Tunnustuksia

Edit: Tämän piti tulla ajastuksella 26.2. klo 17, mutta olin vahingossa laittanut sen edelliselle päivälle 25.2., jolloin se jäikin toisen postauksen "alle". En tiedä, miten syötteenlukijat tähän reagoivat, mutta jos tämä tulee nyt toiseen kertaan jonkun syötteenlukijaan, niin pahoittelen sähläystäni! :)

Lettu antoi minulle tunnustuksen, johon liittyi kuvakin, mutta koska Lettu ei ollut saanut laitettua kuvaa blogiinsa, niin matkin häntä, enkä siis minäkään laita. ;) Oikeasti olen jo joskus tämän saman tunnustuksen saanutkin, joten jostain täältä blogini syövereistä se kuva varmasti löytyykin. Kiitos joka tapauksessa Letulle tunnustuksesta! :)

Nyt minun kuuluisi kertoa itsestäni kahdeksan "paljastusta". Tässäpä niitä:

1. Paastonajan alettua mietin, millä tavalla itse "paastoaisin" tänä vuonna. Ekopaasto tuntui hyvältä ajatukselta, ja minun kohdallani erityisesti ylimääräisistä tavaroista luopuminen. Koska olin heti paastonajan alettua pitkään heikossa kunnossa, ensimmäiset kaksi paastoviikkoa menivät tätä ekopaastoani suunnitellessa. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: nyt minulla on tarkasti mietittynä miten toteutan tavaroiden karsimisen, missä järjestyksessä ja millaisella aikataululla etenen. Tällä viikolla pääsin hyvän suunnittelun ansiosta jo alkuun. Aion karsia tavaroitani erittäin ronskilla kädellä: säilyttämisen syyksi ei riitä tunnearvo tai mukavien muistojen herääminen, jos tavaralla ei ole oikeasti käyttöä. Miksi esimerkiksi säilöisin hääpukuani, jos en aio enää uudestaan mennä naimisiin? "Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus tarvisi" -ajattelutapa saa nyt poistua! Koska vointini vuoksi en jaksa tehdä tätä ekopaastoani kuin pienissä pätkissä, prosessi tulee todennäköisesti jatkumaan vielä paastonajan jälkeenkin, vaikka pyrinkin tekemään suurimman osan ennen pääsiäistä. Jo nyt on ensimmäisen pikkurupeaman jälkeen vapautuneempi olo! :)
2. Minusta tuli täti ensimmäisen ja toisenkin kerran ollessani vasta 11-vuotias, ja nyt olen kymmenen lapsen täti, reilun puolen vuoden päästä myös isotäti. :)
3. Sairastumiseni on heikentänyt liikuntakykyäni rajusti viimeisen puolen vuoden aikana. Olen nyt kuitenkin päässyt uudestaan liikunnan maailmaan, vaikka kaikki on pitänyt miettiä uudelleen. On niin kovin tärkeää pitää kuntoa yllä sairaudesta huolimatta. Pyrin polkemaan kuntopyörää 20-30 minuuttia päivässä, mutta pienissä erissä, koska en jaksa polkea pitkiä aikoja. Aloitin toki liikkumisen uudelleen ihan pienestä, 5 minuuttia päivässä, mutta vähitellen olen pystynyt lisäämään tuota aikaa ja kertoja. Vaikka käytänkin kävelykeppiä tukenani ainakin kodin ulkopuolella, niin en ole onneksi vielä täysin kykenemätön liikkumaan!
4. En ole aiemmin pitänyt kirjaa lukemisistani, mutta tämän vuoden alussa aloin laittaa ylös kaikki lukemani ja äänikirjoina kuuntelemani kirjat, ihan vain mielenkiinnosta nähdäkseni, miten paljon sitä oikeastaan tuleekaan luettua. Tähän mennessä olen lukenut tai kuunnellut äänikirjana tänä vuonna (siis tammi- ja helmikuussa) yhteensä 15 kirjaa, eivätkä ole edes mitään pikkuteoksia, joukossa mm. Tolstoin Anna Karenina, 910 sivua niin pikkuriikkistä tekstiä, ettei tahtonut kunnolla edes nähdä. Sitä ei ihan parissa päivässä kahlattukaan, kun taas monet kirjat lukaisen helposti vuorokaudessa. Esikoiseni pääsi myös tuossa tammikuun lopulla kiinni lukemisen maailmaan, siis muuhunkin kuin Aku Ankkoihin. Viime viikonloppuna hän luki valehtelematta ainakin 10 kirjaa yhden viikonlopun aikana! :)
5. Sen sijaan olen ihan onneton kaikissa elokuviin liittyvissä asioissa. Eilen Oscar-palkitut elokuvat ja näyttelijät eivät sano minulle yhtään mitään. Jos minun pitäisi nimetä lempinäyttelijäni, niin ei tulisi todennäköisesti ketään mieleen. Katson silti joka lauantai perheen seuraksi jonkun koko perheen elokuvan (lue: kudon sohvalla samalla, kun miesväki katsoo, ja jos kyse on japanilaisesta animaatiosta, niin yleensä nukahdan ennen elokuvan puoliväliä... ;) ).
6. Vaikka minulla on käsityötarvikkeet jämptisti järjestyksessä, niin on minulla yksi heikko kohta: kaikki netistä tulostetut ja lehdistä kopioidut ohjeet ovat minulla ihan rutussa jonnekin kansion väliin tai käsityöpussukkaan sullottuina, en ole jaksanut niille keksiä mitään hyvää säilytyssysteemiä. Yleensähän ne ohjeet jo rypistyvät, kun ne kulkevat mukana käsilaukussa kaiken muun roinan seassa. Nyt oikeastaan tuohon ekopaastoon liittyen olen päättänyt laittaa nämäkin ohjeet järjestykseen kansioihin ja muovitaskuihin. Jos niistä on siis enää mitään jäljellä...
7. En tykkää saunoa, ja meillä onkin sauna täysin varastokäytössä. Olemme asuneet tässä asunnossa kohta viisi vuotta, emmekä ole sinä aikana lämmittäneet saunaa kertaakaan. Ei siellä voisikaan saunoa, koska siellä on niin paljon tavaraa... Olemme kyllä mieheni kanssa puhuneet, että ekopaaston ja ylimääräisestä tavarasta luopumisen myötä voisimme pyrkiä siihen, että niille tavaroille löytyisi säilytystilaa jostain muualta kuin saunasta. On se sauna nyt jo paljon tyhjempi kuin vuosi sitten. Mutta sinne on tosiaan isäntä laittanut ihan naulakoitakin seinille, että saadaan kaikenlaisia luistinreppuja yms. ripustettua. ;) Todennäköisesti, jos sairauteni on se mitä vahvimmin epäillään, en välttämättä koskaan enää edes pysty saunomaan, siihen liittyy heikentynyt lämmönsietokyky, ja jo nyt ihan pelkkä lämmin suihku tekee minut huonovointiseksi. Kesää ja helteitä en uskalla ajatellakaan... Silti olisi ihan kiva ajatus, jos asuntomme saunassa voisi edes teoriassa ajatella saunovansa. ;)
8. En tykkää syödä kodin ulkopuolella, muiden ihmisten seurassa tai jonkun toisen laittamaa ruokaa. Minusta on turvallisinta syödä ruokaa, jonka olen itse valmistanut ja tiedän mitä se sisältää. Työpaikan koulutustilaisuuksiinkin ottaisin mieluummin omat eväät kotoa kuin söisin siellä työnantajan tarjoamaa ruokaa. Minusta "valmiiseen pöytään" istumisessa ei ole mitään hohtoa, pikemminkin se on puistattavaa. Ravintolassa olen ihan paniikissa, ja jos joudun käymään joskus "ulkona" syömässä, niin yleensä käyn etukäteen ravintolan nettisivuilta selvittamässä, mitä on tarjolla ja mitä valmistusaineita mikäkin ruoka sisältää. Kylässä käydessä inhoan sitä, että siellä "kuuluu" istua kahvipöytään, eikö sitä voisi mitenkään jättää väliin? Minusta on mukavinta, että ruoka-aikana ollaan kotona, ja jos se ei ole mahdollista, niin sitten syödään omia eväitä. Olen myös äärimmäisen tarkka siitä, mitä ruoka sisältää, ja luen aina kaikki tuoteselosteet tarkasti. Vaikka eipä nekään taida pitää paikkaansa viime päivien uutisotsikoista päätellen. ;)

Tässäpä oli kahdeksan paljastusta minusta. Vaikea oli näitä keksiä, ja joku asia saattoi olla sellainenkin, että olen sen täällä ehtinyt joskus jo kertoa. Tapani mukaan jätän haasteen jatkamisen sikseen, niin monella nämä on jo kiertäneet useaankin kertaan.