Rasteja ja raitoja

Eilen torstaina sattuikin sellainen hassu tilanne, että minulta peruuntui aamupäiväksi sovittu meno, ja olin hetken ihan ymmälläni, että mitä ihmettä minä nyt teen, kun joudun olemaan koko aamupäivän yksin kotona! Ajatella, että olen haaveillut edes pienestä yksinäisestä kotihetkestä suunnilleen lasten syntymästä saakka, ja nyt kun sellainen oli käsillä, tuntui aika orvolta. Onneksi muistin, että onkin torstai, joten päätin viettää ristipistomaratonia. :) Vielä kun isännän "mustasta laatikosta" (= joku mediasoitin kai) löytyi Lumikki ja seitsemän kääpiötä (herää kysymys, ketä varten mies on sen sinne laatikkoonsa tallentanut... pahoin pelkään, että hän on aikonut katsoa sen ihan itse ;) ), niin sain sentään aikani kulumaan. Kolme tuntia tuli pisteltyä ennen kuin työt kutsuivat taas illaksi. :)

Tästä aloittelin...

... ja näin pitkälle kolme tuntia riitti. Ihan kivasti, pääsin tuon vähemmän kivan vaiheen yli. :) Siis vähemmän kivan siksi, että tuossa on niin paljon enemmän laskemista mitä loppuosassa. Tämähän on muuten varsin helppoa pisteltävää, kun yhdellä värillä saa tehdä, kunhan vain muistaa nuo tähtien paikat jättää oikeissa kohdin. Jotenkin minulla oli tämän kanssa useamman viikon ajan vähän blääh, kun olen jo vastaavat jutut tehnyt toiselle puolen, niin tämä toinen samanlainen mutta peilikuva ei vaan enää innostaisi. Mutta nyt tuntuu, että tätä on niin vähän jäljellä, että ehkäpä saan tämän tehtyäkin loppuun. :)

Vaikka on tuossa tuota sinistä osuutta vielä muutamaksi maratonpäiväksi jäljellä. Vaan jos jaksaisi vaikka välillä yhdenkin langallisen pistellä, niin ainahan se veisi tätä vähän eteenpäin. :)

Sukanvarsi etenee hitaasti mutta varmasti. :) Ensimmäinen sukka ei vielä ylety edes polveen saakka, eli on aika monta raitaa vielä tehtävänä. Toinen sukka on sitten samassa vaiheessa kuin keskiviikkona eli kantapäässä/nilkassa. Minähän ennustin, että teen näitä varsia ainakin viikon... ;) Sitä koukuttua/virkattua liiviäkin olen koittanut virkata eteenpäin ainakin viisi silmukkaa päivässä, ettei vaan unohdu. ;)

Eilen otin bussiin töihin mennessäni ainoastaan tämän yhden sukan matkaani, ja sitten yhtäkkiä aloin pelätä, että entä jos minulla on liian vähän käsityötä mukanani... ;) Siitä on nimittäin kolme vuotta (kuopus oli silloin vatsassani), kun olen viimeksi kulkenut tuolla päin, missä nyt kuljen torstai-iltaisin, enkä muistanutkaan miten pitkä matka sinne on. Ja kun lähdin turhan hyvissä ajoin näin ensimmäisenä viikkona, että ehdin rauhassa tutustella paikkoihin, niin kuvittelin, että jäisi vielä neulomisaikaakin. Vaan minullepa kiikutettiin sopivasti odottamani soitintilaus, niin eipä siinä sitten liikoja aikoja jäänytkään, sain vielä tuntieni loputtuakin jäädä aukomaan loppuja paketteja ja ehdin juuri vielä bussiin. Eli neulomiset riitti, onneksi! :) Ja tätä vartta on edelleen aika paljon tehtävänä, eli tuskin olisi sukka tullut valmiiksi, vaikka olisi ylimääräistä aikaa jäänytkin. ;)

Jännä juttu muuten tämä kirjoittaminen, miten tekstin voi tulkita joskus monella eri tapaa, koska tästähän ei erotu äänensävyt, kuten puhuessa. Huomasin vain, kun kirjoittelin edellisessä postauksessa keskiviikkopäivästäni, niin parissa kommentissa pahoiteltiin "kurjaa päivää" - ja minusta taas keskiviikko ei ole yhtään kurja päivä, ja kirjoitin sitä tekstiä koko ajan hymy huulillani. :) Itse asiassa toivoisin enemmänkin vastaavanlaisia päiviä, jolloin töitä olisi aamupäivällä + tauko/kotonakäynti iltapäivällä + töitä taas illalla, mutta en sattunut nyt saamaan muita aamupäiviä töitä kuin tuon yhden ainoan. Eli tämä vuosi pitänee pärjätä sitten pääasiassa iltatöillä. On minulla kyllä suunnitelmia mielessäni, miten saisin tulevaisuudessa noita aamujakin vähän täytettyä, niitä kun ei liiemmälti ole tarjolla tällä alalla. Tykkään kyllä tällaisesta työstä, jossa on vähän epäsäännöllisen säännölliset työajat, vaikka on siinä tietysti sekin puoli, että lapsia ei ehdi nyt niin kovin paljon näkemään, vaan näkyväthän nuo pärjäävän. :) En tiedä sitten, millaista olisi tehdä töitä 8-16, yhden kerran eläessäni olen ollut kolme viikkoa kesätöissä puistotyöntekijänä, jossa työaika oli 7-15.30, eli siinä on ainoa vertailukohtani. ;) Ja mitä noihin bussin odottamisiin tulee, niin itsepä olen valinnut autosta luopumisen, ja mieluummin istun illalla neulomassa bussia odotellen kuin istahtaisin autonrattiin, jossa ei voi neuloa kuin korkeintaan liikennevaloissa. :D Enkä minä aina käytä bussin odottelua neulomiseen, joskus saatan käydä tekemässä siinä välissä ruokaostokset, kun joskushan nekin on tehtävä. Eli kaikessa on aina jotain hyvää, ja neulojallahan ei koskaan ole toimetonta aikaa, eihän? :)

Pakko vielä mainita, että tämän kaiken keskellä on pientä haikeutta... Kuopus meni eilen illalla nukkumaan ensimmäistä kertaa ilman äidin tarjoamaa unimaitoa, koska en ehtinyt kotiin ennen hänen nukahtamistaan, joten päätin että meidän imetystaival loppuu nyt tähän. Ihan kiitettävä "ura" tässä onkin ollut, esikoisen kanssa 2v3kk ja kuopuksen kanssa melkein 2v8kk. Voi olla, että se imetysura on ihan lopullisestikin tässä, jos ei luonto päätä meitä yllättää. ;) No, tätä olen kyllä jo suunnitellut viimeiset puoli vuotta, liivinsuojukset ja rintapumputkin myin joskus keväällä pois, eli on vain ollut tahdonvoimasta kiinni; kuopuksella se on ollut voimakkaampi kuin minulla. ;) Nyt vain ihmettelen, että missä välissä enää ehdin lukemaan, kun iltatissittelyn aikaan olen aina lukaissut muutaman luvun meneillään olevaa kirjaa... :) (olen ihan oikeasti aika tehokas käyttämään joka minuutin hyödykseni, bussipysäkilläkin voi vaikka tehdä iltajumpan, ja aamujumpan teen sillä aikaa kun puuro on mikrossa... :D )

Esikoisen kanssa aikoinaan "tissi jäi eläkkeelle", ja se selitys upposi ihan hyvin. Kuopuksen kanssa ilmoitin yksinkertaisesti, että "maito loppui nyt", vaikka yritin sitä kyllä jo tässä muutama viikko sitten, mutta kuopus päätti testata, puhunko totta, ja hetken imettyään hän totesi, että: "Tulihan sitä maitoa vielä!" :D (juu, siis ihan hyvä aika lopettaa, kun imeväiseltä tulee tämän tason kommentteja... ;) )

Nyt jatkan sukantikuttelua, jos vaikka saisin kohta polven peittoon. Hyvää viikonloppua kaikille! :)