10 vuotta sitten...

Muistatko, mitä teit 10 vuotta sitten tähän aikaan? Minäpä muistan. :) Nimittäin 10 vuotta sitten, sunnuntai-iltana 22.8.1999 klo 18.00 minä olin sokkotreffeillä. :)

Tarina toki juontaa hieman kauemmas. Voisin kertoa pitkät pätkät siitä, miten saman vuoden keväällä valmistumiseni jälkeen muutin vieraalle paikkakunnalle töihin, tunsin oloni yksinäiseksi vailla oman ikäistäni seuraa jne. Ennen kaikkea tuntui, että elämästäni puuttui Se Yksi Asia. Kesä -99 oli aika toivotonta aikaa, toisaalta kovin työntäyteistä, mutta vapaa-aikana iski yksinäisyys. Ja sitten erinäisten tapahtumien seurauksena päätin sen kesän heinäkuun lopulla pistää ilmoituksen Sinkut.netiin. Sitten odoteltiin vastauksia. Plääh, pari vastausta tuli, ja nekin tyyliin: "Moi, näin sun ilmoituksen, kirjoittele jos kiinnostaa." No ei paljon kiinnostusta herätä, jos ei kirjoittaja kerro mitään itsestään. Se siitä yrityksestä, joten päätin luopua toivosta löytää itselleni Miehen. Huom. Ikää minulla oli silloin hurjat 21 v, eli ihan liian myöhäistä löytää ketään. ;) Siltä se siis tuntui ainakin silloin.

Kunnes kun perjantaina 13. päivä :) elokuuta samana vuonna tarkistin sähköpostin, olinkin saanut pitkän mailin. Mieheltä, joka asui viereisessä kaupungissa eli vain 5 km päässä minusta. Ja joka kertoi itsestään rehellisesti ensimmäisessä mailissaan sellaisia asioita, joita ei välttämättä ensi esittelyssä kerrota. Mutta se kolahti. :) Vaihdoimme sähköposteja noin viikon ajan, taidettiin kerran puhua puhelimessa ja muutama tekstiviesti lähetellä. Sovittiin tapaaminen sunnuntai-illalle 22.8. klo 18.00. Romanttisesti tapaamispaikkana läheinen Shellin kahvio. ;) Joka kyllä on siisti paikka, kun se sijaitsee kasitien varrella, ja on varsin suosittu ruoka- ja kahvipaikka. Mutta huoltsikka silti. ;)

Kun jo kävelin kohti Shelliä, sain vielä tekstarina sokkotreffikumppanini tuntomerkit. Olin edellisenä yönä ollut ystävättäreni luona yökylässä, ja hän oli "pelotellut" minua, että ajattele, jos se onkin sellainen yököttävä, ja luetteli sitten kaikki hänen mielestään yököttävät tuntomerkit. Tekstiviestistä päätellen vastassani oli juuri sellainen mies, ja kun hänet siellä Shellillä tapasin, niin kaikki ystäväni luettelemat tuntomerkit passasivat treffikumppaniini, ihan vaatetusta myöten. ;) Mutta tuumasin vain, että ainakaan minun ei tarvitse pelätä, että ystäväni koettaisi tavoitella tätä miestä minulta. ;) Sitä paitsi, ei hän minusta ollut mitenkään pahan näköinen, itse asiassa hänen hymykuoppansa olivat aika ihanat (ja nyt 10 vuoden päästä voin todeta, että ne ovat myös herkästi periytyvää laatua :) ).

Eihän se ilta sinne Shellille päättynyt, vaan uskaltauduin kohta tuon tuntemattoman Miehen auton kyytiin. Käytiin ajelemassa meren rannalla, minä vein hänet kirkkoon, jossa soittelin hänelle uruilla Bachia (eikö sitä kaikki teekin ensitreffeillä? ;) ), sitten jossain vaiheessa ajelimme kaupunkiin, ja tuli nälkäkin, joten päädyimme ostamaan ruokaa grillin autoluukulta. Ja sitten mietittiin, että syödäänkö tässä parkkipaikalla - vai mennäänkö Miehen luokse syömään. Päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. :)

Jottei tarina veny ihan turhan pitkäksi, niin kerrottakoon, että olen niillä samoilla sokkotreffeillä vieläkin. :) Mukavat treffit nämä ovat olleet, vaikka kymmenen vuoden jälkeen ei välttämättä voi puhua enää sokkotreffeistä, kyllä ne silmät ovat tässä ajassa jo vähän raottuneet. ;)

10 vuoden takaiset muistelot jatkunevat tässä syksyn aikana, sillä vielä tämän vuoden puolella ehdimme viettää kihlauksen 10-vuotispäivää sekä 10-vuotishääpäivää. :) Kun siellä Shellillä rakkaus leimahti, niin se oli sitten pikaista menoa... ;)

Kiitos Rakas Mieheni tästä ensimmäisestä yhdessäolon vuosikymmenestä! :)