Kysymyshaaste

Sain TeSalta haasteen vastata 11 kysymykseen. Mukavaa, että nämä ovat käsityöaiheisia, vaikkakin perin kinkkisiä.

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi? 

Tällä hetkellä minulla ei ole mitään kovin kummoisia käsityöhaaveita, tykkään tehdä tuttuja ja turvallisia asioita. Minulla on kuitenkin eräs haave, jonka haluaisin tehdä jossakin vaiheessa elämääni. Haaveilen nimittäin sellaisesta arkunpäällisliinasta, joka olisi käsintehty. En ole koskaan kyllä nähnyt tällaista liinaa, vaikka hautajaisissa olen varmasti ollut useammin kuin suurin osa ihmisistä elämänsä aikana, johtuen siis edellisestä työstäni, jossa monesti varsinkin keikkatyöläisenä ollessani saattoi olla neljätkin hautajaiset peräjälkeen samana päivänä, tunnin välein. Siunauskappeleissa istuessa on siis tullut monenmoista mietittyä ja omat hautajaiset suunniteltua moneenkin kertaan. Jostain se arkunpäällisliinakin on ajatuksiini putkahtanut. Eli haluaisin oman arkkuni päälle siunaustilaisuuden ajaksi jonkinlaisen itseni tekemän liinan, se voisi olla kaitaliinan tapainen, joka peittäisi vain sen arkun päällisosan ja sivut jäisivät paljaaksi. Liina olisi valkoinen, mikä edellyttäisi kyllä sitten puuarkkua, että liina pääsisi parhaiten esille. Olen miettinyt, että siihen liinan jalkopäähän, mikä näkyisi kirkkoon päin kaiken kansan nähtäville, tulisi kirjottuna teksti "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi." Liinassa voisi olla kirjontaa ja virkkausta ainakin. Mutta se toki otettaisiin pois ennen kuin arkku menisi tuhkattavaksi, jotta liinaa voisi myös kierrättää. Ei tuo varmaan mikään erityisen kunnianhimoinen haave ole, mutta käsityöhaave kuitenkin.

Toinen käsityöhaaveeni liittyy myös eräällä tavalla hautajaisiin. Kun muinoin entisessä työssäni tuli oltua myös niissä muistotilaisuuksissa, joista osa järjestettiin vainajan kotona. Kaksi kotia ovat erityisesti jääneet mieleeni. Ensimmäisessä kodissa oli ihan kaikki mahdollinen virkattua. Sohvat oli peitetty virkatuin päällisin, oli virkatut sohvatyynyt, liinat ja verhot. Ei jäänyt epäilystäkään, mikä oli ollut vainajan rakkain harrastus. Toisessa muistotilaisuudessa vainajan kädenjälki näkyi seinillä, hän oli tehnyt elämänsä aikana valtavasti kanavatöitä, eivätkä ne olleet edes mitään pieniä. Niitä oli kodin joka ainoa seinä täynnä vieri vieressä. Näissä kodeissa tuli tunne, että vaikka nämä vainajat ja heidän läheisensä olivat minulle ihan tuiki tuntemattomia ihmisiä, jotka kohtasin ensimmäisen ja yleensä ainoan kerran vain tässä hautajaistilanteessa, niin vainajan kädenjäljen näkeminen hänen kodissaan toi hänet jotenkin lähemmäksi, hänen tekemänsä käsityöt kertoivat paljon hänestä ja hänen elämästään. Näissä muistotilaisuuksissa muistan ajatelleeni, että sitten kun minun muistotilaisuuttani aikanaan vietetään, niin haluan oman kotini olevan silloin ihan samanlainen, täynnä käsitöitäni seinillä, huonekaluilla, lattialla, katossa, ikkunoissa... niin, että minnekään ei voi katsoa ilman, että näkee jotain minun tekemääni käsityötä.

Tässä minun kunnianhimoisimmat käsityöhaaveni. Lyhyesti sanottuna se, että saisin elää käsitöitä tehden ja saada mahdollisimman paljon ihania käsitöitä aikaiseksi. Jälkipolvet nakatkoon ne sitten vaikka kirpparille, kunhan ne tuottavat itselleni iloa loppuun asti. :)

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

Mitä mää ny mitään, mää ny tiiä mitä mää ny oon, sama kai se mulle on, ei kai sen ny nii väliä oo... ;)

Tuntuu siltä, etten ole tehnyt mitään erityisen kunnianhimoista käsitöiden saralla. Ihan tavallisia juttujahan ne ovat, joita jokainen osaa tehdä, jos vain tarpeeksi yrittää. Jokainen valmistunut käsityö on juuri sillä valmistumisen hetkellä ylpeyden aihe, olen kaikista tekeleistäni ihan yhtälailla onnellinen.

Yksi iso haaste minulla oli ainakin kantotakissa, jota yritin ommella v. 2007 kuopusta odottaessani. Takkihan lopulta epäonnistui, eikä sitä tullut edes käytettyä juurikaan, ehkä kerran tai kahdesti. Menipä senkin ääressä itketyt kyyneleet ja raivotut kiukut ihan hukkaan! Kunnianhimoa siis oli enemmän kuin taitoa...

Tässä vaiheessa jätetään mainitsematta myös muutamat kunnianhimoiset käsityöt, jotka eivät koskaan valmistuneet vaan päätyivät roskiin. Sinne kai tuokin kantotakki pitäisi heittää, se on sisäpuolelta niin törkeän näköinen, ettei sitä voi kirpparillekaan laittaa.

Onnistuneista käsitöistä voisin nostaa yhden tähän esille, koska tämä ainakin ajallisesti vei minulta kauan:

Tätä ristipistotyötä tein kahdeksan vuotta, joten siinä mielessä tämä jotenkin nousee mieleen, kun puhutaan kunnianhimoisista käsitöistä. Vaikkakin ihan tavallinen helppo ristipistotyöhän tämäkin oli, ainoastaan isokokoinen.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Ei todellakaan jää aloittamatta eikä kyllä jää lopettamattakaan! Kaikki mitä aloitetaan, tehdään myös loppuun, vaikka kesken kaiken alkaisi kaduttamaankin. ;) Yleensähän minulla on vain yksi käsityö kerralla kesken, ja kun saan työn valmiiksi, saattaa tulla hetkellisesti sellainen tunne, ettei osaa päättää, minkä seuraavaksi aloittaisi, kun listalla on niin monta hyvää ehdokasta. Mutta en kertakaikkiaan pysty olemaan, jos minulla ei ole mitään käsityötä kesken! Aika nopeasti se päätös uudesta käsityöstä sitten syntyy, ja yleensä pyrin jo edellistä käsityötä viimeistellessäni miettimään, minkä aloitan seuraavaksi, jottei tule sitä hetkeä, ettei ole mitään tekeillä. Jotkut ovat kuulemma ketjupolttajia - minä olen ketjusilmukoija! ;D (mielenvikaast läpändeerust - saa käyttää muttei oo pakko, hei!)

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten? 

Teen mieluiten sitä käsityötä, mikä sillä hetkellä sattuu olemaan käsissä. Paitsi, jos kyse on ompelukoneella tehtävästä jutusta, silloin yleensä tekisin mieluiten mitä tahansa muuta. ;) Joskus kyllä saatan tykätä ompelustakin, jos kyse on tyyliin jostain verhonkäänteiden tai tyynynpäällisten ompelusta. :D Mutta mieluiten neulon, virkkaan tai ristipistoilen. Enkä osaa päättää, mikä näistä olisi mieluisin laji. Ristipistoilu on ihanaa, voisin siirtyä muuten vaikka pelkästään pistelijäksi, mutta siinä on se huono puoli, että samaan aikaan ei voi tehdä oikeastaan muuta, eikä ristipisto ole erityisen kätevä otettavaksi bussiin, palaveriin tai lääkärin odotushuoneeseen. Ristipistoillessa pystyn samaan aikaan kuuntelemaan äänikirjaa, mutten esimerkiksi lukemaan tai katsomaan telkkaria. Neulominen sujuu puolestaan ihan selkäytimestä, samalla voi ihan hyvin tehdä melkein mitä vaan kuntopyöräilystä kokkaamiseen. Mutta joskus neulepuikot voivat olla hankalat käsilaukussa bussissa tms., jos puikkoja tai lankakeriä on monta tai jos työ on hirmuisen iso. Virkkuutyö on ehkä kätevin bussityöksi, kun siinä on vain yksi koukku, eikä haittaa vaikka se tipahtaisikin, silmukat eivät silti karkaa. Virkkuutyöstä riippuen työ kuitenkin vaatii enemmän käsiin katsomista kuin neuletyö, eli samaan aikaan ei voi tehdä ihan kaikkea sitä mitä neuloessa. Periaatteessa tykkään enemmän ristipistoista ja virkkaamisesta kuin neulomisesta, mutta neule on moneen tilanteeseen niin paljon kätevämpi.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

Periaatteessa sen ei pitäisi liittyä sikäli, että olen koulutuksiltani muusikko (ensimmäiseltä koulutukseltani kirkkomuusikko ja toiselta koulutukseltani musiikkipedagogi). Mutta olen päätynyt nykyään työhön, jossa kädentaitojakin tarvitaan jollakin tavalla. Lähinnä ne kädentaidot ovat askartelua, joka ei ole todellakaan vahvin lajini. Työ on kyllä suurimmalta osalta paljon muuta kuin askarteluosastoa, mutta välillä täytyy osata itse askarrella esimerkiksi rekvisiittaa, ja sitten täytyy osata myös suunnitella ja ohjata lasten askartelua. Onneksi siinä pärjää aika yksinkertaisilla jutuilla. Ihan käsitöitä-käsitöitä teen ainoastaan palavereissa. ;)

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Pyrin järjestelmällisyyteen ja siivoan jatkuvasti paikkoja, joissa olen tehnyt käsitöitä. Keskeneräisen työn koppani siivoan aina jokaisen työn valmistumisen jälkeen niin, että edellisestä työstä ei jää koppaan lankoja, puikkoja tai vyötteitä pyörimään, vaan ne laitetaan asianmukaisille paikoilleen. Kaikilla käsityötarvikkeillani on oma paikkansa, ja pystyn kyllä aika hyvin pitämään järjestyksen. Lisäksi muistan tarkalleen, missä jokin tietty lankakerä majailee. Ainahan järjestyksessä on parantamisen varaa, mutta en kyllä sitä ihan kaaokseksikaan kutsuisi. ;)

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?

Hmm... tämä menee varmastikin askartelupuolelle. Toki minulla on olemassa muutakin sellaista, josta en tiedä mitä tekisin, esimerkiksi huovutusvillaa ja kankaita on tullut aikoinaan hamstrattua mukamas hyvissä aikeissa, mutta periaatteessa olen edes joskus tehnyt jotain villasta tai kankaista, niitä on vain hankittu vähän liikaa... Ristipistomateriaaliakin taitaa olla liikaa, mutta aikomus on niistä tehdä jotain. Mutta se askarteluosasto sitten. Jotakin askartelumateriaalia minulla on ihan tässä työhuoneessa, niitä käytän lähinnä satunnaisiin korttiaskarteluihin. Sen sijaan tuolla lastenhuoneen yläkaapin perukoilla on pahvilaatikko, jossa lukee "askartelujuttuja" (tai jotain sinne päin). Se laatikko minulla on ollut varmaankin jo viime vuosituhannella ensimmäisessä Oulun yksiössäni. Siellä on Tiimarista hankittua huopaa, paperinarua ja kaikenlaista muutakin askartelukamaa. Olen minä niistä joskus varmasti jotain tehnytkin, ja välillä sinne tulee kurkattua juurikin jonkun huovan tarpeessa, mutta oikeasti se laatikko on sellainen, että sen voisi antaa suosiolla lasten pengottavaksi tai sitten vain hävittää ne tavarat. Luulen, että seuraavassa kaappien inventaariossa (joka on suunnitelmissa tälle keväälle) sille laatikolle tapahtuu jotain.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten? 

Kaikenlaisissa mielentiloissa. Ei sellaista tilannetta ole olemassa, jolloin ei voisi tehdä käsitöitä! Usein teen käsitöitä kaiken muun ohessa (bussit, palaverit, tv, lukeminen, kuntopyöräily, nettisurffailu...), tai sitten odotellessa jotain muuta tapahtuvaksi, usein mieltäni rauhoittaakseni (odotushuone, vieraita tulossa, jokohan sen ruuan saisi ottaa uunista, vielä 10 minuuttia siihen että pitää lähteä bussille...). Ideaalitilanteessa teen käsitöitä nautiskellen sohvannurkassa, mutta silloinkin siinä taitaa olla vähintään se äänikirja seuranani. Toisen kanssa jutustellessa on myös kiva pitää käsityötä työn alla. Käsityö rauhoittaa, rentouttaa, innostaa, antaa tarmoa, lohduttaa - sitä voi tehdä iloisena, surullisena, vihaisena, kiihtyneenä, paniikissa, pettyneenä, onnellisena, rakastuneena, jännittyneenä, peloissaan, väsyksissä, ahdistuneena... (keksi itse lisää mielentiloja!)

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä? 

Olen, mutta en enää muista, että mitä ne olivat. ;) Pitäisi lukea blogia taaksepäin, koska yleensä olen ne ideat myös täällä jakanut. Monista hyvistä ideoista on tullut varmastikin niin arkipäivää, ettei niitä enää sen kummemmin ajattele, vaikka sillä oivaltamisen hetkellä ne ovat tuntuneetkin mullistavilta. Ehkä yksi hauska idea oli neuloa ryijyt pörrölangasta.

Joskus toisten blogeja lukiessani ihmettelen myös, miten muilla voi jäädä niin hirveästi langanpäitä pääteltäväksi ja vieläpä roskiin heitettäviksi? Koska minulla ei pääteltävää ole yleensä kuin se vihoviimeinen langanpää, eikä roskiin mene koskaan senttiäkään lankaa! Ehkä se on joku minun oma ideani, ettei minulla synny langanpäitä... ;) Virkatessa virkkaan tietysti langanpäät heti sinne työn sisään, se onnistuu helposti. Neuloessa pyöröneuletta neulon sen aloituslanganpään samantien työn sisään, ja tasoneuleessa jätän sen roikkumaan ja käytän myöhemmin saumojen ompeluun ilman, että katkaisen lankaa laisinkaan. Yleensä pyrin luomaan silmukat niin, että langanpäätä jää n. 5 cm. Uuden langan aloituksessa (esim. raitaneuleessa) aloituspää on sen 3-5 cm, ja pujottelen se heti työn lomaan, jolloin se ei jää sinne roikkumaan. Kun katkaisen langan, jätän taas sen 3-5 cm pätkän, jonka pujottelen samantien taas työn sekaan. Ei siis millään onnistu saamaan lopuksi kuin yhden pääteltävän langanpään, ja kaikki langanpäät on pujoteltuina työhön eikä roskiksessa ole kuin korkeintaan lankakerän ympärillä oleva vyöte (jos koko kerä on kulunut loppuun työn aikana; vajaiden kerien ympärille säästän toki vyötteet). Ehkä tämä on sellainen minun ideani käsitöiden saralta, tätäkin saa käyttää, muttei oo pakko, hei! :)

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi? 

Varmaan sen saman, mikä minulla oli aina käsityönumeronani eli 9. Saattoi se kyllä joskus olla 8, en muista niin tarkkaan. En ollut mikään kärsivällisin käsityöntekijä koulussa, yleensä olin ehtinyt tehdä jo omani ennen kuin opettaja antoi edes ohjeita, mistä syystä käsitöistä tuli vähän omanlaisiaan. ;) Sama tyyli minulla on edelleen, eli valmista pitää tulla äkkiä. Ja sitten olen tällainen aika lailla tavallisten käsitöiden tekijä, en innostu mistään "extremestä" kovin helposti. Mutta ne tavalliset käsityöt teen kyllä mielestäni ihan hyvin, mutta täyden kympin saavuttaakseen niiden pitäisi olla suorastaan yliluonnollisia, ja siihen en edes halua kyetä. Siksi siis 9. 

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?

Vähän aikaa piti miettiä, koska en kiinny kovin helposti esineisiin. Toisaalta en ole myöskään saanut varsinkaan aikuisiällä käsintehtyjä lahjoja, koska moni tietää minun osaavan tehdä sellaisia itsekin. Mutta kun oikein tarkasti miettii, niin onhan meillä toki muidenkin tekemiä käsitöitä:

Tästä tuolista en onnistunut löytämään kuvaa, jossa se olisi nykyisessä ulkoasussaan, joten saatte tyytyä tällaiseen noin 8 vuotta vanhaan kuvaan, jolloin minä olin siihen laittanut ensimmäisen kerran kädenjälkeni. Tuolin sain joululahjaksi vuonna 1978, sen on nikkaroinut pappani ja alkuperäisen verhoilun teki mummuni. Mummu kuoli tammikuussa 1979, joten tämä taisi olla viimeisiä hänen käsitöitään. Alunperin tuoli oli vaaleanpunainen ja siinä oli viininpunainen verhoilu, joka oli kiinnitetty nastoilla. Pohjassa luki "Marille jouluna -78". Tuoli oli minulla kovassa käytössä, ja kun olin jo syntyessäni aika isokokoinen ja kasvoinkin kaikkien käyrien yläpuolella, tuoli ei jossain vaiheessa enää kestänyt ison tytön painoa, vaan alkoi hajota. Kun veljen- ja siskontytöt syntyivät -89, tässä tuolissa oli heidänkin mukava kiikkua, mutta se vaati ehdottomasti korjausta. Veljeni korjasi tuolin revenneet liitokset ja maalasi tuolin valkoiseksi. Äiti kehitteli tuoliin jonkinlaiset pehmusteet, jotka olivat kyllä alun alkaenkin tosi huonot, mutta nähtävästi kelpasivat mummulaan tulleille lastenlapsille. Minä otin tuolin itselleni, kun meidän esikoinen oli syntynyt, sillä minun tuolinihan tämä on. Silloin ompelin nuo kuvassa näkyvät päälliset. Näiden päällistenkin loppu koitti kuitenkin jossain vaiheessa, lähinnä kiinnitysnarut eivät enää kestäneet kulutusta, vaikka niitäkin uusin moneen otteeseen. Nykyisin tuossa selkänojassa ei ole enää pehmustetta, ja istuinosaan olen laittanut vaahtomuovin, jonka päällä on tummanharmaa kangas. Siitä versiosta en tosiaan löytänyt kuvaa, enkä jaksaut kävellä muutamaa askelta makkariin, että olisin sen kuvan tuolista ottanut. ;) Tuoli on minulle rakas siksi, että se on papan tekemä, pappaakaan en ehtinyt tuntea, koska hän kuoli pian mummun jälkeen vuonna 1980. Tuoli on meillä makkarissa, ja sen päälle pinotaan yön ajaksi sängynpeitteet yms., mutta joskus kun laitan uunissa ruokaa, niin kuopus hakee tuolin uunin eteen ja kiikkuu siinä samalla, kun seuraa ruuan valmistumista. ;)

Kaikkein rakkaimpia käsitöitä ovat kuitenkin lasten tekemät. Tässä äitienpäivälahjoja viime- ja toissavuodelta. Näistä on yksi lahja ihan oikeasti käytössäkin, se on tietysti tuo nuppineulatyyny! :)

Tämä haaste kuuluisi jakaa eteenpäin, mutta minä en sitä jaksa tehdä lähinnä siksi, että olen niin huono keksimään kysymyksiä. ;)