Tutti, se tarkoittaa, että laulaa kaikki :)

Sain tänä aamuna postissa kummallisen pehmustetun, ruskean kirjekuoren. Sellaisia tulee yleensä meille vain isännän nimellä - ja enhän minä ole mitään tilannut. Mitä ihmettä siellä voi olla? En siis yhtään ymmärtänyt, mitä minulle voisi olla tulossa, vaikka viimeksi eilen olin ajatellut tätä asiaa - itse asiassa olen ajatellut viimeisen kahden kuukauden aikana joka ainoa päivä.

Asiahan selvisi paketin avaamalla, ja siinä vaiheessa kyllä kaikki kirkastui. :)

Muistatteko Pikku Kakkosen Huvitutti-ohjelman, jossa Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri kiersivät ympäri maata laulattamassa lapsia? Välillä paikalle karautti Tuttiritari Rusinante-ratsullaan: "Pattika-pattika-pattika..." 90-luvun lopulla tuo ohjelma oli aika kova juttu, mutta edelleen Tuttiorkesteri tekee keikkaa ja saivatpa viime vuonna Emma-palkinnon 20-vuotisjuhlalevystään. Posti toi siis minulle tänään terveisiä Satulta ja Tuttiorkesterilta, heidän uusimman levynsä, vai pitäisikö sanoa tulevan levynsä, sillä levy-yhtiö Emi julkaisee tämän varsinaisesti vasta helmikuussa.

Kaikelle löytyy aina selitys, niin myös sille, miksi juuri tämä levy lähetettiin juuri minulle. :)

Vastaus löytyy levyn takakannesta biisi numero 9 kohdalta. :) Ja viimeistään kurkistamalla levyn sisällä olevaan biisilistaan:

Siinäpä se nyt sitten on, syy miksi minäkin olen nykyään Teoston asiakas. :) Ei ole toki ensimmäinen kerta, kun minun nimeni on levyn kansilehdellä, mutta ensimmäistä kertaa tässä ominaisuudessa. Niistä levyistä, joissa nimeni on esiintyjälistalla, ei ole paljoa hihkumista - Amanin "Kivet huutavat" -levyä äänitettäessä keväällä -99 taisin enemmänkin istua neulomassa, sillä sairastuin juuri silloin flunssaan, enkä päässyt kuin pariin lauluun kähisemään. Samana keväänä äänitettiin opiskelijakuoron kanssa myös levy, jonka nimeä en edes muista, mutta taisi olla se sama flunssa päällä, sillä silloin kelpasin ääneni menettäneenä vain urkurin sivunkääntäjäksi... ;) Viisi vuotta myöhemmin toisissa opinnoissani teimme Kiikeri-äänitteen, jossa en myöskään ole kovin ylpeä siitä, että minut mainitaan levyn kitaran soittajaksi - mokasin nimittäin yhdessä otossa tosi pahasti, ja jostain kumman syystä juuri se otto jätettiin levylle, vaikka kaikissa muissa saman kappaleen otoissa soitin virheettömästi. Ja se moka kyllä kuuluu siellä levyllä! ;) Olen toki joskus ihan moitteettomastikin onnistunut äänitystilanteissa, mutta ne olivat sitä aikakautta ja budjettiluokkaa, että ihan vaan c-kasetille tehtiin äänitteet, ja mahtoiko niissä edes minun nimeäni lukea missään, tuskin. ;)

Ihan hyvä juttu siis, että laulamisesta ja soittamisesta huolehtivat ne, ketkä sen paremmin taitavat, ja minä voin olla ihan mielelläni tässä roolissa. :) Eikä tässä tapauksessa minun todellakaan tarvitse vetää huppua pääni yli, vaan olen ihan ylpeä nimestäni juuri tällä levyllä - kaikki kappaleet ovat todella taidokkaasti sovitettu, esitetty ja tuotettu, niin myös Pikku pörriäinen. :) Kun lokakuun lopulla kuulin ensimmäisen kerran demoversion, niin tuli sellainen olo, että "eihän se noin oikeesti mee", mutta sehän musiikissa onkin rikkaus, että jokainen esittäjä saa tulkita kappaleen itsensä näköisellä (kuuloisella) tavalla. :) Upeita tulkintoja kaiken kaikkiaan tällä levyllä, oli pakko laulaa mukana monia lauluja mm. Peipon pesä raikasti tänään komeasti. :) On kyllä hienoa, kun yksi Suomen maineikkaimmista lastenmusiikin artisteista haluaa tehdä yhteistyötä kanssani!

Pikku pörriäinen on nyt lähtenyt lentoon - toivottavasti se tuo joskus tänne kotipesään vähän hunajaakin. :)

Nyt lähden pistelemään - en pörriäisen piikillä vaan neulalla. :) Seuraavaan kertaan taas - moi moi!