Avioparille

Kuinka käsityöharrastaja näppeihin saa vipinää? Ainakin kertomalla suurista suunnitelmistaan viikkoa ennen h-hetkeä... ;)

Eihän näitä tilanteita kovin usein kohdalle satu. Meillä kun tahtoo suku ja lähipiiri olla sellaista vähemmän juhlivaa sorttia. Pannua ei pidetä kuumana eikä päivänsankaria lahjota yleensä edes pyöreinä merkkipäivinä, saati niinä vähemmän pyöreinä; tekstarilla heitetään onnittelut, jos muistetaan. ;) Ja naimisiinkin on moni läheinen mennyt ihan vaivihkaa ja kertonut asiasta jälkeenpäin, jos on muistanut (joskus olen kuullut vuosiakin jäljestä päin, että ai jaa nekö onkin naimisissa...). Olen kyllä itse ihan samaa lajia - jos olisin diktaattori, niin varmaan ensimmäisenä kieltäisin kaikki juhlapyhät ja merkkipäivät ja muut tilaisuudet, joissa on läsnä useampi kuin kaksi ihmistä. ;) Meidän esikoinen on puolestaan ihan sukujensa poikkeus, hän on nytkin väsännyt viikkotolkulla hamahelmistä taas uutta joulukoristetta... :D Meitä ihmisiä on siis joka lähtöön erilaisine mieltymyksinemme.

Näistä häistä - tai pikemminkin suhteen virallistamisesta - sain siis kuitenkin tietää jopa viikkoa etukäteen, vaikkei tässäkään ollut kyse kuin ihan kahden todistajan läsnäollessa tapahtuneesta muodollisuudesta. Itse asiassa olen itsekseni nauraa hykerrellyt sulhasen perusteluille vihkipäivän valinnan suhteen: olivat kuulemma menossa tänään hakemaan luomulihaa paikkakunnalta, jossa maistraatti sijaitsee, ja ajattelivat hoitaa vihkimisen samalla reissulla bensoissa säästääkseen, varsinkin kun nyt talvella pääsee jäätietä pitkin eikä tarvitse kiertää järveä. ;) Voiko olla enää parempaa syytä mennä naimisiin? :D Ja nyt tiedän, mistä olen perinyt tämän käytännöllisyyteni ja viehtymykseni kaikkeen koruttomaan. :)

Vaikken kuulunutkaan niiden kahden läsnäolleen todistajan joukkoon, katsoin asiakseni postittaa tuoreelle avioparille lahjan, kun nyt kuitenkin olen tähän päivään saakka ollut virallisesti sulhasen lähin omainen; tästä eteenpäinhän se on sitten puoliso, vaikka avo-sellainen ja kihlattu hän on toki ollut jo... no, aika pitkään, noin puolet minun elämästäni. :) Eli tässä on aika pitkään jo odoteltu tätä päivää ja sitä, että pääsisi sitä häälahjaa antamaan. ;) Tätä kissaristipistomallia jemmasin kauan aikomuksenani tehdä sen juuri tälle parille sitten, kun ymmärtävät mennä naimisiin, mutta kun ei näyttänyt aikeita siihen suuntaan olevan, niin menin sen sitten jo viime kesänä tekemään ja antamaan heille ihan muuten vaan. Sitä ennen olin säilönyt yhtä onnittelukorttia myös vuosikaudet, mutta senkin säilömiseen kyllästyttyäni taisin antaa kortin tälle samaiselle sulhasmiehelle 60-vuotispäivänään (ei ollut siis varsinainen hääkortti, vaan kävi ihan mihin onnitteluun vaan). Ja tässä se hötkyilemiseni sitten nähdään: eipä ollut nyt sitten lahjaa eikä korttia valmiina, ja vain viikko aikaa! (itse asiassa pari itsekään ei tainnut tätä vihkipäivää tietää paljon viikkoa aiemmin)

Kun siis viime torstaina olin sulkenut puhelimen, kesti noin puoli minuuttia päättää, mitä tekisin lahjaksi. Sen jälkeen marssin lähikauppaan ostamaan sen ainoan tarvikkeen, mikä minulta puuttui lahjaa varten, ja kotiin palattuani kaivoin käsityötarvikekaapistani kaiken lopun tarvittavan; samalla sitten päätin, millainen siitä valmiista työstä oikein tulisi. (Päätän sen aina ensin, eli valitsen viimeistelymateriaalien perusteella sitten esim. pistelykankaan ja langan värin.) Torstai-iltana pääsin pistelyhommiin ja siitä eteenpäin lähes tauotta pistelin ja pistelin maanantai-tiistai väliseen yöhön saakka ja tiistaiaamuna viimeistelin. Toki esim. siivosin, nukuin ja kävin töissä silloin, kun tarve vaati, mutta pääasiassa tuo viime viikonloppu kului pistellen.

Ja kyllä nautin, kun kerrankin sain hyvällä syyllä ihan vain pistellä ja pistellä ja pistellä, ja kuunnella samalla äänikirjaa! :) Edes perheen miesväki ei valittanut, että äiti istuu vaan tekemässä käsitöitä, koska tiesivät miten Tärkeää Juttua olen tekemässä. :) Hei ihmiset, voisitteko mennä useammin naimisiin lyhyellä varoitusajalla, niin saisin pitää enemmän näitä pistelyviikonloppuja? ;) Ja jopa mieheni osoitti tällä kertaa hieman mielenkiintoa ristipistojani kohtaan, sillä kun näytin hänelle kirjasta mallin, minkä olin ajatellut pistellä lahjaksi, mies sanoi: "Joo, mää oon nähnyt tuon aiemmin." "Ai missä oot nähnyt?" "No tuossa kirjassa." Siis mieheni lukee minun ristipistokirjojani minulta salaa? :D Itse asiassa hän etsii niistä joskus hyviä fonttimalleja hamahelmitöitään varten. Juuri viime viikonloppuna hänkin sai päähänsä alkaa tehdä jotain hamahelmityötä, johon tarvitsi kirjain- tai numeromalleja, ja kuvitelkaa - mies kehtasi tulla kysymään, saisiko hän lainata sitä kirjaa, mistä olin juuri pistelemässä sitä häämallia! Minä sähähdin, että tähän kirjaan ei koske kukaan ennen kuin lahja on postissa! ;)

Eli tiivistä pistelyä oli, mutta olinpa niin hyvissä ajoin valmiina, että lahja on ollut jo eilen perillä saajillaan. Joten tässä vaiheessa kaiken tämän pienimuotoisen ja lyhyesti kirjoitetun pohjustuksen jälkeen voin vilauttaa teillekin, mitä sitä taas tulikaan tehtyä:

 Häälahja-albumi

Tehty ajalla: 17.-22.2.2011

Malli: Marjorie Massey: Petits points & toile de lin -kirjasta; Kirjaimet ja numerot Mango Pratique -kirjasesta: Marie-Anne Réthuret-Mélin: Célébrations et cérémonies

Kangas: Floba 25 ct yhden yli pisteltynä

Lanka: DMC 115 yhdellä säikeellä yhden yli

Pistot: Risti- ja jälkipistot

Koko: Sydän 81x73 pistoa + tekstit ja numerot; Sydämen koko 8,2x7,3 cm, koko pistely 8,2x8,1 cm

Viimeistely: Valokuva-albumiksi. Kaupan albumi päällystetty puuvillakankaalla, jonka päälle liimattu pahville pingotettu pistely

Muuta: Häälahjaksi

Tämän pistelyn valinta oli aika helppo, itse asiassa se oli ollut minulla jo mielessäni "siltä varalta, että ne yhdet menevät naimisiin". ;) Tämä nyt vain on ihan pariskunnan näköinen - en voinut kuvitella mitään perinteistä hempeää häämallia, kun kyse on kuitenkin ei-nyt-enää-ihan-niin-nuoresta-parista. :) Sen verran muutin mallia, että tuossa sydämen vasemmassa puoliskossa ylhäällä luki ranskaksi "oui" eli "kyllä", mutta koska en usko pariskunnan ymmärtävän ranskaa, niin korvasin tekstin kukkasella.

Albumi-idea syntyi oikeastaan siitä, että mallikirjassakin tämä malli on pistelty nimenomaan albumin kanteen, tosin viimeistely oli vähän erilainen kuin omani. Ja tiedän pariskunnan vielä teettävän ihan perinteisiä paperikuvia, tai ainakin tuore ukkomies tykkää niitä printtailla. Jospa tämäkin albumi saisi aikanaan täytettä. :)

Pitihän se onnittelukorttikin sitten askarrella...

... tässä kuvassa se on käärityn paketin päällä valmiina matkaan. En ole todellakaan mikään askartelija-paskartelija (ehkä juuri ja juuri se paskartelija ;) ), joten tästä tuli tällainen tekijänsä näköinen, yksinkertainen ja koruton. :) Ei kun onhan tämä korullinen, kun siinä on nuo sormukset! :) Sattui sellaisetkin löytymään kätköistäni, sopivasti oli kaksi jäljellä. Kangas on kortissakin samaa Flobaa mitä albumin pistelyssä, siihen ompelin kaksi sydännappia ja pistelin varret vihreällä langalla. Rusetti oli itseasiassa siinä pakkauksessa, jossa oli tuo käsintehdystä paperista valmistettu korttipohjakin, joten kun se tarttui käteeni korttipohjaa laatikosta kaivaessani, niin päätin käyttää sen tähän korttiin. Oikeat askartelijathan tekevät paljon monimutkaisempia luomuksia, mutta minä kykenen juuri ja juuri tähän, onhan tässäkin jo tilpehööriä jos kuinka. :)

Oikein paljon onnea tuoreelle avioparille! :)

Ja oikein hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille blogini lukijoille! :)