Kalevalamittaa

Mieleni minun tekevi,

aivoni ajattelevi,

sormia syyhyelevi,

kämmentä kutkuttelevi,

lähteä lankailemahan,

villahia vääntämähän,

koukulla kutoamahan,

puikolla pujottamahan.

Silmut sormissa sujuvat,

puikolta putoelevat,

kutimeksi kerkiävät,

nopsahasti neuloutuvat.

Sisko kulta, siskoseni,

kaunis kudinkumppanini!

Lähe kanssain lankaamahan,

neulasella neulomahan

yhtehen yhyttyämme

kahta'alta käytymme!

Jälleen yhtehen yhymme

saamme toinen toisihimme,

verkkosessa vastatusten,

netin ääress' nokatusten,

näillä raukoilla rajoilla,

poloisilla Pohjan mailla.

Lyökämme käsi kutimeen,

sormet silmujen lomahan,

neuloaksemme hyviä,

parahia pannaksemme!

Niit' ennen isoni neuloi,

kutimia kääntäessä,

niitä emoni opetti,

värttinätä vääntäessä.

Virkatessa villasia,

vanttusia vääntäessä,

silmukoidess' sukkasia,

puikotelless' piposia;

mieleni minun lepäävi,

aivoni ajattelevi

suloisia silmukoita,

kaunihia kirjailuja,

värikkäitä villahia,

lankoja lumoavia.

Niistä neulon nättihiä,

kudon kaiken kaunihiksi,

lämmön ylle ystäväni,

somat rasat rakkahalle.

Kutimissa kultaisissa,

koivupuisiss' puikkosissa -

niiss' on ilo neion nuoren,

riemu rouvan rotevankin,

leikki pienen tyttölapsen

hauskuus muorin harmaahapsen.

Siispä kutimet kätehen,

silmut sormiin soljumahan,

lanka laulaan liukkahasti,

villat vinkuun vilkkahasti!

(Kalevalan 1. runon säkeitä mukaillen MariJ)

Hyvää kalevalanpäivää kaikille kudinkumppaneille! :)