Pieni muna, iso sielu :)

Meidän taloudessa asuu kaksi pientä (ja kaksi isompaa) Munamies-fania. :) Perjantai-illan Kymppiuutisten kevennyksessä näytettiin, kuinka turkulainen Karoliina Ratu oli tehnyt virkkaamalla pieniä Munamiehiä lapsilleen. Mieheni oli meistä kahdesta nopeampi ja ehti sanoa molempien ajatuksen ääneen ensimmäisenä: "Pojat varmasti tykkäisi tuommoisesta."

No, esikoinen ei lopulta halunnut itselleen Munamiestä, mutta "pojat" varmaankin tarkoitti tässä tapauksessa perheen pienintä ja sitä kaikkein isointa poikaa. ;) Ja myös yhtä sukulaispoikaa. Virkkuukoukku siis laulamaan! :)

Munamiehet 2 kpl

Tehty: 26.2.2011

Malli: Omasta päästä; idea peräisin Kymppiuutisten kevennyksestä 25.2., jossa Munamiesten virkkaajana Karoliina Ratu

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 36 g per muna, yhteensä 72 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Korkeus 17 cm

Muuta: Päät värjätty teellä. :) Toinen muna kuopukselle, toinen hänen serkkupojalleen. 

Joskus täytyy käyttää mielikuvitustaan, etenkin jos lankavarasto alkaa olla hupenemassa loppuun, eikä uutta lankaa saa ostaa jonkun hölmön hamsteritempauksen vuoksi. ;) Ensin sen kevennyksen nähtyäni olin innoissani, että tähän projektiinhan saan kulutettua loput luonnonvalkoiset 7 veljekseni. Mutta mistä tehdä pää, kun ihan valkoinen naama näyttää hölmöltä? Sitten tuli kuningasidea: värjäys! :) Vaan kun eihän meillä ole mitään värjäysaineita, kun en ole ikinä ennen mitään värjännyt, niin päätinpä liottaa Munamiesten päitä teessä. :) Kaivelin biojätteistä käytettyjä teepusseja ja tein niistä värjäysliemen, jossa kunkin munan pää kävi vuorollaan kylvyssä ennen täyttämistä ja kiinni ompelemista. Koska hommalla oli hivenen kiire, päiden kuivaamiseen piti käyttää hiustenkuivaajaa (jota muuten meidän taloudessa ei käytetä ikinä hiusten kuivaamiseen vaan lähinnä pakastimen sulattamisen apuna... ;) ).

Kuvien oikeanpuoleinen muna valmistui ensin lauantai-iltapäivällä, ja se oli tarkoitus viedä sunnuntaina mieheni veljenpojalle eli poikien serkulle tuliaiseksi, kun olimme menossa siellä käymään. Vaan kuopus omi ensimmäisen version heti itselleen, ja virkkuukoukkuuni tuli vauhtia, jotta ehdin saada toisenkin Munamiehen tehtyä ja sunnuntaiaamuksi matkaan. Vasemmanpuoleinen muutti siis toiseen osoitteeseen.

Sunnuntaiaamupäivällä oli 90 kilometriä hyvää aikaa istua bussissa virkkaamassa, joten...

... ei kun lisää munia kehiin! :) Lankaa ei ollut enää niin paljon, että olisin saanut yhtä ison kuin noista kahdesta, joten piti tehdä vähän pienempi. Kuva on otettu noin 5 sekuntia valmistumisen jälkeen bussissa. :)

Pieni Muna (iso sielu)

Tehty ajalla: 26.-27.2.2011

Malli: Omasta päästä (idea Kymmenen uutisista)

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 16 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Korkeus 12 cm

Muuta: Pää värjätty teellä. Pienempi koko kuin edellisissä. Kuopus omi itselleen.

Edellisenä päivänä valmistunut Munamies oli jäänyt kotiin, ja se ainoa mukana ollut jätettiin serkkupojan luo, joten kuopus omi tämänkin itselleen. Olihan siitä seuraa bussissa. :)

  

Kotona illalla isompi kaveri jo odottikin. :) Mutta arvatkaa vain, jäikö tämä tähän... ;) Koska lankaahan oli vielä 6 grammaa jäljellä!

Herää epäilys, onko jossain päin asuntoamme Kana? ;) Joka tosin munii aina vain pienempiä ja pienempiä munia. Vähän niin kuin maatuska. Maatuskana. :)

Tämä olikin sitten näin pieni muna, ja sen saikin sitten meidän isäntä, jolla on myös... iso sielu. :D

Munamies-avaimenperä

Tehty: 27.2.2011

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita 7 veljestä luonnonvalkoinen (010)

Langankulutus: 6 g

Virkkuukoukku: 4 mm

Koko: Korkeus 6 cm

Muuta: Pää värjätty teellä. Avaimenperäksi/reppukoristeeksi isännälle.

Mieheni siis nimenomaan toivoi saavansa avaimenperän tai reppukoristeen, ja lupasin sen hänelle vain sillä ehdolla, että lankaa jää noiden kolmen edeltäjän jälkeen. Sitä jäi juuri ja juuri tähän, eikä meinannut riittääkään, piti vähän kaivella ensimmäsen munan sisuksista jotain päättelyistä jääneitä pidempiä langanpätkiä, että sai raajat kiinnitettyä. 

Ja kyllä nämä ovatkin olleet mieluisia, paitsi tuosta avaimenperästä en vielä osaa sanoa, onko mieluinen, kun se valmistui siinä vaiheessa sunnuntai-iltaa, kun isäntä oli jo menossa nukkumaan. Mutta kuopuksen reaktioista kuvat kertonevat kaiken oleellisen:

Alin kuva on otettu lauantai-iltana noin viisi minuuttia sen jälkeen, kun se alkuperäinen Munamies kruunattiin hahmokisan voittajaksi. Siinä vaiheessa oli vasta tuo yksi pehmomuna valmiina, ja se pääsi toki unikaveriksi. Mutta tarkkaavaisimmat löytävät kuvasta myös toisenkin Munamiehen. ;)

Katsokaas kun äiti on nyt vähän hidas. Aloin virkata ensimmäistä Munamiestä vasta lauantaina puolilta päivin ja se ehti valmiiksi alkuillasta. Eihän se ennättänyt tietenkään kuopukselle päiväunikaveriksi klo 13 mennessä, joten iskän piti ihan vähän helpottaa pienen pojan odotuksen tuskaa, ja hän pikaisesti tekaisi hamahelmistä pojalle tämän helmi-Munamiehen, jonka poika otti päiväunilleen mukaan. Ja kuten siitä aiemmasta kuvasta näkyy, se oli myös yöunilla kaverina. ;)

Vaikka postaus on taas pitkänlainen, niin pistetään tähän vielä pari muutakin juttua Munamiesten lisäksi. Ehkä aasinsiltana seuraavaan kuvaan voitaisiin kirjoittaa: "Mun mummoni minä mun mammani mun mammani minä mun..."

Mistä päästäänkin mummoihin. :) Kävimme tosiaan miehen veljen luona tänään, ja samalla ehdimme pistäytyä viereisessä talossa miehen mummun ja papan luona, joita emme olleetkaan nähneet yli neljään vuoteen, kun ei ole tullut siellä päin käytyä. Saivat nähdä viimein tuon meidän kuopuksenkin. Lähtiessämme mummu kysyi, tarvitseeko mieheni villasukkia, ja mies meinasi että ilman muuta hän tarvitsee. No just joo, eihän se niitä minun tekemiänikään ole pitänyt ja sanoinkin, että kyllähän minäkin voin sinulle sukkia kutoa, jos ne vain kelpaisivat. Mieheni siihen sanoi, että joo mutta hän haluaa nyt ottaa mummunsa kutomat, kun sellaisia kerran tarjotaan. Ja onhan se totta, että minä voin kutoa miehelleni sukkia vielä vaikka seuraavat 50 vuotta (jos Luoja suo), mutta 87-vuotias mummu ei ole todennäköisesti enää kovin montaa vuotta täällä sukkia kutomassa. Tyylikkäät sukat on mummu kutonut, ehkäpä ne lämmittävät mieheni jalkoja eri tavalla kuin vaimon kutomat! :)

Ja vielä ihan muuta asiaa tähän samaan syssyyn siksi, koska en kuitenkaan ehdi tästä muuten ajoissa kertoa... :)

Jos haluatte kuulla minun ääntäni, siihen on mahdollisuus tiistaina 1.3. Radio Dein kanavalla klo 10, klo 14 ja klo 17 uutisten jälkeen. Valitettavasti sieltä ei kuulu minun lauluääntäni vaan ainoastaan puheääntäni (laulaisin sata kertaa mieluummin kuin puhuisin), eli muutama viikko sitten puhelimitse tehdystä haastattelusta editoitu versio (jota en ole itsekään kuullut, joten hirvittää avata radio tiistaina...), kestää jonkun pari minuuttia. Sama pätkä kuullaan kaikkina noina ylläolevina kellonaikoina. Sen perään tulee säveltämäni ja sanoittamani laulu "Tule, enkeli", joka osallistuu Vekaraviisut-kilpailuun, mihin on päässyt noin 200 laulun joukosta 15 parasta. Laulut ovat kuultavissa tuon edeltävän linkin takana, ja vielä tämän viikon ajan siellä voi käydä myös äänestämässä omaa suosikkiaan. Ajattelin ensin, etten mainitse tästä sen isommasti, mitä pari viikkoa sitten ihan vaivihkaa tuosta kilpailusta kerroin paljastamatta tätä omaa osuuttani, mutta koska muutamissa kommenteissa on joskus kysytty, missä ja miten minun sävellyksiäni saisi kuulla, niin nyt ainakin yhtä sävellystä voi käydä kuuntelemassa, ja on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, että maailma tulee kuulemaan tuotantoani jatkossakin. :) Esittäjänä on kilpailunjärjestäjän valitsema artisti, joten ette pääse sitä lauluääntäni vieläkään tosiaan kuulemaan. Vaikka ei senkään kuuleminen mahdotonta ole, jos sattuu liikkumaan siellä missä minäkin, minä nimittäin laulan kaiken aikaa kotona ja ulkona liikkuessanikin. Ei ole vain radion äänimiehet sattuneet liikkumaan perässä. :D

Elämme siis jännittäviä aikoja... lankalaarin pohja häämöttää, hamsterikisa on loppumaisillaan, radiodebytointi säveltäjänä kolkuttaa oven takana... :) Jännittävää viikon alkua itse kullekin! :)