Etukappalesyndrooma

Voi kauhistuksen kanahäkki, kun minulta taas puuttuu ihan alkeellisimmatkin käytöstavat. Olen nimittäin unohtanut kiitellä kommenteistanne! :( Mutta nyt siis heti kerralla kiitoksia ihan taas kaikesta! :) Kiitos kovasti kangaskassien kehuista, joita tuli valtavasti! :) Taisi kaikki kassit saada ääniä, ja minä myönnän, etten osaa päättää, mikä niistä olisi ihanin. :) Kiva, kun on erilaisia kasseja, niin voi napata mukaan sen hetkisen mielialan mukaan sopivimman. Kiitoksia myös onnitteluista vuosipäivämme johdosta! :) Ja vielä kiitokset avusta, kun löytyi hakemaani sukkamalliin pitsikuvio - kälylleni onkin jo tulossa se Novita-lehti, mistä sukkien ohje löytyy, joten hän pääsee pian sukkamallia tikuttelemaan. :) Kyllä tämä nettineulojien maailma on sitten ihanan avuliasta! Kiitos kiitos ja kiitos! :)

Sitten siihen otsikossa luvattuun etukappalesyndroomaan... Sain äskettäin palmikkovillatakkini etukappaleet valmiiksi:


Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten minulle on neulepuserossa tai -takissa vaikein ja puuduttavin vaihe tehdä etukappaleita. Minähän teen aina siinä järjestyksessä kappaleet, mitä ohjeessa sanotaan, eli ensiksi takakappaleen, sitten etukappaleen/-kappaleet, sitten hihat ja viimeistelyn. Ja ehdottomasti mieluisin vaihe on se, kun lähestytään loppua, eli hihojen neulominen ja viimeistely on minusta kaikkein mukavinta ja se sujuukin joutuisasti. :) On se aloittaminenkin ihan kivaa, ja siksi yleensä takakappale edistyy myös aika mukavasti, kun neule on silloin vasta alussa. Mutta se keskivaihe, joka osuu etukappaleisiin... puh-huijaa! Tavallaan siinä toistaa sitä samaa, mitä takakappaleessakin on jo tehty, mutta aina se puuduttavuus ei johdu siitäkään, kuten nyt tässäkin neuleessa etukappaleita on tosiaan kaksi (jotka teen aina yhtä aikaa samalla puikolla), eli siinäkin jo poikkeaa takakappaleesta. Ja tässä piti myös muistaa tehdä napinlävet 6 cm välein, sekä sivusauman kavennukset samaan kohtaan kuin takakappaleessa, ja oli pääntienviistotustakin ja vielä jokaisella oikealla kierroksella palmikonkierrot. Eli tapahtumia kyllä riitti, tylsyyttä ei voinut syyttää siitä. Mutta ehkä se on vain se etukappalesyndrooma sitten... Tosin hiljattain tässä tämän kesän aikana tein yhden neuletakin, jossa ei tullut etukappalesyndroomaa, koska se neule piti ihan kuvioiden asettelusyistä aloittaa etukappaleista, ja silloin tein etukappaleet ihan mielelläni ja joutuisasti. Ja koska tykkään tehdä taasen takakappaletta, niin ei tullut siinä neuleessa sitten takakappaleen kanssakaan ongelmaa, vaikka tein sen siinä keskivaiheessa. No, olen nyt kuitenkin onneksi selättänyt tämän neuleen etukappaleet! Näidenkin kanssa huomasin, että loppukiri on se minun juttuni, sillä vielä eilen en ollut lähelläkään kädenteiden kavennuksia, eli olen tänään tikuttanut kokonaan menemään yläosat kainaloista ylöspäin. :) Niin, ja vielä vertailukohdaksi mainittakoon, että takakappaleen neulomiseen kului 4½ vuorokautta - etukappaleita tahkosin 8 vuorokautta eli melkein tuplasti pidempään. Koska olen ajatellut saada tämän neuleen elokuun puolella valmiiksi, hihoihin ja viimeistelyyn on nyt aikaa 8 vuorokautta, enkä usko, että menee edes tiukille. Hihat on nimittäin jo aloitettu, ja niitähän on niin ihanaa neuloa! :)

Paitsi että tässä olisi pari ehkä kiireellisempää käsityö"tilausta" kiikarissa. Saa nähdä, maltanko ensin tehdä tämän villatakin valmiiksi, vai pitääkö aloitella niitä akuutteja juttuja. Jos ne nyt edes on niin akuutteja. ;) Kirjoittelen niistä joskus toiste sitten paremmalla ajalla, tai sitten kun ovat työn alla. :)

Tänään sain etukappaleiden neulomiseen vähän vauhtia leikkipuistossa, jonne kuskasin pojat aamusta, ja sain itse rauhassa istua neulomassa, kun pojat leikkivät mieluusti keskenään. :) Huvittaa vain tuo meidän kuopus, miten hän on niin kovin tarkkaavainen kaikessa. Jos sanon, että "lähtään kauppaan", niin hän avaa minun kaappini ja ottaa sieltä pikkureppuni, jossa on lompakkoni ja joka minulla on siksi aina kauppareissuilla matkassa. Sitten, jos sanon että "lähtään ulos", kuopus kiiruhtaa ottamaan käsityökassini. ;) Ja vaikka minulla on ollut vasta vajaat pari viikkoa tuo Juju-kerhosta saamani punainen käsityökassi, kuopus on jo oppinut, että se on se kassi, joka otetaan mukaan silloin, kun mennään ulos leikkimään. :) Aiemmin kuskasin käsitöitäni yhdessä pienessä kangaskassissa, ja monesti sen kassin nähdessään kuopus saattoi osoittaa kassia ja ehdottaa minulle, että "lähtään!" :) Mutta nyt siis kuljettelen uudessa punaisessa kassissani käsitöitä, ja kyllä se onkin ollut kätevä, kun se on jotain "muovista" kangasta, niin siinä uskaltaa hyvinkin kuljettaa käsityöt puistoon ja vaikka laskea kassin maahankin, eikä se tai käsityöt sotkeudu, etenkin kun se on vielä vetoketjulla suljettava.

Tällaisia turinoita tällä kertaa. Jatkan ehkä vielä vähän hihoja ennen kuin maltan mennä nukkumaan... ;) Hyvää alkavaa viikkoa itse kullekin! :)