Mitähän näistäkin nyt sitten tuumaisi?

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Tekevälle sattuu. Virheistä oppii. Se joka ei ole tehnyt virheitä, ei ole koskaan tehnyt mitään.

Ja niin poispäin. :)

Muistatteko, mitä paistoin viime viikolla uunissa?

Siellä oli siis se puuvillavärjäykseni, jonka väri piti kiinnittää uunissa. Toimin tarkasti opettajan ohjeiden mukaan ja maltoin odottaa säädetyt kaksi päivää ennen langan huuhtelua.

Haluatteko tietää, miten siinä huuhtelussa kävi? Ei se mitään, näytän sen silti:

Kyllä vain, huuhteluvesi oli punaisempaa kuin lanka, ja suurin osa langasta jäi lopulta yhtä valkoiseksi kuin se oli ennen värjäystä.

Mielestäni tein kuten opettaja käski, mutta ehkä minulla on jäänyt jokin oleellinen seikka huomiotta? Toisaalta minä koin, että värjäyskurssin opettaja ei antanut yleensäkään kovin tarkkoja ohjeita, ihan kuin hän olisi olettanut, että me tiedämme kaikki niksit jo valmiiksi. Hän oli enemmänkin ohjaaja, ei opettaja, eli se pedagogiikka jäi vähän puolitiehen. Ja minä kun olen ihan pihalla tästä värjäyshommasta, ikinä ennen en ollut edes nähnyt kenenkään värjäävän mitään! ;) Eli voi hyvin olla, että opettaja on olettanut minun tienneen jotain tärkeää puuvillan värjäämisestä ja jättänyt sen siksi kertomatta. No, minä toimin niin kuin olin ohjeet saanut ja tässä lopputulos. :)

Ei tämä nyt ihan täysin pieleenkään mennyt, koska onhan sitä väriä tarttunut sentään johonkin kohtaan. Sitäpaitsi, tasavärisiä lankoja saa kaupastakin - tätä epämääräistä sotkua on olemassa maailmassa ainoastaan 40 grammaa, eikä taatusti kukaan koskaan saa värjättyä toista samanlaista läjää. ;)

Läjän selvittäminen vei muuten kaksi tuntia, olivat langat menneet aika pahasti solmuun siinä huuhteluhommassa...

No, tulipahan kokeiltua! En varmaan ihan heti värjää puuvillaa uudestaan, taidan pysyä ihan villaisella puolella. :)

Sitä vaan mietin, että miksi ihmeessä joskus ei värjäys onnistu millään, vaikka kuinka yrittäisi, ja sitten on niitä aineita, jotka eksyvät vahingossa väärään paikkaan ja jäävät siihen ikiajoiksi? Vaikkapa nyt muutama viikko sitten, kun kurotin kahvipöydässä ottamaan jotain, niin leveä hihansuuni pyyhkäisi sekunnin ajan teekuppiani, ja nyt siinä hihassa on ikuisesti pieni läiskä Rooibosta. Ei auttanut, vaikka pesin. Tai sunnuntaina pistelin ristipistoja ja olin jättänyt teekupin pöydälle ristipistolankojen viereen, niin eiköhän vaan osa langoista ollut eksynyt käytetyn teepussin päälle, ja nyt ne langat ovat sitten nekin ihan Rooiboksessa. Onneksi langoista voi leikata sen värjäytyneen pätkän pois, en sentään iskenyt sitä valmista työtä teepussin päälle! Tai kun nostin lauantaina paistinpannun kantta, niin sain päälleni kunnon roiskeen kastiketta (joku sieni tms. paukahti juuri silloin nakaten kastikkeet sinne ja tänne), niin eihän se lähtenyt ekassa pesussa mihinkään, mutta onneksi oli sappisaippuaa.

Ja sitten joku Kool Aid ei tartu puuvillaan sitten millään, ei edes etikan avulla ja tarkoilla ohjeilla. Höh.

Vaan matka jatkuu, ja uusia ideoita tulvii ovista ja ikkunoista. Nämä jouduin kyllä hakemaan ihan Itellan toimipisteestä:

Innostuin sitten tilaamaan tuon kirjoneulesukkakirjan Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta. Vaikka nimen perusteella tuossa luulisi olevan vain kirjoneulesukkia, niin on siinä palmikko- ja pitsisukkiakin. Haaveilin tuosta jo kerran kirjakaupassa käydessäni, ja nyt kuin se oli kerholehdessä, niin päätinpä tilata. Jujukerhosta puolestaan tuli tuo kukka- ja perhoskirja. Itse en noista pikkukoristeista niin välitä, mutta isäntä toivoi itselleen tuollaisen kannessa näkyvän sinitiaisen. ;) Mies kun on työnsä puolesta aitiopaikalla näkemässä kaikki uutuuskirjat, niin hän on vissiin ehtinyt tämänkin siellä selailla. Sitten kun minä mietin Jujukerhon lehteä katsellessani, että pitäisiköhän antaa tuon tulla, niin mies heti kannusti, että joo se on just se kirja, mistä hän oli paria päivää aiemmin mulle puhunut, että siinä on se kiva neulottu lintu. Ei oo kuulemma kiirettä sen linnun kanssa, eli ei tarvi pistää vielä tänään puikoille. ;)

Pitäisi kyllä joskus tutustua paremmin noihin jo hyllyssä oleviin kirjoihin ja lehtiinkin. Aloin nimittäin etsiskellä eilen ensin netistä googlettamalla sitä yhtä lapsen perinnekaulahuivin mallia, ja löysinkin sen ohjeen jostain blogista, joka oli minulle ihan outo. Mutta kun olin ihan varma, että olen sen mallin nähnyt jossain muuallakin, vaan en Novitan ohjehaullakaan onnistunut löytämään, niin melkein jo uskoin kuvitelleeni kaiken. Vaikka kyse on kyllä ihan perinteisestä ja yleisestä mallista, niin olen varmasti törmännyt siihen vaikka missä. Sitten aloin miettiä, että pakkohan se ohje on olla jossain mun omistamistani käsityökirjoista - ja samassa katseeni osui tähän työpöydälleni, jossa lojui "Myssystä sukkiin" - hyvä perusteos, jossa on mm. sukka- ja lapastaulukot eri kokoihin ja eri vahvuisille langoille, mistä syystä se kirja minun pöydälläni onkin, kun olen tekemässä lasten lapasia ja haluan tarkistaa kirjasta sopivat mitat. Ja eiköhän juuri siinä kirjassa ollut se lapsen perinnekaulahuivi... :) Näin huonosti minä kirjahyllyni sisällön tunnen! Oikeasti, tuotakin kirjaa on tullut käytettyä vaan niiden taulukoiden vuoksi, eikä ole tullut muuhun perehdyttyä.
 
Katsotaanpa, miten nopeasti unohdan omistavani nuo nyt ostamani kirjat... Hyvä niitä on kuitenkin olla olemassa, sen totesin viikonloppuna, kun kuopus pyysi minulta uutta käsityöpehmolelua, ja kun menin etsimään ohjetta kirjahyllystäni, niin muistin, että ne minun pehmolelukirjani ovat juuri lainassa työkaverilla... En kuvitellut niitä vähään aikaan tarvitsevani, koska viime aikoina nämä lelutilaukset ovat olleet sellaisia, joihin ei ole ohjeita tarvittu tai ei ole ollut saatavilla (Munamiehet, Angry Birdsit jne.). No, ehkä työkaveri muistaa ne joskus palauttaa...

Huomenna olisi aluetiimipalaveri, täytyy varata taas tavallista runsaammin neulottavaa käsilaukkuun... ;) Hauskaa marraskuun alkua ja jatkoa! :)