Hempeitä lankoja

Olen taas muutaman uuden lankanöttösen omistaja. Eihän niiltä langoilta voi välttyä, kun suunnitelmia on vaikka millä mitalla toteutettavaksi...

Nuorempi poikamme, 3 v, on tässä pitkin kevättä painostanut minua tekemään hänellekin torkkupeiton. Vaikka toki hän näyttää pitävän myös siitä isosta koko perheen yhteisestä sateenkaaripeitosta, niin oma pitäisi saada. Vaaleanpunainen, keltainen ja valkoinen. No, vaaleanpunaista on aika niukalti saatavissa, jossain vauvalangoissa korkeintaan, muttei oikein torkkupeittovahvuisissa. Muistin sitten äidin laajat jämälankavarastot, ja kysäisin häneltä vaaleanpunaista lankaa. Hänellä olikin tuollainen pieni säkillinen vaaleanpunaista mohairia, jonka suhteen ensin vähän emmin, että mahtaako soveltua tarkoitukseeni, mutta pyysin häntä kuitenkin tuon karvaröykkiön tuomaan, kun hän tuli eilen esikoisen synttäreille. Onhan tuo tosiaan aika karvaista lankaa, mutta ah, niin vaaleanpunaista ja aivan meidän pienen pojan lempiväristä. :)

Kaapista löytyy keltaista Novitan Katria, ja ihan vähän vain eilen illalla kokeilin, miten se lähtisi virkkautumaan yhdessä tuon vaaleanpunaisen karvakasan kanssa (lanka on muuten jotain Kattens Carolia). Hyvinhän se lähti virkkautumaan, joten piti päästä testaamaan, vieläkö siihen passaisi Isoveli kaveriksi, kun se on myös samaa vahvuutta. Itse olisin valinnut kaveriksi fuksianpunaista ja luonnonvalkoista, mutta kun peiton saaja oli mukanani kaupassa, niin hän torjui fuksianpunaisen tyystin, eikä olisi ensiksi kelpuuttanut mitään muuta kuin valkoisen. Mutta minusta tuo kaipasi vielä yhtä väriä, ja hempeä persikka Isoveli oli sellainen, mikä miellytti poikaakin. Noita kahta jo valmista palasta on silitelty tänään poskea vasten - mohair tuossa palasten keskellä on jotenkin ihanan pehmeää ja tästä tulee varmasti tosi eläväisen näköinen peitto, kun on kahden tyyppistä lankaa - tai siis oikeastaan kolmen tyyppistä, kun Katri on akryylia ja Isoveli villasekoitetta.

Voisi hyvin kuvitella, että jos on kahden pojan äiti, niin pystyisi täysin välttymään kaikelta hempeydeltä ja äklöpinkiltä, mutta ei pidä paikkaansa. ;) Molemmilla pojilla on ollut vaaleanpunainen lempivärinä juuri tässä kolmen vuoden iässä. Esikoisella vaaleanpunainen oli lempiväri 5-vuotiaaksi, nyt se on ollut parisen vuotta punainen. Tiedoksi muuten, että kun saan tämän kuopuksen peiton joskus valmiiksi, niin tilauksessa on sitten esikoiselle peitto punaisesta, mustasta ja vihreästä... :)

Koska tein eilen ja tänään nuo pari "testitilkkua" peittoa, niin nimeän tämän yhdeksi KYH-työkseni. :) Hyvähän tässä KYH-töiden joukossa on olla ainakin yksi vähän isompikin työ, sillä muuten KYHäilen aika pieniä juttusia. Tämä peitto on itse asiassa KYH8, ja olen aloittanut jo KYH9-työnkin, vaikka tiedän hyvin, että on menossa vasta kuudes päivä. ;) Mutta valmiina sattuu olemaan jo seitsemän KYH-työtä. :) Huomenna näette niistä kuusi, ylihuomenna seitsemännen.

Ai niin, tarkkasilmäinen saattaa huomata tuossa lankakuvassa pari muutakin lankakerää, jotka eivät liity mitenkään tuohon peittoon. Mutta totesin tarvitsevani tuleviin projekteihin luonnonvalkoista, ja koska en ollut varma, olisiko Kotiväen vai Virkkauslangan vahvuinen parempaa, niin ostin molempia. Todennäköisesti molemmat tulevatkin käyttöön. Onhan minulla jo tuota Virkkauslankaa pari täyttä kerää ennestään luonnonvalkoisena, mutta ne on varattu toiseen projektiin. Sekin olisi tarkoitus KYH:in aikana aloittaa.

Nyt onkin hyvää aikaa virkkailla, tänään kävin ulkoilemassa ja pyöräilemässä, mutta totesin jälleen kerran, ettei tähän aikaan vuodesta ole minulla näemmä ulos menemistä, ei viitsi terveydellä leikkiä. Joten nyt on luvassa mukavia käsityöhetkiä ihan täällä kotosalla, hyvä näin. :) Käsityön teon intoa tähän viikkoon teille kaikille muillekin! .)