Keskiviikon kolmas

Tämä blogin päivittäminen näkyy olevan kausiluontoista: joskus ei ole asiaa kuin pari kertaa viikossa, sitten on näitä päiviä kuten tänään, jolloin pukkaa jo kolmatta päivitystä samalle päivälle. :) Mutta enpäs viitsi valmistuneen esittelemistä lykätä pidempäänkään, kun kerrankin on jotain valmista näytettävää!

Tunika

Tehty ajalla: 8.5.-23.6.2010

Malli: Novita Kesä 2006 nro 47

Suunnittelija: Arja Viitala

Lanka: Novita Kotiväki harmaa (470)

Langankulutus: 450 g

Virkkuukoukku: 2 mm

Koko: M:n silmukkamäärillä tein, mutta tuli ehkä enemmän S

Muuta: Ohjetta soveltaen jätin helmaan halkion, jonka reunustin ketjusilmukkalenkeillä.

Pelkäsin koko ajan, että tästä tulee liian pieni, ja kyllä tämä onkin pienempi mitä ohjeen mukaan M-koko olisi pitänyt olla. Koko ajan kalvoi epäilys, ettei tämä mahdu päälleni, mutten viitsinyt purkaakaan, sillä yleensähän minulla tuppaa kaikesta huolimatta tulemaan liian suuria vaatteita. No, tämä ei ole liian pieni eikä liian suurikaan, vaan juuri sopiva! Ainoastaan helman kohdalla jouduin soveltamaan, eli jättämään tuohon tuon halkion, sillä tuo helmassa oleva erilainen mallivirkkaus veti jotenkin enemmän kasaan mitä muu mallivirkkaus, ja olisi tullut turhan ahdas lantiosta. Ohjeessa oli kyllä maininta, että halutessaan voi jättää halkion helmaan, ja se tuntuikin minusta sitten hyvältä ajatukselta, enpä välttämättä olisi itse tuota hoksannutkaan. :) Koska halkion reunat olisivat jääneet sellaisenaan rumiksi, niin virkkasin niihin samanlaista ketjusilmukkalenkkireunusta kuin helmassakin (kuvaa klikkaamalla saattaa näkyä vähän paremmin).

Tämä on taas niitä monikäyttöisiä vaatteita, kun on noin neutraalin värinen. Ylimmässä kuvassa on se minun kotoisin tyylini, farkut ja turkoosi toppi alla, keskimmäisessä yhdistettynä luonnonvalkoiseen ja alimmassa pinkkiin - kaikki käy! :)

Jos keksin jonkun tosi hyvän selityksen, niin eiköhän tämän saa jotenkin ujutettua ympyrävirkkaukseen... ;) Onhan pusero nyt jollakin tavalla pyöreä, vaikkei tätä ole pyörönä virkattukaan. Ja jos haluan tämän mahtuvan päälleni jatkossakin, niin ei passaa kovasti pyöristyä... ;) Eiköhän siinä ole riittävästi ympäripyöreää selitystä, jotta saan tunikan tempaukseen mukaan! :)

Ylimmässä kuvassa minulla on lievästi sanottuna vattuuntunut ilme, ja sille on selityskin. Vaikka tuo kuva on nyt täällä ensimmäisenä, niin oikeasti se on otettu näistä kuvista viimeisenä. Ennen sitä kameraan tallentui tällaisia otoksia:

Nämä jäivät Nikon Coolpix L3:n viimeisiksi kuviksi. Tarinan opetus: älä anna 2-vuotiaan ottaa kuvia paikassa, jossa on betonilattia... Onneksi isännän laatikossa oli jemmassa joku vanha Minolta, jota isäntä on säilönyt varakamerana odottamassa sitä päivää, kun onnistun hajottamaan tuon Nikonin. Ilman isännän neuvokkuutta olisi nimittäin tullut päätös tälle bloggaamiselle, sillä ainakaan tämän vuoden puolella ei ole toivoakaan mistään uudesta kamerasta. Toivottavasti varakamera pysyy kunnossa, ja sillä tuo ylimmäinen kuvakin otettiin, mutta ei ollut kauheasti fiilistä enää siinä vaiheessa poseerata kauniisti. ;) Mutta katsokaa vain puseroa, älkää mallin kärsivää ilmettä. ;)

Leppoisaa loppuviikkoa!