Mikä on sellainen juoksukilpailu, johon Ahtisaari ei osallistu? - Maraton.
Entä sellainen pistelytempaus, johon Ahtisaari ei myöskään osallistu? - Ristipistomaraton.
Näin lennokkaita ajatuksia oli tänään nelituntisen pistelyn aikana... ;) Tosin tuo neljä tuntia jakautui taas neljään pätkään: n. 11-12, 14-15, 18-19.30 ja 19.40-20.10. Suunnilleen siis, en kytännyt sekuntikellon kanssa. ;)
Kaivoin kaapista joulukalenterin:
Pitkästä aikaa...!
Tässä oli sopivasti tyhjää tilaa odottamassa uusia pistoja...
... ja tämän verran tuli lisää. Tuntui todella hitaalta, en tiedä johtuiko se siitä, että käytin päivällä kirjontakehystä, tekikö se työn hitaammaksi. Illalla heivasin kehyksen hornankuuseen, ja ihan kuin olisi vauhti siitä lisääntynyt. Tosin ei ollut kiva rytätä kangasta nyrkkiin, mutta pistelykehikkokaan ei ole mikään maailman paras. Tulihan noita pistoja silti! :)
Kokonaisuus näyttää nyt tältä. Pääsinpäs tuossa yläkuvassa jo toiseen reunaan saakka! :) Taidankin välillä pistellä hahmon sinnekin reunaan, niin näyttää täydemmältä. Käyköhän tässä niin, että Jeesus-lapsi tulee kuvan keskelle vasta viimeisenä...? Mulla oli nimittäin pienenä yksi Jeesus-palapeli, jonka kokoamisessa mulla oli aina tietty järjestys, eli sen palasen sai laittaa viimeisenä, missä oli Jeesuksen kasvot. Ja sitten olin muka aina yhtä hämmästynyt, että "ooh, siihen tulikin Jeesus!" ;) Voisin leikkiä nytkin yhtä hämmästynyttä, ja pistellä vauvan pään seimeen viimeiseksi... :) No, katsotaan, mikä se järjestys lopulta on.
Esikoinen seurasi tämän etenemistä pitkin päivää, välillä tiiviimminkin. Hän odottaa kovasti kalenterin valmistumista, joten ehkäpä se antaa minulle nyt motivaatiota pistellä tämän marraskuun loppuun mennessä valmiiksi. :) Esikoinen olisi halunnut harjoitellakin ristipistelyä, mutta lupasin sitten ostaa hänelle jonkun lasten ristipistotyön, kunhan sellaisen löydän, on varmasti kivempi harjoitella vähän isommalla kankaalla aluksi. Itse taisin olla suunnilleen esikoiseni ikäinen eli 6-vuotias, kun tein ensimmäisen pienen kanavatyöni, ja ensimmäisen ristipistotyöni eli sellaisen villalangalla pisteltävän tyynyn sain 8-vuotiaana joululahjaksi ja valmiiksikin se tuli. :) Eli mikä ettei pojalle voisi jo pienen ristipistotyön ostaakin. :)
Tästä jatketaan... välillä pistellen välillä neuloen. :)
Heipä vaan!
Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei hei!
Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)
Joulukalenteri projektisi on ihan mun(=pyhäkoulutädin) suosikkini!
VastaaPoistaTykkään tuollaisista suloisista jutuista ! :) :)
ja Jeesus -vauva on ihan paras joululahja.
Mä en osaa käyttää kehystä yhtään pistellessä.
Tänään aloin minäkin tuumata jo syksyn ja Joulun pistelyjä-
ainakin jatkan pian syksyn väristä " This Is The Day"-
sampleriani.
Ja Violariumin alesta tilasin yhden joulumallin..
Tosi nättiä olet tehnyt.
VastaaPoistaps. Ahtisaari on entinen pomoni!!
Siitä tulle tosi kaunis valmiina!
VastaaPoistaOnpa ihanat pistelyt taas kerran :)
VastaaPoistaJa nimpparionnittelut sulle kans samalla :))
Mielenkiintoin työ, ihana aihe lapsuusmuistoineen.
VastaaPoistaKyllä se esikoinen varmasti jo pystyisi ristipistojakin tekemään, kun niin upeita hama-juttujakin osaa keskittyneesti tehdä. Juniorille en ehkä vielä... ;)
VastaaPoistaNo, minä olen meidän esikoiselle aikonut ja luvannut jo kauan sitten ostaa oman työn, joten lienee aika lunastaa lupaus..
Terkkuja!
T. Purumuori
Olipas kiva tarina tuo palapelijuttu!
VastaaPoistaJa tietty jatkat "perinnettä" tuon kalenterin kanssa, joka on hieno jo nyt!
Toki esikoiselle oma työ, uskon että upea siitäkin tulee ja tarkkaan pistelty.
Söpönen tuo kalenteri on :).
VastaaPoista- Juu, on se sama huivi, se minun, kuin mitä sinäkin olet kaavaillut (muistan, että olet kertonut :).)
Kuvaa klikkaamallahan se vähän suurenee se minunkin huivini kuva, eli näkyvyys vähän paranee. Olin niin laiska, etten viitsinyt etsiä yksiväristä mekkoa taustaksi - tunnustan :D.
Batiikista se varmaan olisi hienompaa, mutta minä tein tuommoisista "otetaan, mitä on" -langoista vaan, kun johonkin nuokin langat piti käyttää. (Kuuluin toissasyksynä huiviklubiin, enkä voi tajuta, miksi sieltä lähetettiin niin pieni vyyhti lankaa yhtenä kuukauden lähetyksenä, ettei siitä yksinään minkäänmoista huivia olisi saanut. Ei tosiaankaan minkäänmoista. Paitsi vauvan, ehkä.)