Ompelua-pompelua ja askartelua-pas...

Tänään on kyllä ollut niin säiden kuin muidenkin olosuhteiden puolesta mitä parhain ompelupäivä, aivan kuten toivoinkin! :) Vaikka toisaalta olisin kyllä voinut istua ikkunan ääressä vaikka koko päivän katselemassa vesipisaroiden tanssia lätäköissä. :) Rakastan sadetta, ja nyt huomaan, että tuollainen rehellinen vesisade on sitä, mitä olen talven aikana kaivannut, vaikka on lumisadekin kyllä kaunista. :) Nyt toivoisin vielä sellaista oikein kunnon rankkasadetta, joka huuhtoisi pois meidän "ikkunakoristeemme" - eräänä tammikuun pakkasyönä lintu oli käynyt ruiskaisemassa tarpeensa keskelle meidän olohuoneen ikkunaa, eikä tee kauheasti mieli alkaa sitä käsin hinkkaamaan pois... Muistankin, että lapsuudenkodissani toukokuun ensimmäinen päivä oli perinteinen ikkunanpesupäivä, ja sitä perinnettä olen koittanut vaalia vielä omassa kodissanikin, mutta ainakin nyt odottelen vielä, josko saisin luontoäidiltä liuotusapua taistelussa linnunkakkaa vastaan. ;)

Pääsin minä kuitenkin jo eilen illalla aloittelemaan kevätsiivousta, joskin hieman eri tavalla mitä olin ajatellut. Iltapalan aikaan kun hetkeksi silmä vältti, niin kuopus päätti roiskemaalata keittiön seinät mustikkasopalla... Aikani hankasin seiniä, mutta eipä noita sinisiä läiskiä valkoisella seinällä saa oikein piiloon muuta kuin maalaamalla. No, täytyy ajatella positiivisesti: kun me joskus hamassa tulevaisuudessa täältä muutamme, niin onpahan ainakin vuokranantajan käyttämällä remonttifirmalla töitä! :) Meidän lastenhuoneen seinillähän on myös ollut jo pidemmän aikaan pysyvä (ja pesunkestävä) modernin taiteen näyttely. Tänä iltana kuopus puolestaan päätti testata, miltä keltainen väriliitu näyttäisi tuliterällä 50" plasmanäytöllä, joka saapui meille kolme päivää sitten... Ja minä kun en saanut siitä edes eilen pölyjä pyyhkiä tavallisella rätillä, niin tarkasti sitä on vaalittu ja pidetty silmällä! ;) Vanhaa kuvaputkitelkkariahan sain kerran oikein Vimillä (vai mikä lie Cif se on nykyään) hangata, kun kuopus päätti ettei Teletapit miellytä ja piirsi siihen mieluisamman kuvan tilalle. ;) Mutta joo, on nuo lapset onneksi 90% ajasta aivan ihania! Kuopuskin on tässä viimeisen viikon aikana oppinut päiväkuivaksi, vahinkoja sattuu enää yksi per päivä (mitä siitä, jos se vahinko sattuu just tapahtumaan iskän lempinojatuoliin tai dvd-levyn päälle...) joten mukavalla mallilla on tämä perhe-elämä nykyään ainakin sen puolesta. :)

Mutta tänään siis sain ommella, ihan koko päivän. :)

Ensin ompelin vähän koneella. Yhteistyö sujui tällä kertaa varsin sujuvasti - meinasin kirjoittaa ensin että saumattomasti, mutta se ei oikein sopinut, kun nimenomaan niitä saumojahan sillä ompelukoneella tehdään. ;) Salaisuus yhteistyön sujumiseen taitaa piillä siinä, että kannattaa ommella vain pieniä määriä kerrallaan, eikä haalia kaikkea mahdollista ommeltavaa yhdelle päivälle. Eikä kannata tehdä mitään tylsiä korjausompeleita sinä päivänä, jolloin aikoo ommella jotain kivaa - mitä järkeä on ensin väsyttää ja suututtaa itsensä housunpolvien paikkaamisessa, koska sen jälkeen se kivakaan ompelu ei ole enää kivaa. Ja minulla kun on ollut tapana tehdä ensin työ ja sitten huvi, eli niiden rästissä olevien korjausompeleiden hoitamisella tavallaan ansaitsen sen, että saan ommella lisäksi jotain mukavampaa. Mutta tänään ompelin vain mukavaa ja helppoa ja nopeaa, ja sitten työnsin koneen äkkiä kaappiin, ennen kuin ehdin keksiä jotain muuta ommeltavaa. Olin jopa niin nopea, että melkein unohtui ottaa kuva tästä harvinaisesta tapauksesta, kun ompelukone on esillä... ;)

Pääasiassa kuitenkin ompelin tänään käsin. Niin terävällä kuin tylpälläkin neulalla, ompelulangalla ja kirjontalangalla. Ihanaa pientä näpertelyä. :) Ja valmista tuli peräti kolmin kappalein! Yksi jo pidempään työn alla ollut juttunen valmistui, ja lisäksi kaksi pienempää juttusta, jotka sekä aloitin että viimeistelin tänään. Täytyy ottaa niistä kuvia sitten joskus päivänvalon aikaan. :)

Ja sitten vielä askartelin-paskartelin. Oikeastaan ne kaksi pienempää valmistunutta ompelu-pompelujuttua olivat ehkä enemmän askartelua kuin ompelua. Lahjapajan aloittelua ja silleen... :) Esikoisen kanssa askarreltiin mummuille kortit ensi sunnuntaiksi, siinä tosin minun roolini oli enemmän assistentin rooli, etsin liimapuikon ja muut tarvikkeet, piirsin sydänkuvioita pojalle leikattavaksi ja niin pois päin. Tuli nätit kortit, vaikka tosi yksinkertaiset. Ne ehdin jo pakata kirjekuoriin, en tajunnut edes ottaa kuvia... Punaiselle pohjalle liimattiin vaaleanpunaisesta paperista leikatut sydämet ja sitten liimattiin "Sydämelliset Onnittelut" -ääriviivatarrat ja yksi ääriviivatarrakukkanen. Mummut eivät taida käydä täällä lukemassa, niin uskallan tuon verran kertoa. ;) Saapa nähdä, mitä minun paketistani ensi sunnuntaina löytyy, esikoinen on jo vähän lipsauttanut vihjeitä, ja päiväkodin kuukausitiedotteestakin olen rivien välistä ollut lukevinani, että saattaisin jotain villaista saada... :) No, viikon päästä se selviää! :)

Uskomatonta, miten paljon sitä saattaakaan yhtenä tavallisena lauantaipäivänä saada aikaan! Ja on kuitenkin tullut vietettyä aikaa myös hellan ääressä, tehty pyykkihuoltoa ja kaikkea sellaista mitä nyt tekee joka päivä. Olisipa kaikki päivät yhtä tuottoisia! ;) Niin tyytyväinen olen päivän käsityösaldoon - vaikken neuleeseen ole kyllä ehtinyt koskea muuta kuin siirtäessäni sitä syrjään milloin minkäkin tieltä - ja isäntäkin tuumasi, että kyllä minusta näkee että olen tykännyt tehdä niitä juttuja, mitä tänään olen puuhastellut. :) Voi että, kun pääsisi pian kuvaamaan ja näyttämään teillekin muutakin kuin noita kankaanreunoja...! ;)

Huomenna on sitten jo neulomisen vuoro - toivottavasti saan seuraa Café Saaraan klo 15! :) Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille! :)