Kirsikka-tunnustus

Tiina lahjoitti minulle tunnustuksen:

Kiitos Tiinalle! :)

Tunnustukseen kuuluu seuraavat ohjeet:


1) Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
2) Kerro 3 asiaa, joita rakastat
3) Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.

Ja toteutukset:

1) On ihan väärin, kun saa valita vain viisi bloggaajaa, kun voisin valita reilut 200 eli kaikki, jotka ovat suosikeissani. Mutta heitän tähän nyt taas ihan hatusta viisi ensimmäisenä mieleen tulevaa, riippumatta siitä, oletteko tämän tunnustuksen jo aiemmin saaneet (tämähän on aika monessa blogissa kiertänytkin):

• Annelilla on joka päivä jotain uutta ja upeaa esiteltävää, ja olen jäänyt ihan koukkuun hänen blogiinsa, vaikka olen seurannut sitä vasta aika vähän aikaa
• Kaisa on tällä hetkellä ainakin välillisesti suurin inspiroijani, Sukkasadon ideoijan ja emännän ominaisuudessa tietysti
• Vekki ompelee ihan käsittämättömän upeita tilkkumaalauksia - vaikka omat hermoni eivät noihin taideteoksiin riittäisi, niin ihailen hänen luomuksiaan suunnattomasti
• Virpi on yksi ristipistoidoleistani - haluaisin itsekin tehdä yhtä nopeasti ja yhtä isoja ja yhtä upeita ristipistotöitä kuin hän...
• Hilkka Puikkojen poluilta tekee todella upeita virkkaustöitä, mm. virkattuja kelloja - ja on saanut minut myös keräilemään tölkkien nipsuttimia

Ottakaa palkinto vastaan omalla tavallanne tai jättäkää ottamatta. :)

2) Rakastaa-sanaa käytetään mielestäni vähän liiankin kevyesti - itsekin sorrun joskus väittämään, että rakastan syksyä, käsitöitä, musiikkia... vaikka oikeammin tarkoitan, että tykkään näistä asioista tosi paljon tai että nautin näistä asioista. Toisaalta sitten esimerkiksi lapsuudenkodissani ei koskaan lausuttu "rakastaa"-sanaa ääneen, eikä lausuta edelleenkään; voimakkain tunteenilmaisu perheessäni on "tykätä", eikä sitäkään nyt ihan joka vuosikymmenellä käytetä. ;)

En voi siis oikeastaan käyttää R-sanaa yhdestäkään asiasta, ja he joita oikeasti rakastan kaikista eniten maailmassa, ovat Mies, Esikoinen ja Kuopus.

Jos sitten luettelen asioita, joista nautin/tykkään tosi paljon, niin ne ovat:

• Työ = Musiikki. Nämä ovat minulle lähestulkoon synonyymeja. Ei ole työtä ilman musiikkia eikä musiikkia ilman työtä. ;) En ole voinut oikeastaan koskaan vakavissani harkita tekeväni työtä muuta kuin suurimman intohimoni musiikin parissa, ja vaikka tällä tiellä ei leipä ole leveä, niin tärkeintä on se, että saan tehdä sitä työtä, josta nautin. :)
• Harrastukset = Lukeminen, liikunta, käsityöt. Kiireisen elämän keskellä täytyy ottaa ilo irti jokaisesta hetkestä, jonka voin viettää itselleni mieluisten asioiden parissa. Ja kieltämättä olen aika taitava ottamaan ajan itselleni... :) (kutimet käsilaukussa, kirja ruokapöydällä, arkiliikunnan riemu jne.)
• Siivoaminen. :) Järjestys se olla pitää, myös pölyhiukkasilla. ;) Okei, tämä on näistä kolmesta asiasta se, johon voisin vähiten käyttää R-sanaa, mutta kyllä minä nautin tosi paljon siivoamisesta ja etenkin sen jälkeisestä, hetken kestävästä puhtaudesta. :) Olen varmaan joskus ennenkin sen kertonut, että kaikkein mieluisinta minusta on vessan ja kylppärin puhdistaminen, mitä joskus itsekin ihmettelen. ;)

3) Kuva, jota rakastan (taas se R-sana). En kovin paljon harrasta kuvien katselemista eikä meillä ole kotona esilläkään muita kuin lasten 1-vuotis- ja tarhakuvat, joten ei ole oikeastaan sellaista kuvaa, jota katselisin usein. Mutta tämä alla oleva kuva on sellainen, jonka katseleminen herätti minussa aikoinaan erittäin voimakkaan tunnereaktion:

Tarvitseeko tätä selittää enempää? Kohtu on tuo musta alue hieman kuvan keskikohdasta alaspäin, ja esikoisemme on valkoinen möykky sen mustan keskellä, raskausviikkoja muistaakseni 7 tai jotain. :) Tässä vaiheessa oli kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun päätimme antaa vauvan tulla, ja monta kipeää ja tuskaista pettymyksen kuukautta oli mahtunut siihen väliin, ennen kuin tämän kuvan myötä saimme varmistuksen siitä, että meille on oikeasti tulossa vauva. :) Kuopuksen eka ultraääni ei herättänyt enää niin suuria tunteita, vaikka hänen alkuunsaattamisensa oli yhtä ison prosessin takana kuin esikoisenkin.

Kuvan pieni valkoinen möykky pelaa paraikaa selkäni takana jotain rakennuspeliä... ;) En vielä osannut kuvitella, mitä kaikkea on edessäpäin, kun tuota kuvaa pidin ensimmäistä kertaa kädessäni kyyneleet silmissä. :)

Tässäpä olikin paljon asiaa yhden blogitunnustuksen osaksi! :) Nyt täytyy napata äkkiä sukkapuikot käteen... :)