Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

sunnuntai, helmikuuta 07, 2010

Kuvameemi-haaste

Sain Suvilta haasteen etsiä neljännen kuvakansion neljäs kuva.

Olen tehnyt tämän jo kerran aiemminkin, itse asiassa melko tarkasti vuosi sitten (6.2.2009), ja se löytyy täältä. En siis laita nyt tuota samaa kuvaa, vaan koitan etsiä jonkun muun neljännen kansion. :)

Päädyin siihen kuvakansioon, jonne talletan tähän nykyiseen blogiini tulevat kuvat. Sen neljäs kansio on nimeltään "Käsityöt kesken 2009", ja sieltä löytyi neljäntenä tämä:


Tässä näyttäisi olevan minun punaisen palmikkotakkini takakappale. :) Tätä tehtiin viime elokuussa. :)

Höh, tuo on niin tylsä kuva, että laitetaan sitten vielä ekstrakuva niistä kaikista kuvakansioista. Koska en halunnut laittaa enää uudestaan neljännen kansion neljättä kuvaa, laitankin viidennen kansion neljännen kuvan. :) Tämä kansio on nimetty esikoisemme mukaan, ja tässä on neljäs kuva siitä kansiosta aakkosjärjestyksessä, vaikka oikeasti kyse on ihan ensimmäisestä kuvasta esikoisestamme:

Kuvan päivämäärä näyttäisi olevan lokakuun loppua 2003, ikää tuolla pienellä möykyllä on noin seitsemän tai kahdeksan raskausviikkoa. :) Esikoisemme on siis tuossa kuvassa tuo ihan pienenpieni pallero tuon pienen mustan alueen keskellä, pieni musta läntti on siis kohtu ja tuo kaikki muu valkoinen on sitten jotain muuta. :) Enempää ei vielä voinutkaan näkyä, koska tuossa vaiheessa mittaa taisi meidän pojalla olla reilun sentin verran. ;) Mutta niin siellä vain näkyi sydän sykkivän pikkumöykyn keskellä; se taisi olla siihen astisen elämämme liikuttavin hetki - no okei, kyllä ne kaksi punaista viivaa paria viikkoa aiemmin taisivat saada meidät vielä enemmän sekaisin. :) Oli silloin niin vaikeaa uskoa vauvantuloa todeksi, kun yli kaksi vuotta oltiin vauvaa yritetty, ja sitten viimein ties kuinka monennella hedelmöityshoitokerralla onnistuimme, ja tässä oli siitä ensimmäinen elävä todiste. Keski-Suomen keskussairaalan naistentautien poliklinikalta me tämän kuvan saimme mukaamme, ja reilut seitsemän kuukautta myöhemmin kävelimme samaisen klinikan ohi vastasyntynyt vauva kantoliinassa. :) Ja ajatella, samainen pikkuinen möykky istuu nyt tuolla olohuoneessa toisen pikkumöykyn vieressä. :) Melkein yhtä liikuttava hetki oli nähdä myös kuopus ensimmäistä kertaa tällaisena möykkynä, hänestäkin on olemassa melkein samanlainen kuva jossain tallessa. ;)

Siinäpä tämä kuvameemi, vähän omin sovelluksin. :) En haasta tähän nyt ketään, mutta ottakoon mukaansa ken tahtoopi. :)

Kiitoksia muuten kaikille kommenteista, niitä on ilo lukea! :) Koitan muistaa palata niihin paremmalla ajalla. :)

2 kommenttia:

  1. Onnea näin jälkikäteen lapsettomuuden selättämisestä :) Ensimmäinen ultrakuva on aina vähintään omituisen näköinen, meillä siellä kohdussa näytti uiskentelevan Kasper-kummitus, iso pää ja pieni liehuva ruumis :D Viikkoja oli tuolloin yhdeksän. Suloiset lapaset tuloillaan tuolla alemmassa postauksessa!

    VastaaPoista
  2. Kyllä se ensimmäinen ultra on aina liikuttava hetki. Ensimmäistä meillä ultrattiin vasta viikolla 12. Kun lääkäri sanoi, että täällä on yksi elävä sikiö, tuli vasta siinä vaiheessa mieleen, että siellähän olisi voinut olla toinenkin toukka tulossa;)

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)