Kuntotesti

Taas oli se aika vuodesta, jolloin tehdään käsityöharrastajan kuntotesti. Testin paikkana Ouluhalli ja testattavana osa-alueena erityisesti shoppailukunto. Kipeytyvätkö ensimmäisenä jalat vai hartiat (kassien kantamisesta)? Kestävätkö laukkujen saumat ja kantokahvat? Hajoaako laukun vetoketju? Tuleeko vastaan ennemmin väsymys vai lompakon pohja?

Tänään kipeytyivät ensimmäisenä kädet tai oikeammin hartiat, sillä niitä laukkuja oli kannettavana kotiin lopulta 4 kpl... Jalat olisivat vielä jaksaneet. :) Ostoskassit olivat hyvälaatuista käsityötä, joten kestivät hyvin tavaroiden painon ja määrän. Vetoketju hajosi, mutta se ei ole mitään uutta. ;) Oikeastaan siitä irtosi vain Roosa-nauha -merkki, joka on irronnut ainakin viidesti aiemminkin. Väsymys tuli vastaan ennen lompakon pohjaa, käytin varatusta budjetista vain noin 3/4. :) Tai ei se oikeastaan ollut edes väsymystä. En vain keksinyt enää mitään ostettavaa. ;)

Olin paikalla jo ennen kymmentä, joten pääsin rynnistämään ostoksille heti sisäportin avauduttua. Pois lähdin vartin yli kolme, eli sitä shoppailukuntoa riitti 5 tuntia 15 minuuttia. Ihan hyvä aika. ;) Ruokavartin pidin yhden maissa, ja jos joku on menossa kuntotestiin vielä huomenna, niin voin suositella lämpimästi messuravintolan tarjontaa! Teen itse todella hyvää broileriruokaa, mutta messuravintolassa tarjottiin vielä parempaa. ;) Sen jälkeen jaksoi taas kiertää toisen puolikkaan messuhallista.

Minulla oli tänä vuonna uusi taktiikka osastojen kiertämisen suhteen. Aiemmin olen lähtenyt järjestyksessä kiertämään hallin oikeasta reunasta ja ollut lopulta ihan puolikuollut ja rahat lopussa iltapäivästä hallin vasemman reunan purnukkakojuilla. Nyt päätin hoitaa ensin ns. "pakolliset" ostokset, eli olin pariin putiikkin ennakkotilannut verkosta tuotteita, jotka kävin noutamassa ensin (toisen olin maksanut ennakkoon, toisen maksoin paikan päällä). Sitten minulla oli parista paikasta työtä varten materiaaliostoksia, joten halusin ensin hoitaa ne pois alta, ja katsoa sen jälkeen, vieläkö rahaa riittää "huviostoksiin". Tuo on hyvä taktiikka siinä mielessä, että monesti on käynyt niin, että just siellä viimeisellä osastolla olisikin jotain tosi kivaa ja tärkeää, eikä olekaan ollut sitten rahaa niitä ostaa. Tosin aika hyvin alan jo tuntea noiden messujen tarjontaa, niin osaan vähän suunnitellakin niitä ostoksia ja rahankäyttöä. Aika pitkälle tuli kyllä suosittua samoja firmoja kuin aina ennenkin... ;)

Kun olin käynyt ne muutaman pakollisen ostoksen hoitamassa, niin sitten kiersin koko hallin ihan järjestyksessä, tällä kertaa vasemmalta laidalta oikealle laidalle edeten, ja lopuksi vielä kävin muutaman lisäostoksen tekemässä, kun oli jäänyt jotain mielen päälle kaivertamaan.

Teitä tietysti kiinnostaa eniten ne minun ostokseni! :) Aloitetaanpa ensin niistä verovähennettävistä eli työkäyttöön tulevista:

Ensimmäinen kohteeni oli Teddysetin osasto, jossa olen jokavuotinen vieras ja maksava asiakas. ;) Minulla on aika paljon noita Teddysetin laadukkaita käsinukkeja, jotka ovat minulla ahkerassa työkäytössä. Voin vakuuttaa, että käsinuket ovat hintansa väärtejä, valmistettu käsityönä ja pääasiassa kotimaisesta materiaalista. Tällä kertaa ostoslistallani oli hevonen, koira ja possu, mutta possut olivat valitettavasti loppuneet, joten sovimme yrittäjän kanssa, että hän ompelee marraskuuhun mennessä possuja lisää, ja tuo niitä Pohjankartanon käsityömyyjäisiin marraskuun puolivälissä. Täytyy muistaa vaan mennä niihin myyjäisiin sitten. :) Aika ihanaa oli, kun yrittäjä muisti vielä, että ostin häneltä viime vuonna hiiren... ;) Hevostakaan ei ollut tällä kertaa valmiina, mutta päätin että aasi saa kelvata minulle ja edustaa tarpeen mukaan kaikkia hirnuvia kavioeläimiä. Itse asiassa aasi voi olla jopa käyttökelpoisempi minulle kuin hevonen. :) Koiria oli valmiina vain kaksi, jotka olivat minun makuuni liian vaaleita, mutta kas vain, tiskin alla oli puolitekoisena tuollainen vähän tummempi koira, ja Teddysetin täti tekaisi sen siinä jutustelumme aikana valmiiksi. Koiralta puuttui vielä kuonosta ilmeet ja täytteitä varten jätetty reikä piti ommella kiinni, mutta niin se siinä näppärästi valmistui taitavissa käsissä ja sain sen heti tuoreeltaan matkaani. :)

Kotiin palatessa sattui muuten huvittava juttu, kun olin juuri avaamassa alaovea, niin samassa rapussa asuva tyttö tuli ovesta ulos kahden koiran kanssa, jotka olivat ihan täsmälleen samannäköisiä kuin tuo Teddysetin käsinukkekoira! :D Piti ihan kahdesti katsoa, että voiko olla totta, ja totta se oli, omasta kassista kurkisteli vielä kolmas samanmoinen. ;)

Toiset verovähennettävät ostokseni tein sitten Allomaarista, joka sekin alkaa olla minulla sellainen jokavuotinen ostospaikka. Allomaariin olin jo muutama päivä sitten yhteydessä, koska muistin heillä olleen joskus merirumpuja ja sadekeppejä, mutten ole enää löytänyt niitä heidän verkkosivuiltaan. Viime vuonna taisi olla niin, ettei merirummut olleet tulleet messuille mukaan, ja silloin Allomaarin täti sanoi, että kannattaa laittaa ennen messuja heille viestiä, niin osaavat ottaa sitten messuille matkaan. No, minähän laitoin sähköpostia ja niin siellä oli taas jossain tiskin alla minulle heidän vihoviimeinen merirumpunsa, ja sadekeppikin löytyi jostain nurkasta. Merirumpu on siis sellainen rumpu, jota ei soiteta lyömällä, vaan sen sisällä on pieniä metallihelmiä, ja kun rumpua kallistaa hyvin rauhallisesti ja varovaisesti, niin helmien liikkuminen saa aikaan ihan meren aaltojen kohinaa muistuttavan äänen. Todella rentouttavaa kuultavaa ja lapsista mieluista - aikuisista myös! Sadekeppi minulla onkin ennestään sellainen ihan aito puinen ja töissä on niitä myös joka toimipisteessä oikein sellaiset isot hienot, mutta tykkään myös tuollaisesta värikkäästä sadekepistä, vaikka siinä on  äänenlaatu vähän huonompi kuin niissä puisissa, mutta niissä on taas lapsille visuaalisuutta, kun voivat katsella helmien putoilemista. Sadekeppi toimii siis vähän samalla tavalla kuin merirumpu, eli sitä kallistellaan rauhallisesti ja sen sisällä olevat helmet saavat aikaan sadetta muistuttavan äänen.

Allomaarista ostin myös kaksi äänilintua lisää. Viime messuilta ostin talitintin ja käen, nyt täydensin kokoelmaani peipolla ja punatulkulla. Jokainen lintu ääntelee samalla tavalla kuin aito esikuvansa, eli eivät ole vain ulkoisesti erilaisia. Näitä on tosi kiva käyttää lasten kanssa. Näyttää myös pahasti siltä, että jos olen haalinut maatilan eläimet Teddysetiltä, niin metsän eläimiä kerään Allomaarin hanskanukkeina. :) Viime talvena minulle tuli akuutti ketun tarve, ja muistan ihan paniikissa etsineeni kettu-hanskanukkea ympäri kaupunkia, kunnes muistin Allomaarin ja tein sieltä sellaisen pikatilauksen, joka ehti perille juuri ja juuri ajoissa. Mutta eihän sitä ketturaukkaa voi yksin käyttää, niin se sai nyt kaverikseen siilin, karhun ja oravan. Suden olisin halunnut myös, mutta Allomaarin hanskasusi ei muistuttanut sutta edes vahingossa, niin jätin sen ostamatta. Ei sitten lauleta susilauluja. ;) Kun kuitenkin lasten kanssa noita käytän, niin pitää sen eläimen olla sen näköinen, että lapsi sen tunnistaa oikeaksi eläimeksi, eikä luule sutta vaikkapa muurahaiskarhuksi. ;)

No, jospa tässä olisi taas verottajalle vähennettävää täksi vuodeksi! :) Ainakin viimevuotiset leluostokset menivät kirkkaasti läpi. Ja oikeasti nämä on mun leluja, eli säilytän niitä ihan omassa kaapissani, ja pojat saavat leikkiä niillä vain harvoin ja erityisluvan kanssa. Poikkeuksena kolme vuotta sitten ostettu Teddysetin pupu, johon kuopus (silloin 9 kk ikäinen) rakastui heti messuilla otti pupun omakseen. Sittemmin sekin on päätynyt minun työkaappiini, eli ei ole enää kuopuksen leikeissä.

Työtavaroiden jälkeen toiseksi tärkeimmät ostokset olivat tietysti tuliaiset kotiväelle:

Ostin kolme karkkipussia siltä firmalta, joka niitä karkkeja siellä joka vuosi myös ja antaa myös maistiaisia. Kovia ne miehet on kyllä höpöttämään sillä putiikilla, huhhuijaa. ;) Oli vähän vaikeaa päättää, mitä makuja kotiin veisin, mutta lopulta kuopus sai vaaleanpunaisia (mansikka), esikoinen vihreitä (päärynä) ja isäntä mustia (lakritsa). Näyttivät kelpaavan ja maistuvan. :) Kuopus eli Herra Hento Vaaleanpunainen sai Minä ite -pipon. Etsiskelin kylläkin jotain vaaleanpunaista poikamaista paitaa, mutta aika heikonlaisesti oli noita lasten paitoja tänä vuonna myynnissä, eikä esimerkiksi 104-110 cm kokoa ollenkaan vaaleanpunaisia. T-paitoja olisi ollut, mutta mieluummin ostan lapselle pitkähihaisia kuin t-paitoja, koska ei meillä käytetä lyhythihaisia kuin kesä-heinäkuussa. Sitäpaitsi yhdessä t-paitakojussa myyjä (tai messuapulainen) oli jostain syystä suorastaan vihainen siitä, että olin kiinnostunut heidän tuotteistaan, ja kun myyjän käytös muuttui sitä aggressiivisemmaksi mitä enemmän olin innostunut tekemään kauppoja, niin päätin sitten luovuttaa. ;) Jäi siis paidat ostamatta, mutta kelpasi näemmä tuo vaaleanpunainen pipokin, ja teksti sopii kuopukselle mitä parhaiten. :) Pipon myyjä oli Näppärä Vera. Esikoiselle ostin siitä yhdestä älypelifirmasta mylly-pelin, jota ollaan jo pariin otteeseen ehditty pelata. Mylly oli aikoinaan yksi omista suosikkipeleistäni lapsena, joten hauska pelata sitä nyt esikoisen kanssa. Isännälle ostin siitä samasta älypeliputiikista tuon hymyilevän stressipallon. ;)

No, ostin minä sitten niitä huviostoksiakin ja ihan vain itselleni:

Tässä yhteispotretissa koko messujen käsityötarvikesaalis. Koska nämä taitavat olla niitä ostoksia, mitkä kiinnostavat blogilukijoita eniten, niin näytetään saalista vielä vähän lähempää ja eriteltyinä:

Lankaa. Tapion kaupasta tein ennakkoon tilauksen, koska halusin tuota Austermann Stepin Kiddi Coloria (kaksi pirtsakan väristä pikkukerää kuvan keskellä), enkä ole onnistunut sitä muualta löytämään. Tosin sitä olisi ollut messuilla jossain toisessa kojussa juuri se pari kerää, mutta varmempaa oli tilata ennakkoon, koska eiväthän kauppiaat millään pysty koko valikoimaansa messuille kantamaan. Tapio toi minulle myös tuon isomman Step-kerän eli tuollaista hailakan turkoosia, sitä kyllä näkyi olevan muillakin myynnissä, eli ei olisi ollut pakko ennakkotilata, mutta samalla vaivallahan tuo tuli. :) Taustalla näkyvän Cascade Yarns Heritage 150 -sukkalangan ostin Lumoavasta Langasta eli meidän paikallinen yrittäjämme oli ensimmäistä kertaa nyt messuilla mukana. En ole koskaan tehnyt sukkia mistään "luksuslangasta", tai minulle siis joku Step on jo sitä luxus-kategoriaa, kun se on jotain muuta kuin Novitaa. ;) Ajattelinpa nyt kokeilla, millaista tuo on, ja jos tykkään, niin tiedän ainakin, mistä sitä saa lisää. :)

Violarium on yksi niistä putiikeista, jossa tulee tehtyä messuostoksia ja vietettyä muutenkin aikaa rupatellen Lennun tai muiden asiakkaiden kanssa. :) Tuon Couleur d'Etoilen Pistelijän aakkoset -mallin tilasin ja maksoin jo etukäteen ja noudin messuilta, ihan vaan siksi, ettei se vaikkapa lopu kesken enkä saisikaan sitä. Kamalan pieni kuva, mutta Violariumin sivuilla on vähän parempi, ehkä. Joka tapauksessa siis lempisuunnittelijani aakkosmalleja pitää tuo sisällään. Messun heräteostoksia Violariumista oli sitten nuo Tralalan vuodenaikalampaat, joita en ole aiemmin edes katsonut "sillä silmällä", mutta nyt jotenkin vain ihastuin niihin siellä kojulla, ja niistä oli esilläkin pari mallia pisteltyinä. Lennu oli sitä pistelemäänsä kevätlammasta vielä entisestään "ihannellut" - keksin siis messuilla uusiosanan kuvaamaan sitä, kun joku parantelee työtä vielä ihanammaksi. ;) Saa nähdä, miten ihanaksi minä nuo joskus ihantelen. :) Violariumissa oli sitten vielä asiakkaiden päänmenoksi joku poistokori, josta sai kolme tavaraa vitosella, eli minun matikalla näemmä sitten kuusi tavaraa kympillä. :) Tavarat ovat nuo kolme sydänrasiaa - jotka muuten ovat livenä ihan joulunpunaisia, eikä mitään kullanruskeita, kuten tuo kuva näyttää ainakin minun koneella - kaksi hopeanväristä peltirasiaa ja yksi kiekko kullanruskeaa organzanauhaa. Ei mitään hajua, mihin näitä käytän, mutta kun sai halavalla. :D

Ja sitten vielä. :) PeeKaalta ostin pari kangaspalaa poistokorista, kun sain halavalla. ;) Ja sitten löysin isopäisiä nuppineuloja, joita tykkään käyttää esim. ristipistotöiden koristeluun. Niitä olen joskus etsinyt ympäri kaupunkia tuloksetta, ja tässä joku viikko sitten hamstrasin niitä monta kiekollista kirpparilta. Mutta nyt tiedän, että PeeKaalla niitä myydään, ja heilläkinhän on nykyään kivijalkaputiikki olemassa, mutta kun se ei ole siinä ihan Oulun ydinkeskustassa, niin en ole tullut koskaan poikenneeksi. Itse asiassa tällä viikolla taisin eka kerran tiirata bussin ikkunasta sillä silmällä, että missäs se PeeKaan putiikki muuten onkaan. Yleensä en kyllä edes sitä reittiä bussilla kulje, mutta keskiviikkoaamuna satuin siitä menemään. Eli sinne siis sitten nuppineulaostoksille, kun nämä entiset joskus loppuvat!

Tilkkujen ja nuppineulojen alla oleva kangaspala on pellavaa siitä putiikista, joka myy niitä vanhoja tavaroita siellä ihan hallin oikeassa reunassa. Tuo pellava ei kelpaa ristipistelyyn, koska ei ole tasaiseksi kudottua, mutta minä olen käyttänyt sitä joskus ristipistotöiden taustakankaaksi, ja siitähän nyt voi ommella vaikka kasseja. Itse asiassa minulla on pienoinen suunnitelma, mitä tuosta voisin tehdä. :) Tai tuskin koko palaa edes käytän. Olen tuolta ennenkin ostanut pellavakangasta, koska se on siellä käsittääkseni aika halpaa.

Ostokset olivat lopulta aika maltillisia, koska olin suunnilleen tällaisia ostoksia ja näiltä firmoilta suunnitellutkin ostavani. Lankaa olisin voinut ostaa enemmänkin, mutta jotenkin tuntui, että joka lankaputiikissa oli ne samat Stepit ja Fabelit ja sitten näitä "trendikkäitä" höpsönlöpsön-lankoja, joista saa jotain röyhelöhörhelöitä. Tuo lause kuvaa ehkä aika hyvin sen, mitä mieltä minä niistä langoista ja huiveista olen. ;) Ja kun ne langat on kummiskin niitä, mitä saa halutessaan täältä Oulustakin, niin en oikein nähnyt kauheasti tarvetta ostella niitä messuilta. Sitten oli niitä paketteja, jossa on tarvikkeet ja ohjeet johonkin tiettyyn työhön. Sellaista huopaenkeliä katselin, että olisin voinut sen tarvikepaketin ostaakin, mutta enpä sitten kuitenkaan ostanut, kun ihan vastikään olen noita käsityölehtiäkin hommannut, ja niissäkin oli niitä kaikenlaisia enkeleitä. Ihan kuin tässä ehtisi mitään enkeleitä enää tekemään. :D Niin ja nyt näyttää olevan matonkuteen virkkaaminen suurta muotia, siellä yks jos toinenkin putiikki esitteli niitä matonkudevirkkuitaan.

Oli oikeasti tosi kiva messupäivä! :) Tykkäsin kierrellä yksikseni, mutta en kokenut silti olevani yksin (siinä tungoksessako?). Tuttuja näkyi vähän joka välissä ja tuli vaihdettuja kuulumisia ja fiksuja ajatuksia. Sen huomasin, että myyjien kanssa ei päässyt samalla lailla rupattelemaan kuin parina aiempana vuonna, jolloin olen käynyt messuilla sunnuntaina. Ihan selvästi messuilla on sunnuntaina rennompi tunnelma, vaikka myyjät joutuvatkin sitten myymään ei-oota. Osassa kojuista oli niin hirveä ryysis, ettei siellä päässyt lankoja hiplaamaan ollenkaan läheltä, ja osa asiakkaista vielä seisoi siinä tientukkona, vaikkeivät edes katsoneet mitään kyseisellä kojulla. Eli varmasti senkin vuoksi saattoi jäädä jotain tärkeää näkemättäkin.

Taas tänä vuonna totesin saman kuin aina ennenkin, että käsityömessuille kannattaa pukeutua itse tehtyyn neuleeseen tai virkkuuseen ja mielellään vielä huomiotaherättävän väriseen. :) Nyt minun päivänkakkarainen jakkuni sai osakseen huomiota niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Pari tuttua oli bongannut ensin blogistani tutun jakun ja sen jälkeen vasta hoksannut, että niin onhan siinä Mari jakun sisällä. :) Oudommat ihmiset tulivat ihastelemaan, että onpa siinä ihanan värinen jakku. Messuravintolassakin tultiin kysymään, että onko sinulla itselläsi virkkaustaito vaiko äidillä... :D Vastasin, että nelivuotiaasta asti olen virkannut, että kyllä nämä kaikki vaatteeni ja kassini ovat itsetehtyjä. Yksi hauska kommentti ohikulkijalta oli, että "sinä olet näemmä käyttänytkin lankaa, etkä vain ostanut!" :D Vastasin siihen, että juu juu, nyt voin paremmalla omalla tunnolla sitten taas ostaa, kun tietää jotain tehneensä. :)

Kiitos muuten blogikommentteissa olleille jakkukehuille ja muille mukaville kommenteille myös!

Sitten vielä loppuun aamulla bongattu uutinen käsityön opetuksesta kouluissa. :) Kiva bongailla välillä näitä käsityöuutisia!

Mukavaa viikonlopun jatkoa - menkää messuille, jos ette vielä käyneet!