Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

lauantaina, syyskuuta 18, 2010

Kirsikka-tunnustus

Tiina lahjoitti minulle tunnustuksen:


Kiitos Tiinalle! :)

Tunnustukseen kuuluu seuraavat ohjeet:


1) Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2) Kerro 3 asiaa, joita rakastat
3) Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.

Ja toteutukset:

1) On ihan väärin, kun saa valita vain viisi bloggaajaa, kun voisin valita reilut 200 eli kaikki, jotka ovat suosikeissani. Mutta heitän tähän nyt taas ihan hatusta viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa, riippumatta siitä, oletteko tämän tunnustuksen jo aiemmin saaneet (tämähän on aika monessa blogissa kiertänytkin):

  • Annelilla on joka päivä jotain uutta ja upeaa esiteltävää, ja olen jäänyt ihan koukkuun hänen blogiinsa, vaikka olen seurannut sitä vasta aika vähän aikaa
  • Kaisa on tällä hetkellä ainakin välillisesti suurin inspiroijani, Sukkasadon ideoijan ja emännän ominaisuudessa tietysti
  • Vekki ompelee ihan käsittämättömän upeita tilkkumaalauksia - vaikka omat hermoni eivät noihin taideteoksiin riittäisi, niin ihailen hänen luomuksiaan suunnattomasti
  • Virpi on yksi ristipistoidoleistani - haluaisin itsekin tehdä yhtä nopeasti ja yhtä isoja ja yhtä upeita ristipistotöitä kuin hän...
  • Hilkka Puikkojen poluilta tekee todella upeita virkkaustöitä, mm. virkattuja kelloja - ja on saanut minut myös keräilemään tölkkien nipsuttimia
Ottakaa palkinto vastaan omalla tavallanne tai jättäkää ottamatta. :)

2) Rakastaa-sanaa käytetään mielestäni vähän liiankin kevyesti - itsekin sorrun joskus väittämään, että rakastan syksyä, käsitöitä, musiikkia... vaikka oikeammin tarkoitan, että tykkään näistä asioista tosi paljon tai että nautin näistä asioista. Toisaalta sitten esimerkiksi lapsuudenkodissani ei koskaan lausuttu "rakastaa"-sanaa ääneen, eikä lausuta edelleenkään; voimakkain tunteenilmaisu perheessäni on "tykätä", eikä sitäkään nyt ihan joka vuosikymmenellä käytetä. ;)

En voi siis oikeastaan käyttää R-sanaa yhdestäkään asiasta, ja he joita oikeasti rakastan kaikista eniten maailmassa, ovat Mies, Esikoinen ja Kuopus.

Jos sitten luettelen asioita, joista nautin/tykkään tosi paljon, niin ne ovat:

  • Työ = Musiikki. Nämä ovat minulle lähestulkoon synonyymeja. Ei ole työtä ilman musiikkia eikä musiikkia ilman työtä. ;) En ole voinut oikeastaan koskaan vakavissani harkita tekeväni työtä muuta kuin suurimman intohimoni musiikin parissa, ja vaikka tällä tiellä ei leipä ole leveä, niin tärkeintä on se, että saan tehdä sitä työtä, josta nautin. :)
  • Harrastukset = Lukeminen, liikunta, käsityöt. Kiireisen elämän keskellä täytyy ottaa ilo irti jokaisesta hetkestä, jonka voin viettää itselleni mieluisten asioiden parissa. Ja kieltämättä olen aika taitava ottamaan ajan itselleni... :) (kutimet käsilaukussa, kirja ruokapöydällä, arkiliikunnan riemu jne.)
  • Siivoaminen. :) Järjestys se olla pitää, myös pölyhiukkasilla. ;) Okei, tämä on näistä kolmesta asiasta se, johon voisin vähiten käyttää R-sanaa, mutta kyllä minä nautin tosi paljon siivoamisesta ja etenkin sen jälkeisestä, hetken kestävästä puhtaudesta. :) Olen varmaan joskus ennenkin sen kertonut, että kaikkein mieluisinta minusta on vessan ja kylppärin puhdistaminen, mitä joskus itsekin ihmettelen. ;)
3) Kuva, jota rakastan (taas se R-sana). En kovin paljon harrasta kuvien katselemista eikä meillä ole kotona esilläkään muita kuin lasten 1-vuotis- ja tarhakuvat, joten ei ole oikeastaan sellaista kuvaa, jota katselisin usein. Mutta tämä alla oleva kuva on sellainen, jonka katseleminen herätti minussa aikoinaan erittäin voimakkaan tunnereaktion:


Tarvitseeko tätä selittää enempää? Kohtu on tuo musta alue hieman kuvan keskikohdasta alaspäin, ja esikoisemme on valkoinen möykky sen mustan keskellä, raskausviikkoja muistaakseni 7 tai jotain. :) Tässä vaiheessa oli kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun päätimme antaa vauvan tulla, ja monta kipeää ja tuskaista pettymyksen kuukautta oli mahtunut siihen väliin, ennen kuin tämän kuvan myötä saimme varmistuksen siitä, että meille on oikeasti tulossa vauva. :) Kuopuksen eka ultraääni ei herättänyt enää niin suuria tunteita, vaikka hänen alkuunsaattamisensa oli yhtä ison prosessin takana kuin esikoisenkin.

Kuvan pieni valkoinen möykky pelaa paraikaa selkäni takana jotain rakennuspeliä... ;) En vielä osannut kuvitella, mitä kaikkea on edessäpäin, kun tuota kuvaa pidin ensimmäistä kertaa kädessäni kyyneleet silmissä. :)

Tässäpä olikin paljon asiaa yhden blogitunnustuksen osaksi! :) Nyt täytyy napata äkkiä sukkapuikot käteen... :)

7 kommenttia:

  1. Vekki kiittää tosi paljon kauniista kehuista. Ne aina kannustavat eteen päin ja antavat iloa.
    Anteeksi, mutta olen päättänyt olla vastailematta näihin kiertojuttuihin. Rakkaudesta sen verran kuitenkin, että olen samaa mieltä siitä sanan käytöstä. Suomalainen ei rakasta kaikkea ja kaikkia, vaan sillä on selkeä tarkoitus. Voisin sanoa rakastavani elämää. Joskus olen pohtinut kuolemaankin entisenä syöpäpotilaana. Eämän halu ja ilo saivat uudet merkitykset. Eiköhän tuo ole se kaiken muun rakastamisen ja tykkäämisen pohja ja perusta.

    VastaaPoista
  2. Onpa kyllä tosiaan sydäntä sykähdyttävä kuva tuo tuommoinen, tiedetään (vaikka noin pienenä piikasta ei kuvaa vielä olekaan).

    Ja olen samaa mieltä rakastaa-sanan käytöstä :)

    VastaaPoista
  3. Hei Mari !
    Suuret kiitokset Sinulle tunnustuksesta, mutta minä samoin kuin Vekki olen päättänyt olla osallistumatta noihin "kiertokirjeisiin". Sain sen edellisen tunnustuksenkin 13 blogiystävältä, ja tuntui kyllä pahalta olla vastaamatta. Mutta aina olen katkaissut kirjeessäkin tulevat vastaavat. Tämä ei vaan ole minun juttuni.
    Laitoin nyt ne molemmat tunnustukset tuonne blogiini vähäksi aikaa, ettei niitä enään tulisi.
    Toivon sydämestäni, ettet loukkaannu, ja jätä vierailematta blogissani. Sinä olet nimittäin yksi uskollisimmista kommentoijistani, ja niinkuin itsekin tiedät , se tuntuu aina niin kivalta.
    Minäkin olen saanut mielettömästi itseluottamusta tämän blogini ansiosta (se on nimittäin ollut koko ikäni kadoksissa)
    Mukavaa sunnuntaita t: edelleen kurkkukipuinen

    ps. kirjoitin jo eilen pitkän jutun mutta se ei ole tullut perille. En ymmärrä mikä meillä "pätkii", sinun blogisi on ainoa johon joudun usein yrittämään useasti ennenkuin pääsen kommentoimaan.

    VastaaPoista
  4. Huomaan olevani useissa asioissa kanssasi samoilla linjoilla, paitsi etten tykkää virkkaamisesta (tai oikeastaan ennemminkin en tykkää jäljestäni). Opetan suomea vieraana kielenä ja käytän paljon aikaa selittääkseni, ettei suomen kielessä rakasteta kuin perhettä, lapsia ja rakasta. Nih, ja minä rakastan kevättä ja kesää, ja sekin meitä erottaa :).
    PS kirjavinkki: jos pidät Mary Higgins Clarkista, pidätkö tai oletko lukenut Joy Fieldingiä?

    VastaaPoista
  5. Kiitos Mari !
    Olet pelastanut päiväni, viestilläsi ;)

    VastaaPoista
  6. Moi! Ajattelin kerrankin kun aikaa on, hihkaista itsestäni. Bloggaat ihailtavan ahkerasti ja saat valmista aikaiseksi neule- ja ristipistorintamalla. Minulla kanssa samanlainen kuva, mikä aikoinaan aiheutti mukavia tunteita. Isällä (siis minun isälläni, nykyisellä Papalla) taitaa edelleenkin olla oman kaappinsa ovessa kopio :)

    VastaaPoista
  7. Voi kiitos Mari muistamisesta.Ihanhan tässä punastun =).

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)