Yöpika

Koitan pikaisesti pläjäyttää pari kuvaa...

Pikkujakun etukappaleet ovat tuossa epämääräisesti rullalla, mutta taisivat valmistua keskiviikkoiltana. Käyn hihojen kimppuun heti, kun pystyn keskittymään kirjoneuleeseen, eli sitten kun ei ole kauheasti just muuta tekemistä samaan aikaan kun neulon, ja voin käsitellä useampaa lankakerää (eli ei ole ainakaan bussineule ;) ).

Silmu-huivi sen sijaan on oikein hyvä neuletyö, jota tehdessä voi tehdä yhtä aikaa melkein mitä vaan. Tätä on neulottu torstaina mm. bussissa ja hammaspolin odotushuoneessa (jossa muuten joku näytti tekevän odottaessaan kanavatyötä! :) ) Nyt näkyy jo tuo langan väriliukukin kivasti. :) Tästä tulee näemmä aika leveä kaulahuivi, silmukoita on enemmän kuin ohjeessa. :)

Ristipistomaratoonailu jäi tältä päivältä, vaikka oli sen suuntaisia aikeita kyllä. Aamupäivä meni hammaspolilla, jossa tuli pitkästä aikaa tavattua taas mm. kirurgi ja röntgenlaite. Saa nähdä, mitä ne meinaavat tämän minun itsepintaisen turpavärkkini kanssa oikein tehdä. ;) Yhdeksän vuotta sitten sitä leikeltiin, sen jälkeen on useampaan otteeseen suunniteltu uusintaleikkausta, mutta aina se on vaan jätetty viimeiseksi oljenkorreksi, ja taas tänään onneksi päättivät vielä kokeilla jotain pehmeämpää hoitoa, leikkaus on tietysti aina se viimeinen vaihtoehto. Hyvä näin! :) Turpajumppaa ainakin joudun tekemään nyt peilin ääressä monta kertaa päivässä. :) Ilta meni tietysti töissä, ja tuo väliaika polikäynnin ja töitten välillä oli oikeastaan puhelimessa istumista ja ei-niin-hirveän-mukavien-asioiden selvittelyä. Mutta hyvä, että selvitellään, sillä ne asiat menevät eteenpäin ja saa pois mielenpäältä. :) Ja sitten illalla lasten nukahdettua keksinkin itselleni muuta ajateltavaa, joten niin ne ristipistot nyt vain tältä päivältä unohtuivat. No, pistellään sitten vaikka viikonloppuna...

... sillä uuttakin pisteltävää on työn alla. Ei ole vielä montaa pistoa kankaalla, mutta ei tuohon nyt ihan tolkuttoman paljon niitä pistoja tulekaan. Rafaelin enkeliä siis on tuloillaan, aina silloin kun satun muistamaan pistellä. :D Nuo pistot olen tehnyt maanantaina.

No, olipa tosi pika, mutta olenkin nopea kirjoittamaan. :D Aikoinaan yläasteen konekirjoitustunnillakaan ei ollut siitä nopeudesta puutetta, mutta virhelyöntien määrä oli sitten eri juttu. Silloin kun ei saanut käyttää korjausnauhaa ollenkaan, nykyään on niin helppoa, kun ei tarvi mitään korjausnauhoja tai muitakaan nauhoja, saa vaan näpytellä ja typotella rauhassa ja korjailla vaikka jälkikäteen. :)

Ja eikun nukkumaan! :) Viikonloppuja vaan kaikille! :)