Sateenkaariunet

Sade on kaikista sääilmiöistä minulle mieluisin. :)

Sateen ropina on luonnon kauneinta musiikkia. Sateen tuoksu suorastaan huumaavaa. Sateen aikana ja sen jälkeen ilma on puhdasta ja raikasta hengittää. Sade virkistää luonnon ja mielen. :) Syksyihmisenä pidän tietysti eniten syyssateista, mutta myös kevään ja kesän sateet toivotan aina tervetulleiksi, vaikken muuten kykenekään pitämään keväästä enkä varsinkaan kesästä, vaikka kuinka kovasti yrittäisin. ;) Mutta sateesta nautin - voisinkin laulaa, kuten lastenlaulun kastemato: "Sataisipa aina!" :)

Uudestaan ja uudestaan jaksan myös ihastella sateen "kavereita": myrskyä, ukkosta - ja tietysti mustaa taivasta vasten piirtyvää sateenkaarta. :)

Tammikuun Novita-lehden ja uusien sateenkaariraitalankojen ilmestyttyä olen haaveillut sateenkaari-torkkupeitosta. Maaliskuussa kirjoitin blogiini torkkupeittohimostani, joten en ala tässä yhteydessä uudestaan kertaamaan niitä vaiheita, kuinka päädyin viimein toteuttamaan juuri tietynlaisen sateenkaaripeiton; halukkaat voivat käydä lukemassa tekstin uudelleen tuon linkin takaa

Tänään on tärkeintä, että sateenkaaripeitto on valmis! :)

 Sateenkaari-torkkupeitto

Tehty ajalla: 15.3.-31.5.2011

Malli: Isoäidinneliö

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010), oranssi (278), punainen (549), sininen (124), siniturkoosi (310), vihreä (309), Novita Katri keltainen (281)

Langankulutus: 2094 g

Virkkuukoukku: 5 mm, reunuksessa 4 mm

Koko: 135x200 cm, 7x10 palaa = 70 palaa

Muuta: Ihana! :)

Halusin tehdä oikein kunnon kokoisen torkkupeiton, enkä mitään jalkapeitettä. Alunperin mittailin, että tästä olisi tullut noin 120x180 cm kokoinen, mutta lopulta siitä tuli vähän isompi, 135x200 cm, johtuen ehä kappaleiden venymisestä ja tuosta ihan kivan kokoisesta reunuksesta. Tämän alla mahtuu köllöttelemään! :)

Yleensähän nämä isoäidinneliöpeitot tehdään jämälangoista, mutta tähän peittoon on joka ainoa lanka ostettu ihan varta vasten. Muistattehan, että helmikuun lopussa kulutin koko lankavarastoni viimeistä grammaa ja senttiä myöten loppuun, joten mistäpä niitä jämälankoja minulla olisi ollutkaan? ;) Ja koska kaikki langat olivat uusia, pääsin toteuttamaan juuri sellaisen peiton kuin halusin, enkä sellaista, mihin sattui olemaan lankaa

Tämän peiton väreissä ajattelin koko ajan sateenkaarta ja sen värien järjestystä. Andran sateenkaaripeitto antoi minulle sen lopullisen idean, miten tämän toteuttaisin. Jokaisessa peittotilkussa värit menevät aina samassa järjestyksessä - joka on sama kuin sateenkaaressa - mutta aloittava väri vaihtelee. Ja kun peitossa on kuutta eri väriä - pää- ja sivuvärit siis; tosin violetin korvasin violettiin vivahtavalla sinisellä - niin tilkkuja tuli myös kuudenlaisia. Palasten yhdistäminen noudattaa myös sateenkaaren värijärjestystä niin vaaka- kuin pystyriveilläkin, ja tällöin "identtiset" palat kulkevat peitossa vinoittain. Ja kuinkas ollakaan, vinoriveistä ikään kuin hahmottuu sateenkaari, sen näkee kaikkein selvimmin, kun tarkastelee peittoa kauempaa tai pienemmästä kuvasta:

Jokainen pala on reunustettu yhdellä "isoäidin" kerroksella luonnonvalkoista ja yhdellä kerroksella kiinteitä silmukoita. Tekovaiheessa tein noita värikkäitä "sisuksia" aina kotona, ja kodin ulkopuolella virkatessa oli helpointa reunustaa paloja luonnonvalkoisella, kun mukaan tarvitsi ottaa vain yksi kerä.

Koko peiton ympäri virkkasin kerroksen kiinteitä silmukoita luonnonvalkoisella, sen jälkeen alkoikin peittoon varatut 750 g luonnonvalkoista loppua, joten loput reunuskerrokset tein peiton muilla väreillä - ja mahtaakohan tässäkin olla väreillä tuttu järjestys. :)

Peitosta tuli juuri sellainen kuin alunperin suunnittelinkin! Oli helppo tehdä paloja, kun olin jo ennen aloittamista tai jopa ennen lankojen ostoa tarkasti miettinyt, montako palaa teen mitäkin, ja tuon reunuksen ja kaikki olin jo silloin aikanaan ajatellut. Päässä se suunnitelma ja mielikuva oli koko ajan, en minä yleensä näitä mihinkään paperille piirrustele. ;)

Peitto täydentää nyt sopivasti meidän kotimme muuta värimaailmaa. Tässä on nyt sitä sinistäkin, mitä mies on toivonut jo pitkään myös olohuoneen puolelle; keittiön verhoista ja väliin liinastakin toki näkyy olkkarin puolelle myös sinistä ja turkoosia, vaikka muuten koko olohuone-keittiö on aika oranssi- ja keltavoittoinen, viime aikoina myös vihreällä maustettu. Ja onhan meillä ollut olohuoneen pöydällä nyt jo useamman viikon ajan pesukonehuovuttamani kukkakimppu, jossa on turkooseja, keltaisia ja oransseja kukkia; se siirtyi sinne keittiön puolelta. Ja nyt sitten on koko sateenkaaren kirjo täyttämässä meidän kotimme - taidankin jättää peiton tuohon tilanjakajana toimivan sohvan päälle ainakin niiksi ajoiksi, jolloin en torku peiton alla.

Tämän peiton alla ei voi olla näkemättä Sateenkaariunia, joista Löytyn Jaskakin laulaa:

Vaikka mustavalkoinen ois maailma

silti oikeus on meillä kaikilla

nähdä sateenkaaren värisiä unia.

Jos totta puhutaan, niin minä olen ehtinyt tämän torkkupeiton alla yhdet torkut ottaakin - eilen alkuillasta köllähdin sohvalle virkkaamaan peiton reunusta, ja jotenkin siinä sitten alkoi silmäluomet painaa... melkein valmis peitto oli jalkojeni päällä ja virkkuukoukku siinä rinnuksilla. Miehen mielestä olin hassu näky. ;)

Sateen ropinaa ja tuoksua päiviisi - ja sateenkaaren värisiä unia! :)