Viidestoista ristipistohassutus valmis :)

Körö körö kirkkoon,

papinmuorin penkkiin,

ruskealla ruunalla,

valkealla varsalla,

aitojen alitse,

peltojen peritse.

Topsis, topsis, topsis - TOP!

Iltakirkko-seinävaate

Tehty ajalla: 14.1.-5.7.2011

Malli: Ateljé Margarethan pakkaus AMA 402

Kangas: 16 ct aidanauha lev. 10 cm valkoinen

Langat: Pakkauksessa 20 väriä, DMC

Pistot: Risti- ja jälkipistoja

Koko: 10x30 cm, 56x175 pistoa

Viimeistely: Seinävaate

Muuta: RPH nro 14 

Näin on viimeinenkin Ristipistohassutuksen (RPH) pistely valmistunut, ja valmishan tarkoittaa, että se on myös viimeistely ja seinällä roikkumassa. :) Tästä talvista kirkkomaisemaa esittävästä seinävaatteesta tulikin minulle merkittävämpi, mitä osasin sitä aloittaessani kuvitella, sillä tätä pistellessäni on tullut pohdittua paljon asioita, jotka juuri nyt ovat tulleet elämässäni pinnalle. Ikään kuin olisi ollut tarkoituskin, että juuri tämä pistelytyö jää tehtäväksi juuri tämän kesän aikana.

Kuten aiemminkin jo kirjoitin, minä näen tässä kuvassa tavallisen talvisen iltakirkkohetken. Ehkä syy, miksi en näe tässä mitään juhlapäivää, johtuu luultavimmin siitä, että minulle juhlapäiviä ei ole olemassa. Minulle jokainen vuoden päivä ja jokainen elämäni päivä on yhtä arvokas, enkä halua nostaa toista päivää korkeammalle kuin jotain toista. Vaikka kalenterissa olisi merkittynä "punainen" päivä, minulle se on samanlainen arkipäivä kaikkine tavanomaisine rutiineineen kuin mikä tahansa muukin. Siksi näen myös tässä kuvassa arkipäivän - tai arki-illan, miksei arkiaamunkin.

Myös kirkko sekä rakennuksena ja instituutiona on ollut koko elämäni ajan enemmän läsnä arkena kuin ns. "juhlana". Tulevaisuudessa kirkko tullee vieläkin lähemmäksi nimenomaan kaikkein arkisinta arkeani, sitä "kahdeksasta neljään" -arkea. Tuo kuvan kirkko muistuttaa erästä kirkkoa ja erästä helmikuista talvi-iltaa kymmenen vuotta sitten, jolloin sanoin sen kirkon alttarin ääressä "tahdon". Eikä kyse ole nyt siitä hetkestä, jolloin myös mieheni sanoi "tahdon", vaikka sekin oli talvi-iltana. Vaan tuona iltana seisoin siinä alttarin ääressä ihan yksin, toki kirkkosali oli silloin täynnä väkeä. Sen jälkeen elämässä on tapahtunut monenlaista, ja viime vuosina kirkko on jäänyt minulle etäisemmäksi. Silti minusta on tuntunut siltä, että jonain päivänä minua vielä muistutetaan siitä, mitä silloin aikanaan on tullut alttarin ääressä tahdottua. Ja on minulla ollut siihen kaipuukin. Tässä ristipistotyössä näen kirkonkellojen kutsuvan juurikin itseäni, nimenomaan siihen "arkiseen" kirkkoon. Hän ei kadu kutsumistaan, hän on vahvuus heikkojen, lauletaan eräässä lempivirsistäni. Tuo säe on soinut mielessäni monta kertaa myös tätä pistelyä tehdessäni.

Tästä pistelystä tulee mieleen myös toinen laulu: Körö körö kirkkoon... Sekin on laulu, joka on ollut läsnä arjen työssäni. Tähän mennessä siinä on ehkä korostunut se "körö körö", nyt olen huomannut, että laulussahan körötellään nimenomaan "kirkkoon". :) Laulu on saanut ihan uuden merkityksen, ja luulenpa että se tulee näkymään nyt aiempaa enemmän siinä arjen työssäni. Tässä ristipistotyössäkin körötellään kirkkoon papinmuorin penkkiin ruskealla ruunalla. :) Voisin kuvitella tähän myös itseni köröttelemässä kirkkoon jonain talvisena hämäränä arkiaamuna - vaikka minun ruunani kyljessä taitaakin lukea "Koskilinjat". ;)

Ristipistoja tehdessä ajatukset virtaavat ja tulee aina mietiskeltyä monenlaista. Tällaisia ajatuksia minulla on ollut tätä pistellessäni - joskin nämä asiat ovat olleet viime viikkoina muutenkin pinnalla. Halusinkin ripustaa tämän pistelyn seinälle ihan työpöytäni ylle, jotta se muistuttaa minua näistä tärkeistä - arkisista - asioista joka päivä. Ja näin kesällä on ihanaa katsella tuota lumista maisemaa ja ikävöidä talvea ja aikaa, jolloin yöllä on taas pimeää. :)

Ristipistohassutus on nyt minun osaltani takana, ja keskeneräisiä ristipistotöitä on enää vain yksi. Olen ajatellut, etten aloita uusia ristipistotöitä, ennen kuin tuo yksi työ - aloitettu lokakuussa 2003 - on valmiina. En kuitenkaan aseta itselleni mitään päämääriä, mihin mennessä sen pitäisi olla valmis. Elämässä tapahtuu nyt niin monenlaisia muutoksia, että täytyy katsoa päivä vain ja hetki kerrallansa (taas yksi virsi putkahti mieleeni ;) ) ja tehdä käsitöitä sen mihin sattuu aikaa jäämään. Eilenkin kuvittelin ehtiväni koko päivän virkata, mutta sitten sainkin inspiraation säveltää... :) Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. 

Tiukujen helinää tiistaipäivääsi! ;)