Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

sunnuntaina, elokuuta 29, 2010

On syksy niin ihmeellinen...

Varma syksyn merkki on joka vuosi se, että minä alan pursuta energiaa ja on pakko päästä purkamaan sitä ulos lenkkipolulle! :) Kesät menevät yleensä enemmän tai vähemmän sisällä nyhjätessä, kesäisin minua ei pienimmässäkään määrin houkuta ulkona hikoileminen, ja ulkoilenkin kesällä ainoastaan siirtyessäni paikasta A paikkaan B jalkaisin tai pyöräillen (= ainoat käytettävissäni olevat kulkuneuvot). Mutta syksyn tietää alkaneen siitä hetkestä, kun mieli vetää koko ajan ulos - tänä vuonna syksy alkoi elokuun 14. päivä. :) Eikä haittaa vaikka vähän sataisikin, itse asiassa sade on melkein viehättävämpää kuin poutasää. :)

Eilen kävimme porukalla löytämässä toisen geokätkömme, ja paluumatkalla kohtasin suorastaan henkeäsalpaavan näyn:


Eihän minulla tietenkään ollut eilen kameraa mukanani, mutta nappasin sen tänään taskuuni ja riensin ikuistamaan jotain, mikä vei minulta lähes jalat altani ja sai tipan silmään. :)


Voiko olla kauniimpaa puuta kuin pihlaja syysasussaan? :)


Ajatella, että pihlajanmarjoissakin on sävyeroja - ja eron huomaa myös maussa. Oranssimmat ovat paljon kirpeämpiä, punaisemmat makeampia. Kuopus söisi noita ihan paljaaltaan... ;)


Syksy kirvoittaa minussa esiin jonkin sortin luontokuvaajankin. Kesällä on minusta liian tylsää kuvattavaksi; syksyssä ja talvessa on paljon mielenkiintoisempia vivahteita. :) Kesällä vain pyöräilen vinhaa vauhtia maisemien ohi, syksyllä ja talvella saatan jopa pysähtyä niitä ihastelemaan. Nyt täytyi napata taas paljon kuvia talteen, näitä voi sitten katsella ensi kesänä, kun ikävöitsen syksyä...


Vaikka ei luonto ihan vielä ole kauneimmillaan, on liian vihreää... täytyy malttaa muutama viikko, että saamme taas väriloiston. :)


Sorsat olivat hävinneet lammesta jonnekin, eilen niitä parveili vielä useampi. Pyssymiehiä karkuunko? :( Tämä yksinäinen sorsa uiskenteli ruokaa etsien...


"Nappikukka" on minusta aina ensimmäinen syksyn merkki - loppukesästä nappikukan nähdessäni minussa herää toivo, että ehkä se syksy sieltä tulee tänäkin vuonna... :)


Toin hiukan syksyä sisäänkin, kun maasta löytyi pudonneita pihlajanoksia.

Rakastan syksyä! :) Ja tiedän, etten ole ainoa, sillä tuntemistani ihmisistä suurin osa on syksyn ystäviä. Mikähän tässä syksyssä meitä oikein kiehtoo? Itseäni siinä viehättää kaikki aina alkusyksystä ihan pimeimpään loppusyksyyn: väriloisto, matalalla paistava aurinko, sateet, tuulet, myrskyt, putoavat lehdet, märkien lehtien tuoksu, lehtikasat maassa, muuttolintujen lähtö, pimeät illat, hämärät päivät, koleus, villasukat jalassa, villapaitaan kietoutuminen, ensipakkaset, ensilumen odotus, kaamos... ja kaiken keskellä joka syksy uusien haasteiden kohtaaminen ja kaikesta uudesta haaveileminen ja suunnitteleminen. :) Ja se energiapläjäys tietysti. :)

Ihanaa syksyä ja tätä sunnuntaita kaikille! :)

15 kommenttia:

  1. Aivan kuin olisi minun kirjoittama juttu :)
    Mä kans tykkään syksystä, kun ei tarvitse enää hikoilla :/
    Hellevaatteet on edelleen vielä kaapissa, mutta eiköhän ne vaihdu kohta hieman lämpimpiin kuteisiin.
    Syksy on ihana ja värikäs vesisateineen kaikkineen.

    VastaaPoista
  2. Minä tykkään syksystä, koska se on minulle aina uuden alku. Syksyllä alkaa uusi kouluvuosi ja se on oman työn kannalta paljon merkittävämpi taitekohta kuin vuoden vaihtuminen. Syksyllä tulee tehtyä kaikenlaisia "uuden kauden lupauksia" ihan omassa elämässäkin. Kouluvuoden alkaessa päätin mm. kävellä vähintään 10 000 askeltra joka päivä. Odottelen jo syksyn sateita, värikkäitä lehtiä, takkatulta ja kynttilöitä

    VastaaPoista
  3. Kuin myös rakastan syksyä!
    Pimeitä iltoja, vesisadetta, ihanan kirpeitä syysaamuja, ruskaa, ah kaikkea syksyssä :)
    Syksyllä saa laittaa ihanat lämpimät villasukat kumisaappaisiin ja läpsytellä vesirapakoissa niinkuin lapset :D

    VastaaPoista
  4. Syksyn huumassa täälläkin - on niin helppo hengittää ja kaikki uusi kiehtoo!

    VastaaPoista
  5. Mahtavia marjakuvia :) Eikös jokainen neuloja ole enemmän tai vähemmän syysihminen, villaa puikoille ;)

    VastaaPoista
  6. Nyt minä poikkean joukosta.
    Haluaisin hypätä koko syksyn yli, minä rakastan ja alan elää keväällä.
    Liekö syy että olen syntynyt maaliskuussa.
    Kuvasi ovat kyllä kauniita.

    VastaaPoista
  7. Syksy on minunkin lempivuodenaikani.
    Ihana kun saa kulkea kumppareissa (no ei kaupungilla mutta omassa pihassa..)

    VastaaPoista
  8. Kauniisti kirjoitettu syksystä, lempivuodenajastani.
    yksi syy miksi pidän syksyn raikkaudesta, kuulaudesta on varmaan hankalat siitepölyallergiani, jotka helpottivat lapsena ja nuorena vasta syksyn myötä (mitään lääkityksiä ei ollut 50-l ja 60-luvullakin piti olla "oikeasti" kipeä, että lääkäriin vietiin. onneksi nykysiin hoidetaan!

    VastaaPoista
  9. Ihanaa syksyä myös sinulle! :) Rrrrrakastan syksyä ja tänään oli upeaa suunnistaa syksyisessä metsässä! :)

    VastaaPoista
  10. Ihanaa ja kuulasta syksyä ystäväni!! On tämä niin ihanaa aikaa.

    VastaaPoista
  11. Ihania pihlaja-kuvia! Minäkin tykkään syksystä!
    En ole tainnut tehdä niitä pitsisukkia raitalangasta, mutta uskon, että sekin toimii.

    VastaaPoista
  12. Ei minustakaan syksyssä mitään vikaa ole. Silloin on niin upeita syysvärejäkin. Valitettavasti vain meillä osa perheestä on hiukan sadeherkkää, vaikka minä rakastankin yli kaiken sadekävelyjä: kumisaappaat, sadelahkeet ja kunnon sadetakki tiukasti kauluksesta nyöritettynä marssitaan veden valuessa päätä ja kasvoja pitkin: ihanaa.

    VastaaPoista
  13. Pääsen ihastelemaan pihlajia keväin syksyin, sillä niitä on asuinympäristössäni erittäin runsaasti katujen varsilla. Keväiset/alkukesäiset kukinnat ja loppukesän/syksyn marjasadot. Tuota marjojen värieroa olen ihmetellyt usein!

    Syksy on ok, kunhan se ei ole masentavan harmaa jatkuvine sateineen. Kuulaat, raikkaat syyspäivät värikkäine lehtineen, niistä minä pidän. Ja siitäkin p idän, että koiralla on vilpoisempaa... ;-)

    VastaaPoista
  14. Komppaan Annelia eli hyppäisin syksyn yli ja mieluusti vielä talvenkin, mutta syyskuusta vuoden loppuun on se masentavin ja ikävin aika, varsinkin täällä maalla, kun on pilkkopimeää ja täytyy alkaa taas lämmittää. Pimeydenkin vielä sietäisi, kunhan vain olisi lämmintä. Elämä on niin paljon helpompaa kesällä.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)