitten nykyään hänen. Olipas kuitenkin hauska ja vähän hämmentäväkin tilanne - vaan hienoa, että mieheni hylkäämät sukat ovat löytäneet uuden käyttäjän! :)

Hauskoja sukkailuhetkiä kaikille sukkien kutojille ja sukkien käyttäjille! :)