Kaappien kätköistä

Kodin inventaario on siirtynyt jo kolmanteen huoneeseen. Sen yläkaapeista löytyi laatikko, joihin olen säilönyt pääasiassa kehyksissä olevia/olleita valokuvia, joita en kuitenkaan ole vuosikausiin enää pitänyt esillä. Niiden kuvien joukossa on pari sellaista, jotka haluan teillekin esitellä.

Kuvassa on kummityttöni vuonna 1995. Hänen päällään on tietysti kummitädin neuloma puku, tein sen melkein heti tytön synnyttyä, muistaakseni ainakin kastetilaisuuteen matkatessamme kudoin tätä pukua auton takapenkillä. :) Itse asiassa tämä oli jo toinen norsupuku, jonka neuloin, sillä vanhin kummityttöni sai samanlaisen puvun vuotta aiemmin, siinä oli norsu enemmän sininen. (Huomaathan, että toinen hiha muodostaa norsun kärsän!) Muistaakseni sitä pukua neuloin jo silloin, kun vanhinta kummityttöä vasta odotettiin, ja siksi laitoin väreiksi sekä sinistä että vaaleanpunaista, kun ei ollut tietoa, kumpi sieltä on tulossa. Tähän toiseen norsupukuun kuitenkin tuli ihan harmaata, koska taisin aloittaa sen vasta tytön synnyttyä. Muistan, että paidassa oli erikoinen neulomistapa, se nimittäin tehtiin yhtenä kappaleena niin, että aloitettiin etukappaleesta normaalisti, mutta kainaloiden kohdalla luotiin hihoja varten lisää silmukoita, sitten taasen pääntien kohdalle jätettiin reikä, ja taas jatkettiin olkapään yli takakappaleeseen. Lopuksi vain ommeltiin hiha- ja sivusaumat kiinni. Tämän täytyi olla todella mielenkiintoinen neulottava, koska jaksoin näitä kaksikin kappaletta tehdä. ;)

Toinen kuva ei ole niinkään käsityöaiheinen, mutta laitan sen kuitenkin tänne... vaikka tämä kuva pitäisi kyllä tuhota. ;)

Kuva on otettu Viking Cinderellalla elokuussa 2000, siis niitä kuvia, joita räpsäistään laivan sisäänkäynnissä kaikista matkustajista, ja joita sitten saa myöhemmin illalla ostaa. Rajasin kuvasta mieheni pois, koska hän ei varmaan halua nettijulkisuuteen. Ja kyllä, kuvassa olen minä! :D Kuopus ei tunnistanut minua tästä kuvasta ollenkaan, ja kun kerroin ketä kuva esittää, kuopus kysyi: "Kuka sulla on mahassa?" Vastasin, ettei siellä ole ketään, johon kuopus sanoi: "No miten sää oot sitten tuon näköinen???" ;)

Elopainoa on tuossa noin 30 kiloa enemmän kuin nykyään... Minullahan oli aikoinaan melkoisia syömishäiriöitä, jossain vaiheessa sairastin anoreksiaa, hieman myöhemmin taas BED-syömishäiriötä, joka on ahmimishäiriö ilman oksennusta (bulimiahan puolestaan on ahmimishäiriö, johon liittyy oksentelua). Painoni jojoili tosi rajusti, yleensä laihdutuskuurilla paino putosi parissa kuukaudessa useita kymmeniä kiloja, ja hetken kuluttua sitä saattoi nopeasti tulla taas useita kymmeniä kiloja lisää. Tämän vuoden 2000 kuvan jälkeenkin sain painoa pudotettua parikymmentä kiloa vielä saman syksyn aikana, mutta vuoden 2003 keväällä olin melkein taas samoissa mitoissa kuin tässä kuvassakin. Mutta vain kolmea kuukautta myöhemmin painoa oli tippunut 25 kiloa. Sen vuoden 2003 jälkeen olen onnistunut pitämään kahdesta raskaudestakin huolimatta painon kutakuinkin nykyisissä lukemissa, kuopuksen syntymän jälkeen paino putosi jopa viitisen kiloa alemmaksi kuin ennen raskautta, ja on niissä lukemissa pysynytkin. Jos silloin tällöin painoa sattuu nousemaan 5-10 kiloa, niin äkkiä ne kilot sitten taas lähtevät, eli tällaista alle 10 kilon rajoissa pysyvää jojoilua en edes laske vielä lihomiseksi tai laihtumiseksi. ;) Kun on kokemusta siitä vähän rajummastakin jojoilusta.

Tämän kuvan olette täällä hiljattain nähneetkin, kun muistelin muinoin tekemiäni neulepuseroita. Tämä kuva on otettu vuonna 1997 eli vain kolme vuotta aiemmin kuin tuo ylempi laivaristeilykuva. Tässä alemmassa kuvassa painoa on 45 kiloa, ylemmässä yli 90 kiloa. Kolmessa vuodessa olin siis enemmän kuin tuplannut painoni! Moni blogiystäväkin on kirjoittanut omista paino-ongelmistaan, ja ehdottomasti kyllä kannustan pudottamaan painoa, jos sitä on kertynyt liikaa. Minulle ei ole koskaan ollut laihduttaminen mitenkään vaikeaa, mutta painon samana pitäminen taas on erittäin hankalaa. Vielä nykyäänkin, jos on vaikkapa synttärit tms., niin yhden viikonlopun aikana minulle saattaa tupsahtaa helposti 5 kiloa lisää painoa! Ehkä minulla on nopea aineenvaihdunta tai jotain... Mutta joo, vaikka laihduttaminen on terveyden vuoksi ihan hyväkin juttu, niin ei siinäkään liiallisuuksiin parane mennä. Minä olen taatusti tästä rajusta jojoilustani maksanut kovan hinnan, sellaista en suosittele kenellekään.

Täytyy vielä noista kuvista sanoa jotain käsityöasiaakin. ;) Ylemmän laivaristeilykuvan vaatetus on sikäli hassu verrattuna nykyiseen pukeutumiseeni, että siinä ylläni oleva neuletakki EI OLE itse tehty, vaan ostettu! :D Sen sijaan pusero ja collegehousut on itse ommellut, ompelukone oli tuolloin ihan uusi, ja oli intoa, vaikkei välttämättä niinkään taitoa. ;) Nykyisinhän homma menee toisinpäin, eli ostan puserot ja housut mieluiten valmiina, mutta neule on taatusti itse tehty. :)

Alemmassa kuvassa on taasen norjalaisvillapaita, joka on kyllä sitten itse neulottu. Sitä minulla ei ole ollut enää vuosikausiin olemassa, en ole itse asiassa vuoden 1997 jälkeen edes siihen paitaan mahtunut, enkä koskaan halua niin pieneksi kutistuakaan, että mahtuisin. :)

Tänään on kaivettu sieltä yläkaappien kätköistä vanhoja juhlapukuja, leikitty hetki pukuleikkejä ja laitettu ne sitten odottamaan kirpparille pääsyä. Kansallispuku on ainoa, jonka jätän kaappiini noista vanhoista kätkössä olleista juhlapuvuista - mutta voi voi, olen onnistunut kadottamaan rouvan päähineen varmaan joskus muuttojen tohinassa! Se on sellainen aika pieni kangaspala, joten se on ihan hyvin saattanut joskus luiskahtaa väärään pinoon ja kadota. Jollei se nyt jostain vielä tupsahda esiin. Täytynee jossain vaiheessa kevättä vähän huoltaa tuota kansallispukua, niin voin sen sitten täällä blogissakin esitellä. Kun nyt olen paljastanut teille tuon painonvaihteluhistoriani, niin hämmästyksekseni voin kertoa myös, että se kansallispuku on minulle tällä hetkellä juuri sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä liian iso! Vaikka muistan kyllä äitini sitä välillä pienentäneen ja välillä isontaneen minulle aina sen mukaan, millainen satuin kulloinkin olemaan. Varmaan olen viimeksi pukua käyttäessäni ollut suunnilleen tällainen kuin nykyäänkin, mitä kyllä suuresti hämmästelen. :)

Viikonlopun jatkoja! :)