Sen sijaan viimeöisten pelottavien kuvien jälkeen on mukava pistää tänne jotain valoisampaa. Ja mikä olisikaan valoisampaa kuin hiihtoloman aloittelu kauniina pakkassunnuntaina! :)
Kuopus sairasti vesirokon tosi voimakkaana. Isoveljellähän se oli paria viikkoa aiemmin erittäin lievänä, melkein huomaamattomana, mutta pikkuisemme sai rokon seurauksena vielä silmätulehduksenkin, jota käytiin ihan Oysin silmäpolilla saakka hoidattamassa. Ei olla siis päästy kuopuksen kanssa ulkoilemaan puoleentoista viikkoon. Mutta nyt on taudit takana, ja viimein pääsimme lunastamaan lupauksemme, että kuopus pääsee luistelemaan isolle luistinkentälle. Hän on tänä talvena harjoitellut luistelua päiväkodin pihalle jäädytetyllä minikokoisella kentällä, ja kovasti hän on odottanut, että saisi esitellä taitonsa myös meille vanhemmille. Tarkoitus oli käydä jo toissaviikonloppuna luistelemassa, mutta silloin luistimet unohtuivat päiväkotiin, ja viime viikonloppuna oltiin sitten rokossa. Mutta tänään, vihdoin viimein:
Kylläpäs olikin pojalla loistavat luistelutaidot, vaikka tämä oli hänen kuudes kertansa luistinten päällä koko elämänsä aikana! Viime talvena hän kävi kerran luistinten päällä päiväkodissa, sai raivarin ja ilmoitti, ettei luistele enää ikinä. ;) Samat ukaasit hän esitti myös tänä talvena ensimmäisen yrityksensä jälkeen, mutta onneksi jo toisella kerralla oli alkanut sujua paremmin. Ja tänään, ensimmäistä kertaa isolla kentällä, luistelu sujui kuin vanhalta tekijältä, vauhtia ja intoa piisasi! :)
Isoveli ilmoitti, ettei hän tykkää luistelusta (koulussa on jo tämän talven luistelut luisteltu), mutta halusi lähteä ulos hiihtämään. Iskän kanssa kävivät sitten kiertämässä koulun läheistä latua sillä aikaa, kun pikkuveli luisteli. Pikkuveljellä ei vielä suksia olekaan, mutta isoveljelle täytyy ostaa ensi talveksi uudet, joten eiköhän pikkuveli pääse sitten vuoden päästä kokeilemaan hiihtoakin isommalta perityillä suksilla. :)
Minäkin jaksoin kepin tukemana käydä katsomassa poikien talviliikuntaa, kouluhan on meidän kodin vieressä ja luistelukenttä ihan koulun takana.
Ihania talvipäiviä! :)
Ihania ulkoilukuvia.......ja taatusti oli hauskaa. Noista pienistä vipeltäjistä tulikin mieleeni se, että koska esittelet heille tehtyjä neuleita.
VastaaPoistaOmpas teillä ollut iso vahinko lähellä. Ei ole ihme, että uni karkaa tuollaisen herätyksen jälkeen. Onneksi selvisitte säikähdyksellä, joskus se vahinko liippaa niin läheltä. Sillä on usein se vaikutus, että omat tärkeät asiat nousevat mieleen ja korostuvat, mikä onkin hyvä. Ihania ulkoilukuvia teidän reippaista lapsukaisista!
VastaaPoistaAnonyymi: Esittelisin, jos tekisin lapsilleni neuleita. ;) Pojat ovat niin sirokokoisia, että kun tein esikoiselle villapuvun hänen ollessaan 1-vuotias, niin hänelle mahtui se vielä 5-vuotiaanakin. Sen jälkeen samaa villapukua alkoi käyttää kuopus 1-vuotiaana, ja hän käyttää sitä vieläkin nyt 5-vuotiaana. Kuopus on erittäin kuumaverinen, hän ei villapukua kaipaa kuin tosi kovilla pakkasilla, ja kaikki villainen lisäksi kutittaa häntä, joten hän ei ole voinut pitää esim. pipoa tai kauluria, jotka olen hänelle kutonut. Kuvissahan näkyy esikoisen päässä hänelle kutomani pipo, ja kuopuksella on toppapuvun alla se villapuku. Jalka kasvaa niin hitaasti, että samat villasukat menevät ainakin kolme talvea. Ei yksinkertaisesti ole mitään älytöntä tarvetta lasten neuleille! Mutta aina, jos olen lapsilleni neuleita tehnyt, olen ne kyllä blogissani esitellyt.
VastaaPoistaKiitoksia kommentistasi blogissani:)
VastaaPoistaOlen nuo narsissit virkannut ihan omalla ohjeellani...tosin ohjeesta poiketen, nuo olen virkannut hieman yksinkertaisemmin :)
http://mohonasu.blogspot.fi/2008/02/virkattu-narsissi-ohjeen-siirto.html
Minä olisin muistelevinani, että narsissit erittävät jotain ainetta mistä taas tulppaanit eivät tykkää.
Mukavaa viikon alkua!