Toivoa

Yleensä sanotaan, että torstai on toivoa täynnä, mutta tällä kertaa minulla oli koko viikonloppu toivoa - ja työtä - täynnä. Kuvat kertonevat kaiken oleellisen.

Oulun Herättäjäjuhlilla olin siis pääasiassa talkoissa, perjantai-iltana majoituspuolella, lauantaina kenttäkattilalla lämmittämässä pottumuusia ja sunnuntaina tiskaamassa - ja edelleen tiskivesi kuumennettiin siinä kenttäkattilassa; tietämättäni kuulemma suoritin samalla myös maanpuolustuksen muonitus- ja kenttäkattilankäyttökurssinkin. :D Mutta ehdin silti nauttia juhlistakin, lähinnä osallistuin ihan penkissä istumalla kolmeen veisutilaisuuteen ja sunnuntain messuun - minä kun en jaksa välttämättä edes körttipastillin mittaista puhetta kuunnella (ja mulla niitä kuluu puheen aikana useampi kuin yksi, koska pureskelen enkä imeskele, kuten kuuluisi... ;) ), mutta tykkään suunnattomasti laulamisesta ja veisaamisesta, Siionin virsien melodiat ovat minusta erityisen kauniita. Ja kun lempivirteni laulettiin jo heti perjantai-iltapäivän veisuissa, niin siitä oli hyvä lähteä talkoohommiinkin. :) Juhlien päätösvirren "Herraa hyvää kiittäkää" veisasin kädet tiskialtaassa. ;) Kuopus halusi välttämättä päästä myös "költtijuhlille", joten hän lähti mukaani lauantaiaamuna, ja iskä kävi esikoisen kanssa hakemassa pojan hetken päästä pois, että minä pääsin keittohommiin. Ehdittiin me siinä ajassa käydä tutustumassa ensiapupisteeseenkin, tosin ihan vain rakkolaastaria vailla oli pojan jalka, ei sen vakavampaa. :)

Herättäjäjuhlilla perinteisesti antaudutaan säiden säätäjän armoille, koska juhlakenttä sijaitsee aina taivasalla "ilman seiniä ja kattoa", ja vaikka minä harvoin edes kiinnitän huomiota säätilaan (juuri ja juuri saatan sen hetkisen säätilan tiedostaa, jos sitä multa kysytään, mutta edeltävillä ja tulevilla säillä ei ole minulle mitään merkitystä - mennyt on mennyttä ja tulevasta ei tarvitse murehtia :) ), niin tällä kertaa ei säätä voinut olla huomaamatta. Ensin kastuttiin läpimäriksi sisältäpäin hikoillen, ja kun minun lisäkseni varmasti aika moni muukin juhlavieras rukoili virvoitusta näännyttävään helteeseen, niin ehkä kukaan ei kuitenkaan tarkoittanut, että kaikki maailman vedet kaadettaisiin kerralla seurakentälle. ;) Siltä se ainakin tuntui, ja vaikka minä olin sillä hetkellä näennäisesti suojassa keittiöhommissa pressukatoksen alla, niin tulvi se vesi sinnekin, ainakin jalat ja hameenhelmat sain likomäriksi (jos katsot kuvia tarkkaan, niin yhdessä kuvassa minun pinkit sukkani ovat kuivumassa kenttäkattilan päällä... ;) ). Mutta kiitin silti enemmän siitä virvoittavasta sateesta kuin näännyttävästä paisteesta - yhäti sade on minun lempisäätilani. :) Ei, vaan ukkonen ja myrsky on vielä ihanampia! :) Ja kyllä sitä jyrinääkin vähän kuului, vaikka Valion kylmälaitteet jyrisivät kyllä isommasti.

Lauantai-iltana kotiin pyöräillessäni yhtäkkiä järkytyin, kun autoja alkoi ajaa pyörätietä minua vastaan pohjoisen alikulun kohdalla. Ja syykin selvisi, käyhän katsomassa tämä uutinen. Sitä vettä siis ihan oikeasti tuli pitkän kuivuuden jälkeen! :)

Kuvakollaasin keskellä on uusin lempikassini. :) Se ei ole itseni tekemä, vaan ostin sen Isokyrön myyntikojulta (siis ensi vuoden Herättäjäjuhlien isäntäpaikkakunnan koju). Kassi on valmistettu kierrätysmateriaalista, on erittäin tukeva, vuorillinen ja siellä on pikkutasku sisällä, ja maksoi ihan pilkkahinnan. Ja kun löytyi vielä oma värikin, niin pitihän se ostaa, ja sinnehän sai sitten ujutettua kaikkea muuta mitä juhlien kojuilta tarttui mukaan joko ilmaiseksi tai rahaa vastaan. ;) Siellä Isokyrön kojulla oli muuten "körttiraidoitettuja" villasukkiakin - en ollut tuollaiseen raidoitukseen koskaan aiemmin törmännyt, mutta sanoivat, että olivat katsoneet raidoituksen mallia körttihuivista, ja nämä sukatkin olivat siten tietysti musta-sinisiä kuten huivikin, muuten ihan perussukkia. Yritin painaa raidoitusta mieleeni, olisi pitänyt ottaa valokuva... ;) Huiviahan en omista, kun en tunnusta väriä... siis mustaa. ;)

Ehdin minä juhlilla virkatakin. :) Majoituksessa oli perjantai-iltana suht rauhallista, joten liina sai pituutta noin 10 cm. Lauantaina ehdin myös vähän hengähtää sen jälkeen kun miesväki lähti ja ennen kuin talkoovuoroni alkoi, joten käytin senkin ajan hyödyksi. Nyt on testattu että voi virkata ja veisata yhtä aikaa. ;) Sitä en tiedä, ehdinkö saada liinan valmiiksi ensi sunnuntaihin mennessä, puhumattakaan siitä torkkupeitosta, jota olen virkannut viimeksi KIP-päivänä kesäkuussa. Mutta ehkäpä teenkin liinan loppuun sitten, kun olen sen pöydän ääressä, jolle liina tulee, jolloin saan soviteltua oikean koon parhaiten. Ja torkkupeitto kurssivirkkaukseksi... Mikä tietäisi sitä, että seuraavan kerran täällä näkyy valmiita käsitöitä joskus elokuussa, jos ylipäätään ehdin ja jaksan silloin päivitellä. Pitänee toivoa, että valmista tulee aikanaan... anna toivon kantaa. :)

Toiveikasta uutta viikkoa! Jos Novita ilmestyy tällä viikolla (pitäisi ilmestyä 15.7.), niin palataan sen merkeissä sitten viikonloppuna, muussa tapauksessa sekin lehtikatsaus menee jonnekin hamaan tulevaisuuteen... :)