Novita Ipana

Novita Ipana -lehti ilmestyi viime perjantaina 1.3. Olin tilannut sen ennakkoon ja odotin sitä saapuvaksi ilmestymispäivänään, joten pettymystä oli havaittavissa, kun se ei vielä perjantaina tullutkaan. Kysyin asiaa Novitalta, josta vastattiin, että lehden tilauksia on tullut niin paljon, ettei sen vuoksi lehteä voida lähettää vielä ilmestymispäivänä. Aiemmin nämä ennakkoon tilatut Novitan ekstralehdet ovat kyllä tulleet jopa ennen virallista ilmestymispäivää, joten olisin jotenkin kuvitellut, että Novitalla olisi varauduttu ennakkotilauksiin. On vähän hassua, että lehti on irtonumerona myynnissä, mutta ennakkotilaajat joutuvat odottamaan omaa lehteään.

Joka tapauksessa lehti tuli viimein tänään.

Koska itselläni on noita ipanoita kaksin kappalein, lehti tuntui tärkeältä tilata. Minähän en ole kovin paljon lapsilleni neulonut, koska en viitsi tehdä neuleita heille yli tarpeen, kun lapset kuitenkin kasvavat nopeasti. Itselle voi tehdä vaikka vähän yli tarpeenkin, kun omat vaatteet eivät käy samalla tavalla pieneksi, ovat vähän pitkäikäisempiä siinä mielessä. :) Vauvaneuleita tein kummallekin pojalle, vaikka pienempi toki käytti myös isomman vanhoja neuleita, mutta niitäkin tein vain tyyliin yhden 60-senttisen villapuvun ja yhden 70-senttisen villapuvun, joka sekin antoi sitten myöten lapsen kasvaessa vähän ylikin 70-senttiseksi. Esikoisen ollessa vuoden ikäinen neuloin hänelle villapaidan ja villahousut, jotka mahtuivat hänelle vielä 5-vuotiaanakin! Sen jälkeen kuopus olikin 1-vuotias, ja hän alkoi käyttää samaa villapukua, joka mahtuu hänelle vielä tänä talvena, kun hän on 5-vuotias. Eli sama villapuku on ollut meillä käytössä vuodestä 2005 saakka, yhdellä villapuvulla on käytännössä pärjätty molempien poikien leikki-iän ajan. Yhden puuvillaisen palmikkopaidan neuloin esikoisen ollessa alle 2-vuotias, se on ollut lähinnä "parempana paitana" erittäin satunnaisesti, ei välttämättä käytössä siis edes joka vuosi, ja sillä on myös kokoa sen verran, että mahtuu edelleen 5-vuotiaalle kuopukselle. Sekin neule on ollut käyttökelpoinen siis molemmilla lapsilla noin 2-6-ikävuosien ajan. Esikoisen tultua eskari- ja kouluikään meillä on ollut hänelle talven villavaatteiksi sukulaisilta perittyjä tai lahjaksi saatuja lämpimiä neuleita, joten ei ole ollut myöskään tarvetta neuloa esikoiselle villapaitaa. Villasukkia olen toki lapsilleni tehnyt, mutta yksillä villasukilla pärjää yksi lapsi 2-3 talvea, he kun käyttävät villasukkia ainoastaan ulkojalkineiden kanssa. Kuopus on välillä toivonut itselleen uusia villasukkia, joten hänelle olen tehnyt niitä useammankin parin vaihdeltavaksi, lähinnä yhdet on saapassukkina ja toiset unisukkina. Esikoinen taas ei ole koskaan osannut mitään neuletta itselleen pyytää. Kuopus on myös hyvin herkkä kutiamaan villasta, joten vaikka olen hänen pyynnöstään neulonut hänelle yhden pipon, kaulurin ja lapaset, niin pipo ja kauluri ovat jääneet hänellä käyttämättä kutiamisen vuoksi. Talvella ulkokäsineinä minusta on toppakintaat paljon paremmat lapsilla kuin ohuet neulotut lapaset, kuopus pitääkin omia neulottuja lapasiaan ainoastaan toppakintaiden alla kovilla pakkasilla. Esikoinen käyttää minun neulomaani liekkipipoa talvipäähineenään, mutta kuopukselle parempi vaihtoehto on ihan kaupasta ostettu kypäräpipo, vai liekö se hänellä nyt käytössä oleva sekin peritty sukulaisilta. Usein on tilanne myös se, että kun tulee akuutti tarve uudelle kaulurille tms., niin se on yleensä saatava heti, eikä silloin voi odottaa ensin lankojen ostamista, mallin valitsemista, neulomista jne. Ja kun ne kaupasta ostetut eivät kutita samalla tavalla kuin neulotut, niin ovathan ne lapsellekin mieluisampia käyttää.

Ylipäätään meillä pyritään lasten vaatteiden hankkimisessa olemaan maltillisia. Samalla toppahaalarilla lapset ovat yleensä pärjänneet kolme talvea, samoilla jalkineillakin menee pari talvea. Miksi ihmeessä siis villavarusteita tarvisi uusia joka vuosi? Syy siihen, miksi neulon lapsilleni niin vähän, on yksinkertaisesti se, ettei ole tarvetta. Kuitenkin kun selailette blogiani taaksepäin, niin kyllä täältä aina silloin tällöin joku lapselle tehty neulekin löytyy, kaikki tekeleeni on taatusti esitelty. ;)

Ipana-lehti tuli nyt siinä mielessä hyvään saumaan, että se meidän "koko leikki-iän kattava villapuku" on käytössä viimeistä talveaan, onhan se tosiaan palvellut molempia poikia neljä tai viisi vuotta kumpaakin. :) Sukulaisilta perityt villavaatteetkin alkavat vedellä viimeisiään, niistä on enää korkeintaan hätävaraksi. Siispä olen ajatellut, että ensi talveksi on aika kutaista kuopukselle upouusi villapaita ja villahousut sekä esikoiselle pusero. Toivoin löytäväni tästä uudesta Ipana-lehdestä sopivat mallitkin, eikä lehti siinä kyllä minua pettänyt. :)

Ihastuin itse suunnattomasti tähän possuhuppariin, ja se voisi olla muuten meidän esikoisen mieleen, mutta tuossa ohjeessa ei ole kokoa enää koululaiselle asti. Kuopus puolestaan tyrmäsi possuhupparin täysin, koska hän haluaa lintupaidan!

Esikoisen kanssa ehdimme kuitenkin jo sopia, että teen hänelle tämän punaisen linnun paidan, tosin kun ohjeessa on käytetty puuvillaa, niin ajattelin vaihtaa materiaalin villaan. Yksi asia on myös varma: minä en pue lapsiani samanlaisiin vaatteisiin! Joten jos tämä paita tehdään esikoiselle, niin samanlaista ei voi tehdä kuopukselle - hänhän joka tapauksessa perii esikoisen paidan aikoinaan. Kuopus ilmoittikin haluavansa sinisen linnun paidan. Sovimmekin alustavasti niin, että teen hänelle tuon possuhupparin sinisenä ja vaihdan possun tilalle sinisen linnun. Voi olla, että mieli ehtii vielä muuttua, sillä näiden tekeminenhän on ajankohtaista vasta joskus syksympänä, kunhan ennen ensimmäisiä kovia pakkasia ehtivät valmiiksi.

Esikoinen ilmoitti haluvansa myös tällaiset pommilintupipon ja -lapaset. Hänen liekkipiponsa alkaakin olla niin nuhjuinen, että ensi talveksi voisi olla hyvä saada uusi pipo. Huomasin vain, että näissä on käytetty Isoveliä, ja itse mieluiten tekisin nämä 7 veljeksestä, mutta voihan tästä napata vain idean ja soveltaa toiselle langalle. Sitä kyllä epäilen, että mahtaisiko esikoinen koskaan käyttää lapasia, mutta voinhan tehdä pelkän piponkin. Kuopus saa luvan kulkea kypäräpipossa niin kauan kuin on alle kouluikäinen, joten hänelle tuskin alan lintupipoa pariin vuoteen tekemään.

Lehdessä oli paljon muitakin kivannäköisiä neuleita, joiden tekeminen ei tule olemaan koskaan tarpeellista omaan perheeseen, mutta näistähän voisi napata ideoita myös aikuisten neuleisiin:

Kävin tänään pitkästä aikaa asioilla kaupungin keskustassa, edellisestä kerrasta onkin aikaa jo yli kaksi kuukautta. Oli pakko käydä ostamassa napit tekeillä olevaan neuleeseen, samalla kävin ruokakaupassa. Kuopus oli minulla seurana ja apuna. :) Kävin kurkkaamassa Anttilan lankaosastolla niitä kevään Novita-lankoja, joita en ole vielä onnistunut livenä näkemään. Vaikka olen kovasti tehnyt suunnitelmia, mitä näistä uusista langoista ja väreistä haluaisin tehdä, aloin uudelleen miettiä, tarvitsenko oikeasti niitä kaikkia? Olen toki aina ollut suunnitelmallinen lankaostoksissani, lähtökohtana on aina se, että ostan langat vain tiettyyn malliin, en koskaan vain siksi, että on pakko saada jotain lankaa, vaikkei tiedä mitä siitä tekisi. Silti minusta tuntuu, että saisin olla vieläkin suunnitelmallisempi ja harkitsevampi. Maailma on kauniita neulemalleja täynnä, mutta minun ei ole pakko niitä kaikkia kuitenkaan toteuttaa. Voi olla, että kun viikonloppuna on vuorossa oman vaatekaappini järjesteleminen ja ylimääräisten vaatteiden karsiminen, olen sen jälkeen entistä vahvemmin sitä mieltä, etten tarvitse enää yhtään neuletta. ;) Käsityöharrastus on minulle kuitenkin tärkeä, en halua sitäkään kokonaan lopettaa. Nautin eniten itselleni tekemisestä, koska silloin värit ovat minulle mieluisia ja käsityön tekeminen rentouttaa paremmin kuin jos neulon jollekulle muulle. Täytyy siis löytää jokin tasapaino mieluisan harrastamisen ja vaatekaapin täyttämisen välillä. Ehkä siirrynkin pelkäksi ristipistoilijaksi, vaikka ei sen puoleen, seinätilakin alkaa loppua pian kesken... ;)

Kiitos kommenteista edellisen postauksen ajatuksiini materiasta! :) Minulla on tapana hyvin syvällisesti pohtia melkein kaikkea, mitä teen. Oikeastaan kaikissa pienissä arkipäiväisissä asioissa on aina jokin pitkään harkittu filosofia tai arvomaailma takana, en varmaan osaa käydä edes tarpeillani ilman, että pohdin ensin vessassakäynnin merkitystä itselleni ja ihmiskunnalle. ;) Tänne blogiin päätyy teidän onneksenne vain murto-osa kaikesta, mitä pääkopassa liikkuu. :) Kiva, jos jaksatte lueskella näitä vähäisiäkin! ;)

Mukavaa viikonlopun odotusta!