Hassuttelua osa 2 (ja jälleen vähän neulomistakin)

Hassuttelupäivä numero kaksi jäi pistojen osalta aika niukaksi. Tänään nimittäin neulotutti enemmän kuin pistelytytti. Mutta tärkeintähän on vain aloittaa yksi ristipistotyö päivässä, ja aloitushan on jo yksikin pisto. :) No, vähän enemmän sentään sain aikaan:

Tämän työn sentään sain aloittaa punaisilla pistoilla, kun ne osuivat tuohon kankaan keskelle, mutta tässäkin on taas suurin osa valkoisella langalla valkoiselle pohjalle, eli eivät näy kovin hyvin kuvassa. Oikeassa reunassa on joka tapauksessa aika iso läntti valkoisia pistoja valmiina, uskokaa pois vaikkette näkisikään! :) Lisää valkoisia pistoja on luvassa lähipäivinäkin, sillä kaksi seuraavaa mallia on lumiukkoja - valkoiselle pohjalle tietysti. ;)

Tämä on siis samaa Janlynnin "Holiday Favorites" -sarjaa kuin eilinenkin, eilen aloittelin nallea ja kissaa, tänään puolestaan nallea ja koiraa. Tässä tämänpäiväisessä näyttäisi olevan hieman vähemmän niitä murto-osapistoja, eikä jälkipistotkaan mene ihan ristiin rastiin, joten aivan kaikkia pistoja ei tarvitse arvuutella, että millähän värillä ne mahtaisi tulla. Vaikka kun alkuun pääsee, niin kyllä se sitten lähtee sujumaan omalla painollaan. :)

Pahoittelen, etten eilen hoksannut laittaa kuvaa siitä, millainen tästä on tulossa valmiina! Olen toki edellisessä postauksessa näyttänyt pakkauksen kuvan, mutta sitähän pitäisi klikata suuremmaksi, eikä silloinkaan kovin hyvin saa selvää, koska pakkauksen kannessa on pikkukuvat kaikista kahdestatoista mallista, mitä pakkaus sisältää. Mutta tässäpä nyt sitten vähän lähikuvaa, mitä työn alla on:

Eilen aloitettu nalle ja kissa on siis tuossa keskellä, tämänpäiväinen nalle ja koira vasemmalla ja huomenna aloittelen tuota oikealla olevaa lumiukkoa. Tästä voi siis verrata, miten paljon tai vähän olen aloituspäivinäni edistynyt ja mitä olisi vielä jäljellä. :)

Tänään tosiaan mieli veti enemmän neulomisen kuin pistelyn pariin, ja suuntasin jopa neuletapaamiseenkin, vaikka vointi on ollut tänään vähän kehnonlainen. No, neuletapaamisessa kohtasin ainoastaan kupillisen kitkeränmakuista Citrus seikkailua, ja sen tyhjennettyäni ja muutaman kerroksen kantapäätä neulottuani läksin kotiin. Jos ei kahdessakymmenessä minuutissa tule tapaamiseen ihmisseuraa, niin tämä rouva ei pidempään odottele (joskus olen meinannut lähteä jo minuutin yli, jos olen istunut yksikseni tapaamisessa silloin kun kello lyö tasan... ;) ). Kotona olikin sitten vastassa paljon parempaa neulomisseuraa (ainakin parempaa kuin se Citrus seikkailu):

"Äiti, saanko mää kuitua sun kans?" "Tarkoitatko kutoa?" "Joo." :)

Aikamoinen kaveri, kun aloittaa "kuitumisen" opettelun kantapäästä nurjilla silmukoilla ja magic loopilla. :D

Magic loopista puheenollen, kommenteissa mainittiin, miten pyöröpuikoilla on niin kätevä kutoa hihat ja etukappaleet yhtä aikaa. Siis minähän olen tehnyt niin iät ja ajat - en muista, että olisin koskaan tehnyt neuletakin etukappaleita eriaikaisesti! Parissa ensimmäisessä puserossani joskus yläasteikäisenä tein hihat varmaankin erikseen, mutta lukioiästä saakka olen aina tehnyt hihat yhtä aikaa. Mutta ei kait sillä ole mitään tekemistä magic loopin kanssa, sillä minä olen kutonut hihoja ja etukappaleita yhtä aikaa myös ihan pitkillä puikoilla, ei vaadi siis välttämättä pyöröpuikkoja. Ei siis todellakaan mikään uusi juttu minulle. :) Teen monesti sukatkin yhtä aikaa, mutten pyöröpuikoilla vaan kaksilla sukkapuikoilla. Ainakin silloin, jos on epävarmuutta langan riittävyydestä, tai jos teen jämälankasukkia ja haluan käyttää vaikkapa tietyn langan loppuun sukkien raidoissa. Minusta on ihan ok vaihdella välillä sukankutimesta toiseen, ja kyllä laukussa kulkee kahdetkin sukkapuikot ihan näppärästi. :)

Mutta nämähän on ihan makukysymyksiä, mistä kukanenkin tykkää, pääasiahan on, että jälkeä syntyy ja siitä tekemisestään nauttii! Välillä on ihan kiva kokeilla jotain uutta, mutta usein totean, että vanhassa vara parempi ja palaan siihen mihin olen pienestä saakka tottunut. Joskus taas on pakko myöntää, että se äidin opettama tapa on ihan syvältä, vaikka aika pitkälti neulon edelleen samalla tavalla kuin äitini, kun kädet ovat tiettyyn tapaan automatisoituneet. Neulominen on minulle kuitenkin sellainen juttu, etten halua neuloessani (eli kutoessani, käytän näemmä kahta termiä tässä tekstissäni sujuvasti päällekkäin ;) ) ajatella yhtään sitä mitä olen tekemässä, vaan mieluummin keskityn johonkin muuhun, vaikkapa lukemiseen, ja kädet saavat omia aikojaan tehdä sitä mitä työn alla sattuu olemaan. Sitten vain yhtäkkiä huomaan, että jaa tulipa taas tuommoinen valmiiksi. :) Siksi mieluummin pääasiassa teen totutulla tavalla, enkä tämän vuoksi myöskään usko, että magic loopista (tai mistään muustakaan uudesta asiasta) tulisi "minun juttuni", mutta haluan kuitenkin kokeilla, että tiedän mistä on kyse. Noita Bambumetsä-sukkia neuloessanikin ajattelin tänään, että vaikka malli on aivan ihana ja olen niiden neulomisesta pitkään haaveillut, niin joudun kuitenkin kaaviota seuraamaan ihan joka kerroksella ainakin varressa, ja se on just sellainen juttu, mitä en neuloessa halua tehdä, kun eihän se sitten tapahdu automaattiasetuksilla. ;) Ristipistot on ihan eri juttu, niitä varten varaan ihan erillisen ajan, jolloin samalla korkeintaan kuuntelen jotain (eli en todellakaan lue, jos ei sitten ole kyse jostain tosi helposta pistelytyöstä), ja siinä on tarkoituskin seurata koko ajan kaaviota pikkutarkasti. Neulominen ilman aivotoiminnan häivääkään on vähän niin kuin vastapainoa ristipistoille. :) Mutta tämä on vain minun mieltymykseni, joku toinen taas saattaa kaivata neuloessaan ihan eri tavalla haasteita - onneksi maailma on malleja ja tekniikoita pullollaan, niin että kaikille varmasti löytyy jotain. :)

Mutta nyt on mentävä nukkumaan, sillä huomenaamulla palataan arkikuvioihin, tai itse palaan vasta viikon kuluttua, mutta todennäköisesti alan huomenna valmistella kevätlukukautta. Koitan kuitenkin välillä tehdä käsitöitäkin, kuten aina. :) Hyvää uutta viikkoa!