Ken vois liekin sammuttaa?

Tiesittekö muuten, että joskus pienenä haaveilin muotisuunnittelijan ammatista? :) Siis joskus 80-luvun puolivälin jälkeen, kun meille tuli ensimmäinen Ellos-luettelo - tutkailin luettelon vaatteita ja haaveilin, mitä kaikkea sieltä ostaisin... ei meille kyllä muuta Ellos-luetteloa sitten koskaan tullutkaan, kun ei sieltä mitään tilattu. ;) Taisi olla samoja aikoja, kun mulla oli paperinukkevillitys kuumimmillaan: veljen silloinen tyttöystävä (nykyinen vaimo) toi minulle kotoaan Apu-lehden paperinukkeja, mm. Tuula Polven ja Outi Tanhuanpään (eli vuodet taisivat olla 86-87), sitten minulla oli Matti ja Tiina Nykänen -paperinuket (se taisi olla -88), ja tietysti Sarah Ferguson -paperinukke silloin, kun oli Sarahin ja Andrewin häät (sekin vuonna -86). Paitsi että se Sarah-paperinukke ei ollutkaan mistään lehdestä, vaan pistin veljen tyttöystävän (edelleen se sama, josta tuli hänen vaimonsa) piirtämään Sarahille vartalon, koska siinä hän oli mielestäni niin hyvä, ja sitten siskoni sai piirtää Sarahille kasvot, koska hän oli mielestäni parempi piirtämään kasvoja niin että niistä tulee näköiset. ;) Minun tehtäväkseni jäi piirtää kaikille paperinukeilleni vaatteita, ja silloin olin ihan varma, että minusta tulee isona muotisuunnittelija. :) (vaikka olin jo vuosia aiemmin kirjoittanut ystäväkirjoihin, että minusta tulee muusikko, ja jostain syystä vaikka nuo haaveammatit vuosien varrella aina vaihtuivat, niin tuo muusikkous vaan kummitteli taustalla, ja tässä sitä sitten vaan ollaan edelleen sillä tiellä... :) )

Muodista en kyllä ole varmaan koskaan tajunnut hölkäsenpöläystä, en ole ikinä seurannut mikä on muotia, enkä tiedä edelleenkään muodista tuon taivaallista. :) Joten kun nyt olen tässä muutaman päivän ajan taas leikkinyt muotisuunnittelijaa, niin todennäköisesti olen päätynyt tosi kauas siitä, mikä oikeasti on in... ;) Ja periaatehan on ollutkin, että jämälangat vaan kulutetaan loppuun, ja lopputulos on sitten se mikä on. :)

Tahtihan tässä onkin ollut huima, sillä muutamassa päivässä on valmistunut 10 erilaista vaatetta! ;) Pariin kertaan olen koittanut arvuutellakin, Ken hoksaisi, mitä tekeillä on, eikä Ken missään vaiheessa onnistunut ainakaan sammuttamaan tätä tekemisen liekkiä, silloin kun se leimahtaa alla kuuman auringon... (ks. otsikko) Vaan nyt saa Ken ihailla Barbieta uusissa vaatteissaan! :)

Nämä ovat menossa kummitytölle, joka täyttää ensi viikonloppuna 3 vuotta. Hän sai minulta jo lahjan tässä pari viikkoa sitten heillä käydessämme, eli ensimmäisen Barbiensa. Koska en ehtinyt aiemmin näitä tekemään, niin lupasin lähettää postissa sitten syntymäpäivään mennessä vähän lisuketta lahjaan. Jos siis kummitytön äiti haluaa pitää yllä tyttären jännitystä h-hetkeen saakka, niin aja nyt tyttö kiireesti pois koneen äärestä...! ;)

Barbien vaatteet

Tehty ajalla: 30.6.-2.7.2010

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita Tennessee luonnonvalkoinen (010), vihreä (378) ja unikonpunainen (526)

Langankulutus: 38 g (hame vihreä-valk. 10 g, hame vihreä-valk.-pun 8 g, sortsit 7 g, paita valk.-pun 6 g, toppi vihreä 5 g, toppi valk. 2 g)

Puikot: 2 mm + 2 mm virkkuukoukku apuna

Koko: Barbie

Muuta: Kummitytölle 3 v lahjaksi

Näihin kuluivat siis Tennessee-jämät - samoja lankoja on mennyt muuten samaan kummitytön perheeseen kolmen pipon muodossa, joten täältä tulee sitten loputkin langat! ;) Nämä asut ovat sellaisia, että kaikkia yläosia voi yhdistellä kaikkien alaosien kanssa, katsokaa vaikka:

Kuvia klikkaamalla niiden pitäisi suurentua tarkempaa syynäämistä varten. :)

Koska helteet eivät (onneksi!) jatku ikuisesti, tarvitaan myös syysvaatetta:

Barbien vaatteet

Tehty ajalla: 2.-3.7.2010

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita 7 veljestä Jättiraita punainen-oranssi-vihreä (865)

Langankulutus: 18 g (paita 9 g + hame 9 g)

Puikot: 3 mm

Koko: Barbie

Muuta: Kummitytölle 3 v lahjaksi

Nämä on todellakin tehty 7 veljestä Jättiraidan jämistä, vaikkei näissä sitä raidoitusta näykään. :) Nimittäin kun tein tuossa toukokuussa siskolleni 50 v lahjaksi Jättiraita-sukat, niin raitojen kohdistamiseksi piti välillä keriä pätkiä ensin kerän alusta ja sitten välistä sukkien vaihtuessa, ja lopussakin jäi jokunen pätkä. Sattumoisin kävi niin, että niihin siskon sukkiin meni vaaleampi vihreä raita kokonaan, eli viimeinen vaaleanvihreä riitti juuri ja juuri toisen sukan kärkeen. Tummempaa punaista jäi sukista muutaman kymmenen sentin pätkä, joka on pistetty puseroon raidaksi ja kauluksen rusetiksi (näkyy kuvassa tosi huonosti), ja sitten tuota oranssia ja tummanvihreää jäi pitkät pätkät useina pikkunöttösinä. Joten näitä nöttösiä yhteensolmimalla sain aikaiseksi oranssin paidan ja vihreän hameen. Näinkin voinee itsestäänraidoittuvaa lankaa käyttää. :)

Vielä löytyi jämälankavarastosta Nalle Kukkaketoa, joka muotoutui tällaiseksi, onko tämä nyt sitten minkä vuodenajan vaate:

Barbien vaatteet

 Tehty: 2.7.2010

Malli: Omasta päästä

Lanka: Novita Nalle Kukkaketo kielo (825)

Langankulutus: 16 g (mekko 9 g, poncho 7 g)

Puikot: 2 mm + 2 mm virkkuukoukku

Koko: Barbie

Muuta: Kummitytölle 3 v lahjaksi

Jos helle yllättää, ja poncho on harteilla liian kuuma, sen voi kiskaista tällaiseksi lierihatuksi... ;) Poncho on ihan tavallinen ketjusilmukkalenkeillä virkattu verkkoponcho, muutaman vuoden takaista Novitan verkkoponchoa imitoitu. :) Mekon yläosa on joustinta ja alaosa polvekeraitaneuletta.

Barbien vaatteiden tekeminen on kyllä hauskaa, mutta pienestä koostaan huolimatta yllättävän työlästä. Pientä näpertelyä ja paljon pääteltäviä langanpäitä, joista ei kuitenkaan tiedä, mihin ne päättelisi, kun vaatteet ovat niin pieniä. Ja sitten täytyisi osata ajatella myös, että vaatteet on helppo pukea Barbielle, jolla ei kädet ja jalat taivu niin kuin ihmisellä, ja pääkin on suhteettoman suuri vartaloon nähden. Myönnän, että tämä muotisuunnittelija ei oikein osannut tätä pukemisongelmaa ottaa huomioon - napit tai tarrat auttaisivat suunnattomasti, mutta niitä ei noissa vaatteissa nyt ole. Joten kummityttöni luultavasti tulee tarvitsemaan joidenkin puseroiden kohdalla vähän aikuisen apua pukemisessa, ja koska kyseinen aikuinen seuraa tätä blogiani, niin tässäpä vielä pari testattua pukemisvinkkiä:

• Valkoinen toppi, jossa on sydänkuvio, kannattaa ahtaa Barbien päälle yläkautta niin, että nostaa kädet ylös ja ujuttaa pään ja kädet paidan sisälle ja koittaa saada jotenkin kädet sitten niistä rei'istä ulos. Pois lähtee samaa reittiä. Toinen vaihtoehto on irroittaa Barbien pää ja kädet, pukea paita päälle ja laittaa sitten pää ja kädet takaisin... ;)
• Valkoinen pikkutoppi (vai onko ne enemmänkin rintsikat) menee parhaiten alakautta niin, että siinä vaiheessa, kun toppi on jossain pepun kohdalla, niin venyttää niitä henkseleitä sen verran, että kädet mahtuvat niistä läpi. Samaa reittiä menee myös tuo oranssi villapaita, johon hoksasin kyllä tehdä isomman kaula-aukon, jonka voi sitten kiristää nyörillä, mutta se on silti hivenen hankala puettava käsien osalta. Toinen vaihtoehto on edelleen sama kuin edellä, eli raajat irti ja niin poispäin. :)
• Vihreään toppiin älysinkin tehdä tuollaisen nappisysteemin, eli lenkki niskan takaa ja edestä napilla kiinni. Siitä topista tuli kyllä sitten muuten taas ihan liian löysä...
• Hameet ja sortsit menevät päälle ihan tuosta vaan. Puna-vihreä-valkoisessa hameessa on nyöri kiristämistä varten vyötäröllä, sortseissa kuminauha, mutta pukeminen on noissa vaatekappaleissa helppoa.
• Mekon ja ponchon teinkin viimeisenä, joten niissä on jo jotain opittu tuosta pukemisasiasta, eli päälle vaan ja mekko solmitaan nyörillä takaa niskasta kiinni. :) Ja eikun leikkimään! :D

Nämä lähtevät Itellan matkaan joskus loppuviikosta, ja jos ehdin sitä ennen saamaan Revontulen valmiiksi ja jos ja kun siitä jää jämälankaa, niin voi olla, että tekaisen niistä jämistä vielä jonkun Barbien vaatteen. Sen näkee sitten, mikä siitä tulee, yleensä nuo suunnitelmat täsmentyvät vasta tehdessä, kun näkee mihin lanka riittää. Tosi ammattimaista muotisuunnittelua siis. ;)

Tuo ponchohan on muuten virkattu ja vieläpä ympyränä. :) Muut vaatteet ovatkin sitten neulottuja, korkeintaan joku ketjusilmukkanyöri on jonain henkselinä.

Kuvittelin muuten, etten herättäisi kovastikaan huomiota, kun menisin Barbien kanssa pihalle kuvaamaan ja pojat leikkisivät siinä vieressä. Mutta pihalla olikin kaksi muuta perhettä - yleensä siellä ei ole ketään, vaan kaikki menevät joihinkin alueen leikkipuistoihin, eivätkä leiki pahemmin omalla pihalla - joten tunsin tuijotuksen selässäni, kun asettelin Barbieta ruusupuskan juurelle... ;) Vetäydyinkin sitten vähän kauemmaksi, että sain rauhassa vaihdella Barbielle vaatteita ja kampauksia, ja yritin olla ajattelematta, monestako asunnosta seurataan puuhiani ikkunan tai parvekkeen kautta. No, ehkäpä naapureilla on omakin elämä. :)

Eloisaa sunnuntaipäivän jatkoa! :)