Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

keskiviikkona, tammikuuta 30, 2013

Uusi lelu

Sain tänään paketin. :) Vieläpä ihan kotiovelle kannettuna, ei tarvinnut lähteä postista hakemaan, tai siis laittaa miestä hakemaan. Sanoin postinkantajallekin aamulla, että olipas mukava, kun tuli paketti ovelle asti. Vaikka eihän se postinkantajan ansiota ollut vaan lähettäjän, kun oli valinnut toimitustavaksi maksikirjeen, joka ainakin yritetään kantaa kotiin, jos vaan kotona joku on vastaanottamassa.


Paketissa oli kerijälaite.

Nyt varmaan kaikki blogini lukijat puistelevat päätään epäuskoisena, että voiko olla mahdollista, että maailmankolkasta löytyy vielä joku aktiivinen käsityöharrastaja, joka ei ole tähän mennessä omistanut kerijälaitetta. Minusta ainakin tuntuu siltä, että kaikilla neuleblogisteilla on ollut tällainen jo ainakin sen seitsemän vuotta, jonka minä olen blogimaailmassa pyörinyt. Mutta minä vain en ole kokenut tällaista tarvitsevani aiemmin. Minä kun en kovin paljon ole lankoja ostanut vyyhteinä, niin kerimiselle ei ole ollut hirveästi tarvetta. Pääasiassa käytän Novitan lankoja ja joskus harvoin jonkun muun valmistajan lankoja, jotka nekin yleensä myydään kerällä. Kovin montaa lankavyyhtiä en ole eläissäni ostanut, ja kyllähän ne vähäiset vyyhdit aina käsinkin pyöräyttää palleroksi.

Värjäysinnostuksen myötä noita vyyhtejä on kuitenkin alkanut kaappeihin kertyä, kun värjäystä varten kerät täytyy muuntaa ensin vyyhdeiksi - ja sitten taas värjätyt langat keräksi, jotta niitä voi alkaa neuloa. Vaan se neulominen on tahtonut jäädä ja värjätyt vyyhdit unohtua kaappiin, kun en ole saanut aikaiseksi keriä niitä vyyhtejä keräksi. Yksi hidaste tässä on ollut se, että vaihdoimme vuosi sitten keittiöömme uuden ruokailuryhmän, ja ne vanhat puiset keittiöntuolit olivat mitä mainioimmat kerinpuiden kiinnittämiseen. Itse asiassa en ole onnistunut kodistamme löytämään enää uutta paikkaa, jonne kerinpuut voisi laittaa kiinni. Toinen hidaste on sitten tämä sairastumiseni, sillä lankakerän pyörittely ei ole mitään kevyttä hommaa, ja kun toinen käsi toimii ja jaksaa tehdä vain puolittaisesti jos aina sitäkään, niin ei se hirveästi ole houkutellut lankapallojen tekoon. Joskus jonkun sotkeutuneen keränlopun saatan palleroksi pyöräyttää, mutta se on ihan eri juttu kuin alkaa kerimään vyyhdiltä vaikkapa yhtä mekollista lankaa. Kun tuli tuossa syksyllä ostettua kilon verran mekkolankaakin vyyhdillä, ja mieli tekisi saada mekko jo puikoille...

Siispä päädyin hankkimaan kuvassa näkyvän kerijälaitteen, lähinnä siis apuvälineeksi tuon käden oireilun vuoksi. Hintavertailussa Kirjokas oli ehdottomasti edullisin ostopaikka, sillä seuraavaksi edullisimmassa olisi pelkkä laite maksanut saman verran kuin Kirjokkaassa laite + postikulut. Pieni miinuspuoli oli hidas toimitus, koska kerijälaite oli tilaustuote eli sitä ei ollut varastossa. Mutta satuin tilaamaan juuri muutamaa päivää ennen kuin Kirjokkaasta lähtee tilaukset tukkuun (tekevät tukkutilaukset yleensä kuun ensimmäisenä maanantaina, ja minä tilasin tämän joskus tammikuun eka viikolla), niin sain tämän odotetun paketin viimein sitten tänään. :)


Sitä kerittävää olikin tosiaan kertynyt... Kilo aiemmin mainittua valkoista mekkolankaa tuossa keskellä, pari ihan vyyhtinä ostettua lankaa ja loput itse värjättyjä.


Kerinpuille piti vielä löytää kiinnityspaikka, ja lopulta oivalsin, että voin tyhjentää tuon yhden puisen hyllyn ja laittaa sen tuolille niin, että kerinpuut saa kiinni hyllyn jalaksiin (hylly siis ylösalaisin tuossa tuolin päällä). Pieni ongelma tässä oli tietysti se, että kukaan ei päässyt koko päivänä työhuoneeseen, kun tämä viritelmä oli suoraan oviaukon edessä, minkä olisi voinut toki estää virittelemällä koko kerimisoperaation johonkin toiseen huoneeseen.

Sukkelastihan tällä laitteella sai kerät aikaiseksi, katso vaikka, jos et muuten usko:

video

Pahoittelen, ettei videossa ole ääntä, mutta kun kuvasin äänen kanssa, niin se resonoi niin omituisesti samalla pöydällä olevaan tietokoneeseen, että lopputulosta ei kestä kuunnella. Siksi siis tällainen "mykkäelokuva".

Kuten huomaat, yhden 100 gramman kerän keriminen kestää vain reilut 3 minuuttia. Käsin pyörittelemällä kestäisi ikuisuuden...


Ihan kaikkia lankoja minun ei tarvinnut itse keriä, sillä ainakin yksi innokas käsipari minulla oli auttamassa. Vähän tämänsuuntaista ajattelinkin laitetta hankkiessani, että voisin vähitellen ulkoistaa kokonaan vyyhtien kerimisen... ;)

video

Hauskaakin tuo keriminen näyttää olevan - pahoittelen edelleen äänen puuttumista, mutta voitte varmasti kuvitella äänet itsekin. ;)


Nyt voin tyytyväisenä todeta, että kaikki vyyhdit on muutettu keriksi, eikä enää ole ainakaan siitä kiinni joidenkin projektien aloittaminen.


Lopuksi vielä pakko kertoa eräästä kohtaamisesta tänään postilaatikolla. Olin postittamassa paria kirjettä, kun laatikolle osui yhtä aikaa eräs tuntematon mummo. Hän oli postittamassa isoa pinkkaa postikortteja ja alkoi yllättäen esitellä minulle yhtä korttia, jonka hän oli askarrellut vanhasta tapetista. Tapetti oli kohokuvioista, ja tämä mummo kertoi värittäneensä vahakynällä niiden kohokuvoiden päältä, jolloin väri oli tarttunut ainoastaan siihen kuvioon, ja lopputulos oli aivan upean näköinen. Siinä postilaatikon äärellä kuulin tarinoita tapettien takaa ja myös sen, että tällä mummolla tahtoo kuulemma tunnit loppua vuorokaudesta kesken, kun olisi niin paljon puuhaa käsitöiden ja askartelun parissa. Vastasin tietäväni mistä hän puhuu ja kerroin itsekin harrastavani käsitöitä. Tämän kuullessaan mummo halusikin vinkkejä, mistä löytäisi vauvanvaatteiden kutomisohjeita, ja minä kerroin, että maaliskuussa ainakin ilmestyy Novitalta vauvaneule-ekstranumero, jota varmasti myydään siinäkin kaupassa, josta mummeli oli juuri tulossa. Lisäksi kehuin siinä ihan postilaatikon vieressä olevaa lähikirjastoamme, josta löytyy tosi hyvin käsityölehtiä (Kauneimmat käsityöt, Moda ja SK). Tämä tuntuikin olevan mummolle uusi tieto, koska hän ei kuulemma käy kirjastossa. Minusta tuntuu kyllä aika hassulta, että joku ei käy kirjastossa, koska minä käyn siellä kerran viikossa ja mieheni ainakin 1-2 kertaa viikossa, ja joka kerta meiltä lähtee kirjastoon repullinen palautettavaa. Mieheni palautti kirjastoon viimeksi kaksi päivää sitten pinon lainoja, ja sen jälkeen meidän palautettavien pino oli taas kasvanut niin isoksi, että hyvä kun jaksoin kirjastoon kantaa. Tosin reppu oli vielä painavampi sieltä palatessani... taas olisi hyllyssä muutama tuhat sivua lukemista, mutta eiköhän nekin kohta ole luettu. :) (tämän vuoden puolella olen jo lukenut seitsemän romaania ja kuunnellut kaksi äänikirjaa) Mutta jopas jouduin sivuraiteille alkuperäisestä kohtaamisestani tuntemattoman kanssa postilaatikolla! Toivottavasti käsityölehtivinkeistäni oli hänelle apua. :)

Hyvää viikon jatkoa - huomennahan onkin sitten jo kuukausiraportin aika! :)

7 kommenttia:

  1. Siinäpä onkin kerä poikineen ja niin iloisenvärisiä lankoja.
    Minullakin on tuo kerijälaite, mutta tykkään keriä mieluummin käsin. Vaikka meneehän siinä aikaa kun ohutta (1400m/100g) vyyhtiä laittaa kerälle. Kerintälaite on tullut neulekoneen mukana aikoinaan.

    VastaaPoista
  2. Jos olisit pistänyt arvauksen pystyyn, että mikä se vehje on, niin olisin veikannut mehulinkoa... Enpä ollut tuollaisesta sitten koskaan kuullutkaan. Mutta minä en aivan taida kuulua kohderyhmään "aktiiviset käsitöiden harrastajat":)

    VastaaPoista
  3. PeePee: Mutta sinä olet todistetusti kerran kerinyt lankakerän niin, että miehesi on pidellyt vyyhtiä. Minä en ole saanut omaa miestäni siihen suostuteltua, joten mulla on pakko olla tuommoinen mehulinko siihen tarkoitukseen. ;)

    VastaaPoista
  4. Mullekin tuli kerijälaite vasta noin vuosi sitten, ja kyllä se kummasti alentaa kynnystä neuloa myös niitä vyyhdillä olevia lankoja. Ja kun keriminen on niin nopeaa, jää enemmän aikaa itse asiaan: neulomiseen!

    VastaaPoista
  5. Olen joskus miettinyt kerijälaitteen hankkimista, muttei vielä ole tullut tarpeelliseksi. Joten täällä on ainakin yksi harrastaja, jolla ei vielä(kään) ole ko. laitetta:D Näppärä laite näyttää kyllä olevan.

    VastaaPoista
  6. Heippa!

    Kirjoittelin joskus säännöllisesti blogiisi, mutta nyt en ollut pitkään aikaan käynyt täällä ja äsken selasin läpi ison liudan blogikirjoituksiasi, ihastelin kuvia.

    Ajattelin saman tien lähettää tsempityksiä sinulle. Minäkin olen sairastellut elo-syyskuusta lähtien. Vasemmassa lonkassani on kipuja, jotka säteilevät alaselkään ja jalkaan. Olen käynyt läpi monia tutkimuksia aina magneettikuvauksesta hermoratatutkimukseen, mutta toistaiseksi ei tiedä, mikä lonkassa on vialla. Ensi viikolla olen menossa neurologille, sitä seuraavalla viikolla menen tervehtimään fysioterapeuttia. Toivottavasti sinäkin saisit pian diagnoosin, epätietoisuus ja odottaminen on kurjaa!

    VastaaPoista
  7. Ihanan näköisiä keriä olet tehnyt tuolla laitteella!

    Mulle tuo kerijälaite on tuttu jo lapsuudenkodista. Tosin, äiti taisi kyllä keriä enemmän käsin ja mä olin se, joka piteli vyyhtiä. :)

    -Riikka

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)